Väbä wrote:
Muistaakseni ajoimme tuon rautatiesillan ali ja se oli juuri tuon näköinen, ihmetyttää vaan kun sitä ei silloin tuhottu sieltä lähdettäessä. Sieltähän oli rautatieyhteys Viipuri-Joensuu radalle. Tuon kartan mukaan sieltä on ollut myös Neuvostoliittoon rautatieyhteys.
Rautatie-siltojen räjäyttelyä kyseisessä tapauksessa piti tuumailla ehkä vähän muultakin kannalta kuin vihollisen reitin pysäyttämisellä - kyseisellä radalla operoi nimittäin oma Panssarijuna 1. Myös kiire saattaisi selittää laiminlyönnin - kyseisen suunnan ensimmäiset taistelut eivät kuulu varsinaisesti suomalaisten joukkojen kaikkein kunniakkaimpiin tai menestyksekkäimpiin.
Vähän apukarttaa:
Ja lyhyesti selostusta:
1.12.1939. Panssarijuna 1 alistetaan 12. Divisioonalle ja saapuu Mustakallion pysäkille yöllä 1.12. - 2.12. Mustakallion pysäkistä tulee sen ensimmäinen tukikohta. Huoltojuna asettuu Loimolan asemalle.
2.12.1939 juna siirtyy eteen valmiusasemiin. Keskipäivällä se komennettaan tukemaan I/JR 36:sta, jonka lohkolla vihollinen hyökkää. Kyseinen pataljoona oli määrätty vetäytymään Suvilahdesta, mutta ei meinannut onnistua irtautumaan. Klo 12:30 panssarijuna vyöryy eteen ja alkaa tulittaa tykeillään ja konekivääreillään vihollista, jonka eteneminen pysähtyy rautatien suunnassa ja I/JR 36 pääsee irtautumaan. Tämän jälkeen juna palaa tukemaan Tst.Os Teittisen vetäytymistä. Suomalaiset joukot vetäytyvät Suvilahden ja Lietteen kylistä länttä kohti.
3.12. Päämaja on päätynyt mielipiteeseen että oli vetäydytty liian herkästi ja määrää valtaamaan kylät takaisin. Vastahyökkäys suunnitellaan Naistenjoelta Suvilahden ja Lietteen kyliin. Panssarijuna määrätään reserviksi ja JR 36 määrätään hyökkäämään kyliä kohti. Hyökkäys epäonnistuu surkeasti - se alkaa 6 tuntia myöhässä ja sen aikana oma kokematon jalkaväki törmää itänaapurin panssareihin ensimmäistä kertaa - ja joutuu paniikkiin. Pst-aseita ei ole etulinjassa mitään joten kohta jalkaväki perääntyy epäjärjestyksessä. Panssarijuna suojaa pikaista perääntymistä minkä pystyy ja loppujen lopuksi suomalaiset joukot pysähtyvät samoihin asemiin mistä hyökkäys alunperin lähti. Seuraavana päivänä perääntyminen jatkuu Piitsoinojalle ja pioneerit räjäyttävät Naistenjoen rautatiesillan.
4.12. klo 21:00 pioneerit räjäyttävät Piitsoinojan sillan. Päätös myös Vistojan ja Näätäojan rautatie-siltojen räjäyttämisestä tehdään. Noin klo 10 - 11 panssarijuna käy etulinjassa tulittamassa vihollisen kk-asemia, kuljettaa sittem ammuksia JR 36:lle Kallasjoen pysäkille ja palaa Piitsoinojalle.
5.12. Vitsojan rautatiesilta räjäytetään 02:30 ja Näätäojan rautatie-silta 03:30. Panssarijuna pistäytyy Näätäojan tuhotun sillan luona tulittamassa vihollisen asemia tykeillään 09:43.
6.12. Päätetään vastahyökkäyksestä jota panssarijunan pitäisi tukea ottamalla osaa hyökkäykseen - mutta ei pysty kun Näätäojan rautatiesilta on räjäytetty eikä se pääse eteen. Siltaa yritetään korjata jonkun tunnin ajan kunnes kaikille käy selväksi ettei se onnistu paikalla olevalla pienellä porukalla ja vähäisillä työkaluilla. JR 34 lähetetään vastahyökkäykseen ja onnistuu etenemään aina Suvilahteen asti. Tst.Os Lukki (Kev.Os 12 ja 7./JR 34) ei onnistumaan etenemään Näätäojaa pitemmälle, joten kokonaisuutena hyökkäys epäonnistuu. Panssarijuna on Näätäjoen sillan luona suojaamassa sen korjaustöitä.
Lopuksi tulee käsky vetäytymisestä Kollaalle - ja osittain korjattu Näätäojan rautatiesilta räjäytetään toiseen kertaan. Itänaapurin eteneminen kyseisellä suunnalla pysäytetään Kollaalla ja rintamalinjat jäävät sinne sodan loppuun asti.
