Poliisikunnan uhri Isänmaalle 1939-1945

[1st Sergeant]

"Tutkimus käsittelee vuosina 1939–1945 palveluksessa surmansa saaneita poliisimiehiä tapahtumakertomusten valossa. Poliisin sodanaikaisen tehtäväkentän kuvaaminen tapahtumien yhteydessä, tuo oman vivahteensa tutkimukseen. Eri lähteitä hyödyntäen ja yhdistäen on pyritty saamaan selville mahdollisimman kattavasti tapahtumien kulku kunkin poliisimiehen kuolemaan päättyneen virkatehtävän osalta.
Poliisikunnan antamaan uhriin Isänmaan hyväksi liittyvät kiinteästi myös taistelurintamilla sodan aikana kaatuneet, sekä haavoihinsa myöhemmin menehtyneet poliisimiehet. Myös heidän nimensä mainitaan tutkielmassa.
Tutkielman tarkoituksena on tuoda poliisi- ja sotahistoriasta kiinnostuneiden saataville koottua tietoa poliisikunnan sodanaikaisesta toiminnasta ja poliisikunnan sankarivainajista."

Tämä 88 sivuinen Poliisiammattikorkeakoulussa poliisipäällystötutkinnon tutkimustyönä valmistunut historiikki on luettavissa täältä: http://www.intermin.fi/poliisi/poliisim ... 20uhri.pdf

[greendevil]

hmm oli mielenkiintoinen luettava.

totuus tuossakin ei aseita hulluille ja puukolla tapetaan edelleen...

[Mangrove]

Aiheeltaan ihan o.k. tutkimus, mutta olisin toivonut erilaista esitystapaa nykyisen kaavamaisen luettelon sijaan. 88-sivuisessa uutta asiaa sisältävässä tutkielmassa toivoisi myös olevan hyvin merkityt lähteet myös arkistojen osalta. Lisäksi jonkin verran asiavirheitä päivämäärissä. Todettakoon kuitenkin että kyseinen paperi on kirjoitettu ammattikoulussa.

Martti

[Sturmmann]

Minusta mielenkiintoinen kohta oli Tampereella tehty poliisi Vaittisen surma, jonka toinen tekijä Desantti Eino Johannes Laakso saattoi tehdä uran sodanjälkeen SKDL:n riveissä Suomen politiikassa. Onkohan sukua tälle Jaakko Laaksolle?

[1st Sergeant]

Laitetaan samaan ketjuun vielä Vapaussotaan liittyen seuraava linkki:
http://www.pikkupietari.tarinoi.fi/9 josta vielä lyhyt lainaus:

"Kuitenkin tietokannasta on laskettavissa, että levottomuudet vuosina 1914-22 vaativat vähintään 138 suomalaisen poliisimiehen hengen.

Valtaosa poliiseista luettiin kuollessaan valkoiseen osapuoleen kuuluviksi, vain noin neljännes oli punaisia. Tämä ei kerro surmattujen omaa kantaa, vaan vain sen, kumpaan osapuoleen kuuluvana heidät on tapettu. Varsinkin puolueettomuutensa säilyttäneillä virkamiehillä oli suuri riski tulla ammutuksi kumman hyvänsä osapuolen vihollisena

Palomäen kohtalon murhatuksi tulemisesta jakoi 56 muuta poliisia. Yleisimpiä syitä tähän olivat virkatoimessa kohdattu väkivaltainen vastustus tai virkatoimen johdosta toteutettu kosto. Lisäksi laillisissa tai laittomissa teloituksissa kuoli ainakin 22 poliisia.

Valkoisten vankileireillä menehtyi kuusi poliisivankia.Kymmenen poliisin kohdalla kuoleman selitteenä on lakonisesti “ammuttu”, syitä ei ole eritelty. Yksi poliisi sai surmansa kranaattia raivatessaan, muutamia on yksinkertaisesti kadonnut. Kadonneet lienevät henkirikosten tai laittomien teloitusten uhreja.

Taisteluissa poliiseja kaatui ainakin 24. He ovat luonnollisesti puolensa valinneet ja heitä on arvioitava sotilaina, ei niinkään poliiseina. Tappiot painottuvat valkoiselle puolelle, tyypillinen poliisivainaja toimi suojeluskunnassa paikallistason johtajana. Lisäksi joukossa on joitakin heimosotaretkillä kaatuneita. Viron sisällissodassa ammuttiin yksi suomalainen poliisi sotatoimien ulkopuolella."