Jalkaväen kivääriaseistus

[Rokka]

...katselin googlella netistä, mutten löytänyt tähän hätään selkeää vastausta asiaan, paljonkohan armeijalla on ollut Mosin pohjaisia kivääreitä kirjanpidollaan talvisodan päättyessä ja jatkosodan päättyessä ?

Kirjattiinko kaikki esim. sotasaalis aseet kirjanpitoon, vaikka ase olisi ollut niin huonossa kunnossa, että se purettiin sodan jälkeen tai aikana ? Eikö kuitenkin kaikki sotasaalis aseet purettu jonkilaiseen varaosavarastoon ?

- j o n i -

[maiske]

Osa sotasaalisaseista meni asekätkijöiden toimesta jemmaan, helppo "hukata" eivät olleet kirjanpidossa.

[Sturmmann]

Paljon myös kotiutuvien joukkojen aseiden luovutuksen yhteydessä hylättiin kätköihin suoraan parhaimmassa kunnossa olevat Pystykorvat ja Ukko-Pekat, kun olettamus oli aseiden olevan taas piakkoin tositoimissa. Kymenlaaksossa sitten näin olikin, kun isäntien hirvipyssyt olivat paljolti mallia M-39 ja osa porattuina 8,2 mm väljyyteen.

[1st Sergeant]

Tässä kohtaa alkaa taas allekirjoittaneen vanha levy jauhamaan paikallaan "hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja..."

Palokankaan kirjasta tuohonkin taitanee löytyä vastaus ja silloin myöskin lähdekritiikki on helppoa.

[ttkl]

Ase -lehdessä 3/93 on Palokankaan mainio artikkeli jatkosodan ajan kivääritilanteesta. Suurimmillaan määrä ollut 1943; n. 630000 kpl, valtaosaltaan venäläisiä -91 Mosineita.

Suomalaisten pystykorvien osuus koko määrästä
- m27 6,27 %
- m28, m28-30 ja m39 9,30 %

[Rokka]

Tässä kohtaa alkaa taas allekirjoittaneen vanha levy jauhamaan paikallaan "hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja..."

Palokankaan kirjasta tuohonkin taitanee löytyä vastaus ja silloin myöskin lähdekritiikki on helppoa.

Kyllä kirjojakin löytyy, mutteivat ole kaikialla mukana kiitos infosta ja nyt tietää jo nekin ihmiset kellä kirjoja ei ole, ainakin jotain Tosin ei kyllä kirjoistakaan löytynyt kirjanpidon mukaista määrää ja niiden eroja talvisodan ja jatkosodan lopulla... Silmään sattui että armeijalla oli 1918 180.000 kappaletta m-91 kivääriä, jostain muistelen, että kenttäarmeijalla oli talvisodan syttyessä n. 250.000 mosin pohjaista kivääriä jakaa liikekannallepanoon ?

- j o n i -

[smokeball]

Tässä kohtaa alkaa taas allekirjoittaneen vanha levy jauhamaan paikallaan "hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja, hankkikaa kirjoja..."

Palokankaan kirjasta tuohonkin taitanee löytyä vastaus ja silloin myöskin lähdekritiikki on helppoa.

Kyllä kirjojakin löytyy, mutteivat ole kaikialla mukana kiitos infosta ja nyt tietää jo nekin ihmiset kellä kirjoja ei ole, ainakin jotain Tosin ei kyllä kirjoistakaan löytynyt kirjanpidon mukaista määrää ja niiden eroja talvisodan ja jatkosodan lopulla... Silmään sattui että armeijalla oli 1918 180.000 kappaletta m-91 kivääriä, jostain muistelen, että kenttäarmeijalla oli talvisodan syttyessä n. 250.000 mosin pohjaista kivääriä jakaa liikekannallepanoon ?

- j o n i -

Suurvallan antama aseapu on ollut varsin huomattava!

[Sturmmann]

Elvytetään tätä nyt hieman, ettei hyvä aihe unohdu vallan.

SA teki asevaihtokauppoja jo 20-luvulla, jolloin maasta poistui saksalaisperäinen ja muu sekalaisempi aseistus ja tilalle tuli mm. m-91 kiväärejä, jolloin jalkaväen asekanta yhdenmukaistui.

Vaihtokauppoja tehtiin jonkin lukemani mukaan ainakin Puolaan ja Viroon...

[Sapööri]

Vaihtokauppoja tehtiin jonkin lukemani mukaan ainakin Puolaan ja Viroon...

Taisihan noita m/91:a tulla hyvinkin suuria määriä myös Itävallasta ja Balkanilta. Yhteensä varmaan jopa kymmeniä tuhansia.

[jaska]

Jep. Itävaltallasta tulleita ja täällä kunnostettuja m91.ä lienee aika monen kokoelmissa. En nyt tarkkaan muista, mutta olisikohan niitä hankittu n.30 000.

[Axu]

Markku Palokangas kertoo "Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988" kirjasarjan I-osassa seuraavaa:

Helmikuussa 1919 suoritetun "sotasaalisinventoinnin" mukaan valtion hallussa oli yhteensä n. 201 000 kpl kivääriä Mosin-Nagant m.1891.

Vuoden 1933 lopussa uutta kivääriä m.27 oli saatu valmiiksi n. 30 000 kpl joilla korvattiin kaikista huonoimmat m.1891 kiväärit. Juuri tässä vaiheessa alkoi kentältä kuulua viestejä, että kivääri m.27 oli osittain "susi".

