L2A1

Heinäkuussa 1955 Australia tilasi 120 paksupiippuista FALO:a FN:ltä, joita oli aikaisemmin tilannut testattavaksi myös Englanti ja Kanada. Maat olivat kiinnostuneita ajatuksesta valmistaa näitä 20 000 kpl Englannissa. Koemallin nimeksi tuli FN T48E1. Mallinimi johtui parhaillaan käynnissä olevista testeistä uudeksi USA:n palvelusaseeksi. Englantilaiset ajattelivat aseesta seuraajaa Brenille.

Englantilaiset kuitenkin jäädyttivät omat suunnitelmansa FALO:n suhteen, kun he ottivat käyttöönsä toisen tuotteen: MAG-56:n nimellä L7A1. Kanadalaisten mielestä tällaiselle pikakiväärille olisi käyttöä, vaikka englantilaiset hylkäsivätkin ajatuksen. Uusi L2A1 erosi ulkonäöltään huomattavasti esikuvastaan FALO:sta , jota ostettiin mm. Peruun ja Israeliin. Kanadalaisen C2:n tuotanto alkoi vuonna 1958.

L2 on identtinen C2:n kanssa, ainoat erot ovat C2:n mahdollisuus lataamiseen patruunasiteillä ja rungon merkinnät. L2:n kannen päälle asennettiin kanadalaisten kanteen kiinnittyvä 1 000 metriin yltävä takatähtäin. Australialaiset eivät näitä juurikaan valmistaneet vaan ne tuotiin Kanadasta.

Joihinkin Lithgowin valmistamiin L2A1:iin asennettiin normaali L1A1:n takatähtäin. Näistä suurin osa (n. 500 kpl) vietiin Singaporeen 1962 - 1970.

Tuotanto

L2A1:n suunnittelutyö aloitettiin vuonna 1960 ja ensimmäiset prototyyppiaseet olivat valmiina vuoden 1961 keskivaiheilla. Varsinainen valmistus alkoi vuonna 1962. L2A1:stä valmistettiin yhteensä 9 557 kpl. Aseita valmistettiin ja toimitettiin useisiin maihin Australian lisäksi: Barbados, Brunei, Ghana, Intia, Jamaika, Malaiji, Mauritius, Uusi-Seelanti, Singapore, Tangajika, Trinidad, Uganda ja Sambia.

Ominaisuudet

Rifle 7,62mm Automatic L2A1
Kaliiperi:7,62x51 NATO
Toimintaperiaate: sarjatulta ampuva, lyhytiskuisella kaasumännällä toimiva, kääntyvällä sulkukappaleella
Tulinopeus: 650 - 750 lauk./min
Piippu: 533 mm (21’’), 6 oikealle kiertyvää rihlaa, rihlannousu 1/12’’
Lipas: 0,26 kg, 20 patruunaa
Kokonaispituus: 1135 mm
Kokonaispaino: 7,7 kg

L2A1:n erot L1A1:een ovat:

• paksumpi piippu
• taittuvat etujalat, joissa on taitettuna kädensijana toimivat puulistat.
• erilainen takatähtäin kannessa
• 30 patruunan lipas
• erilainen kaasuportti, jossa myös kiinnitys etujaloille
• erilainen kantokahva painopisteen muutoksen vuoksi

Aseen tyyppimerkintä, "RIFLE 7,62mm AUTOMATIC L2A1", on merkitty ylärungon vasemmalle puolelle, kuten L1A1:ssäkin. Tuotannon loppuvaiheen aseissa sanat "AUTOMATIC" ja "L2A1" ovat vaihtaneet keskenään paikkaa. Sarjanumerossa on yksi numero vähemmän kuin L1A1:ssä. Liekinsammuttimen ollessa samanlainen kuin L1A1:ssä sopii normaali L1A2 -pistin aseeseen. Aseiden kansiin oli merkitty aseen sarjanumero johtuen kannessa sijaitsevasta tähtäimestä. Näin taattiin tähtäimen toimivuus.

Useimpiin Malaijiin toimitettuihin kivääreihin asennettiin suujarrut, pienikokoisempien aseen käyttäjien takia. Aseissa oli yleensä myös lyhyet perät.

Australian armeija kohtasi ongelmia 30 patruunan lippaan kanssa. Lippaan pituus vaikeutti ampumista makuuasennossa tietynlaisessa maastossa. Huomattiin myös, että täysinäisen lippaan paino rasitti asetta ja lipasta (lippaan salpa yms.) liikaa. Tämä aiheutti sitten usein toimintahäiriöitä. Asetta käyttäneet sotilaat kutsuivatkin aseen toimintaa sanoilla "pang, pang, click", koska ase teki usein häiriön joka kolmannella patruunalla. Monesti häiriöiden ilmaannuttua, korvattiin lippaat tavallisilla L1A1:n 20 patruunan lippailla, jotka toimivat aseessa häiriöittä.

L2A1:n tehtävänä oli toimia sarjatulta ampuvana tukiaseena, jossa suurin osa osista oli vaihtokelpoisia palveluskiväärin (L1A1) kanssa. Ase poistettiin ensilinjan käytöstä 1980-luvun alussa.

Käyttökokemuksia

Kuten jokaisessa aseessa, myös L2A1:ssä oli omat puutteensa. Asetta arvosteltiin epämiellyttäväksi ampua sarjatulella. Johtuen pitkistä etujaloista ja perän huonosta suhteesta piippuun, asetta oli vaikea hallita. Havaittiin, että vaikea hallinta ja kova rekyyli johtuivat lähinnä perästä, tähtäimistä ja aseen suunnittelusta.

Tarkkuus, etenkin pidemmillä matkoilla, ei täyttänyt aseelle määriteltyjä vaatimuksia. Myöskin latausjärjestelmän (kaasuportin) kanssa oli ongelmia. Aseen 30 patruunan lippaan aiheuttama lisäpaino ei miellyttänyt käyttäjiä. Etujalatkin tuottivat ongelmia, koska ne eivät pysyneet kunnolla paikallaan ollessaan taitettuna.

Suljetulta lukolta ampuvalla sarjatuliaseella tulee myös piipun kuumentuminen ongelmaksi. Käyttäjät huomasivat nopeasti, että piipun kuumentuessa myös piippua lähellä oleva virityskahva kuumeni nopeasti, joten sitä oli vähintäänkin epämiellyttävä käyttää aseen käydessä kuumana.

Vuonna 1963 aloitettiin aseen seuraajan suunnittelutyö. Tämä F2A2 -kivääri ei kuitenkaan koskaan siirtynyt sarjatuotantoon.

Kuten L2A1:n valmistusmääristä voidaan päätellä, ei ase täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia. On melkein mahdoton yhtälö valmistaa pitkää kiväärinpatruunaa ampuvaa asetta, joka olisi samalla kevyt ja tulivoimainen sekä helposti hallittava.

Ase oli Australiassa pääasiassa laivaston käytössä.

Lähteet:

• I. Skennerton, SLR - Australian’s FN FAL