- liian heikko tukki
- helposti halkeava kädensuojus
- käytössä irtoilevat kannikkeet
- yläsiderenkaan ja siinä olevan pistimen kiinnikkeen heikko kiinnitys tukkiin
- alasiderenkaan helposti rikkoutuva ruuvikiinnitys
- liian jäykkä liipasin
- vikoja syöttölaitteessa ja sen kiinnityksessä
- heikkoja ratkaisuja takatähtäimen siirtäjässä, jyvän kiinnityksessä, sekä pistimen kiinnitysosissa

Silmiinpistävä piirre oli, että väitetyt heikkoudet kohdistuivat lähes täysin vain niihin Suomessa vuonna 1927 suunniteltuihin "parannuksiin", joilla venäläistä kolmen linjan kivääriä oli muutettu alkuperäismuodostaan.

Tammikuussa 1940 Ruotsista ostettiin 52 000 kpl mauserkivääriä m.96. Helmikuussa kiväärejä ostettiin lisää 15 000 kpl ja maaliskuussa vielä 10 000 kpl. Kevään 1940 aikana Suomi palautti Ruotsiin takaisin 6 000 ruotsinmauseria ja välirauhan tullessa vielä purkamatta olleet viimeiset kiväärilähetykset yhteensä yli 20 000 kivääriä.

Aseina kirjanpitoon merkittyjen kokonaismäärä oli 30.11.1939 yhteensä 250 000 kivääriä. Kiväärien kokonaismäärä oli 13.3.1940 puolestaan 402 900 kivääriä. Kokonaislisäys oli 152 00 asetta, joka koostui sodan aikana kotimaassa kokoonpannuista, ulkomailta hankituista ja sotasaaliina saaduista 177 700 kivääristä joiden määrästä on vähennetty samanaikaisesti menetyksinä ja kulutuksessa poistuneet 25 400 kivääriä.

Lukumääräisesti huomattavasta kiväärilisäyksestä huolimatta asiaan sisältyi myös ongelmia. Noin puolet uusista kivääreistä oli ruotsalaisia 6,50 mm:n mausereita, joille jouduttiin järjestämään oma ampumatarvikehuolto. Kun itärajoilla taisteluissa jalkaväkijoukoissa kivääriaseiden patruunahuolto oli kauttaaltaan 7,62-millisiä, ruotsalaiset aseet jaettiin pääsääntöisesti kotijoukkojen, ilmapuolustuksen, meripuolustuksen, sekä eräiden pohjoisessa toimivien joukkojen käyttöön. Hyväkuntoisista ja korkealaatuisista mauserkivääreistä ei siten ollut suurta lukumääräänsä vastaavaa täysimittaista hyötyä taistelevalle jalkaväelle.

Välirauhan aikana Suomeen saatiin 94 500 "Terni"-kivääriä. Kovasti toivottuja venäläisiä sotilaskiväärejä m.91 saatiin hankituksi vuonna 1940 Bulgariasta 39 996 kpl. Näiden kunto oli kuitenkin suurelta osin niin heikko, että vain osa kivääreistä voitiin siirtää sellaisenaan vastaanottotarkastuksen ja rutiinihuollon kautta aseistukseen. Muut purettiin yleensä osiksi, jotka soveltuvin osin korjattiin ja huollettiin kotimaista sotilaskiväärien kokoonpanotyötä varten.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kotimaasta tilattiin välirauhan aikana kaikkiaan noin 90 000 uutta tai uuden veroiseksi kunnostettua sotilaskivääriä, joista arviolta runsaat 50 000 valmistui ennen Jatkosotaa. Tämän lisäksi tehtiin asevarikko- ja korjaamotyönä runsaasti alemmanasteisia kunnostus- tai korjaustoimenpiteitä sodassa käytössä olleelle ja sotasaaliina saadulle kivääriaseistukselle. Tällä oli huomattava merkitys kivääritilanteen laadulliselle kohentumiselle.

Jalkaväen kivääritilanne 1.11.1941

6,50 Mauser 50 600 kpl (joukoilla 22 700 kpl)
7,35 Terni 91 700 kpl (joukoilla 55 400 kpl)
7,62 m.91-m.39 317 400 kpl (joukoilla 253 300 kpl)

Venäläisten suurhyökkäyksen alettua Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 Päämaja totesi kiväärikaliiperisten aseistuksen määrät riittämättömiksi ja tiedusteli mahdollisuutta ostaa Saksasta 100 000 kpl venäläisiä sotilaskiväärejä. Viikon kuluttua saapuikin paluupostissa ilmoitus, että kiväärejä on saatavilla pyydetty kokonaismäärä malleittain seuraavasti:

13 900 kpl jalkaväenkivääri m.91
24 300 kpl rakuunakivääri m.91
61 800 jalkaväenkivääri m.91-30

Heinäkuun puolivälissä saatiin kuitenkin uusi tieto, että aseita on luovutusvalmiina vain 54 000 kpl loppuerän jäädessä myöhempiin toimituksiin. Puuttumaan jääneitä yli 42 000 asetta ei koskaan saatu maahan Suomen irtauduttua sodasta syyskuussa 1944.

Jatkosodan aikana karttunut kiväärien määrä:

39,8% hankittu kotimaasta
18,8% hankittu ulkomailta
41,4% saatu sotasaaliina

Laaditun yhteenvedon mukaan puolustusvoimien kirjanpidossa oli 1.1.1945 seuraavat määrät kevyitä aseita:

kiväärejä 557 600 kpl joista varikoissa 483 600 kpl
pistooleja 20 900 kpl joista varikoissa 13 400 kpl
konepistooleja 58 500 kpl joista varikoissa 38 200 kpl
pikakiväärejä 16 000 kpl joista varikoissa 12 300 kpl
konekiväärejä 4 700 kpl joista varikoissa 3 400 kpl
pst-kiväärejä 2 100 kpl joista varikoissa 1 700 kpl