Juutalaisten asema 1918

[Canet]

Sellainen käsitys olisi, että erikoisupseeriksikaan ei hevin nimitetty, jollei ollut ruk:ta vastaava kurssia käytynä - lääkäreille, inisnööreille yms., joita sotaväessä tarvittiin (SA-kokoonpanossa) ja joille periaatteessa kuului upseerinarvo, annettiin tarvittaessa sotilasvirkamiehen vakanssi.

[Berlioz]

Ensin käytiin ihan normaali RUK, sitten reservin lääkintäupseerikurssi.

Sepon luvut ovat toki ihan hauskaa knoppitietoa, mutta vain sitä, koska niissä ei oteta millään tavalla huomioon Suomen juutalaisten sosioekonomista taustaa eikä kyseisen kulttuuriin olennaisesti kuuluvaa (korkea)koulutuksen suosimista. Ei ole mitenkään "satunnaisista tekijöistä" johtuvaa, että lähes 1/5 kaikista tieteen Nobel-palkinnoista on myönnetty juutalaisille.

[LV]

Yhdyn täysin Berliozin näkemykseen. Ihan ensimmäiseksi kannattaisi varmaankin selvittää, monellako prosentilla a) juutalaisista ja b) muusta väestöstä oli tuohon aikaan ylioppilastutkinto. Sen jälkeen vertailussaa saattaa alkaa olla jo järkeä.

[Seppo Jyrkinen]

On pidettävä erillään Suomen armeijan suhtautuminen juutalaisiin ja joidenkin yksityishenkilöiden omavaltainen toiminta. Joku ei hyväksy juutalaisia, joku muslimeita, joku kristittyjä - ja joku ateisteja. Kun kontekstina on holokausti, niin yleistäviä johtopäätöksiä tehdään kovin herkästi.

Mikäli armeija organisaationa olisi suhteutunut kielteisesti juutalaisiin, niin siitä olisi tehty jonkinlaista kirjallista materiaalia tai löytyisi edes luotettavaa suullista tietoa. Sen lisäksi antisemitismi olisi ilmennyt muutoinkin, esimerkiksi siten, että nuoria juutalaismiehiä
- ei olisi hyväksytty lainkaan armeijaan
- armeijan joukko-osastot eivät olisi ehdottaneet heitä RUK:uun
- RUK ei olisi heitä vastaanottanut
- heidät olisi heitetty ulos pitkin koulutusta pikkurikkeiden vuoksi

Sen sijaan antisemitismin ilmeneminen vasta RUK:n viimeisinä päivinä on epäloogista.

Jatkosodan aikana (varusmies?)kouluttajien suhtautuminen oppilaisiin on ollut mielivaltaista. Yksittäistapauksessa jopa Mannerheim-ristin ritarille osoitettiin maitojunaa, mutta onneksi esimies oli hereillä. Jos tarkastelee tämän päivän koulukiusaamisia, niin jo yksin se, että juutalaisnuorella on ollut erilaiset tavat (ruokavalio, vapaapäivät), sosialistinen maailmankatsomus tai venäläisperäinen nimi, on edesauttanut mahdollisuutta joutua yksilön mielivallan kohteeksi.

Rautkallion mukaan 1930-luvun puoliväli olisi ollut RUK:n käymisen kannalta juutalaisille vaikein ajankohta. Tätä hän perustelee upseereiden lukumääriä tarkastellessaan. Toisaalta Rautkallio kirjoittaa "Vuoden 1938 jälkeen reservinupseerien määrä lisääntyi. Heitä olivat mm Benjamin Bassin, Leo Jakobson, Jussi Nemes ja Uulas Rosenthal; talvisodan jälkeen juutalaisten sisäänotto RUK:uun helpottui entisestäänkin." Minä laskin että mies joka toinen vuosi olisi normaali, Rautkallion mukaan 30-luvun viime vuosina valmistui 4-8 kertainen määrä. - Pikemminkin vaikuttaa siltä, että populaation pienuuden vuoksi vuotuiset vaihtelut ovat olleet suuria ja että 1930-luvun puolivälissä esiintynyt vähyys on tasoittunut vuosikymmenen lopun yliedustuksella. Myös sionismiaatteen voimistuminen Hilerin valtaantulon jälkeen on lisännyt juutalaisnuorten myönteistä suhtautumista Suomen armeijaan.

Outoa olisi myös, jos juutalaisia olisi syrjitty ennen talvisotaa, mutta ei sen jälkeen. Eihän sota heidän juutalaisuuttaan miksikään muuttanut!

Luotettavan lähdeaineiston puute tekee kieltämättä tarkastelun hankalaksi joskaan se ei estä suuruusluokkatarkasteluja. Rautkallion tiedot sotaan osallistuneitten määristä poikkeavat voimakkaasti Smolarin ilmoittamista luvuista. Hänen mukaansa talvisotaan osallistui noin 200 juutalaista jolloin heidän % osuutensa olisi selvästi keskimääräistä suurempi eli vajaat 12%.

Ensin käytiin ihan normaali RUK, sitten reservin lääkintäupseerikurssi.

Voisitko perustella väitteesi. Rautkallio näet kirjoittaa: "Yhtä (Leo Skurnik...) lukuunottamatta juutalaiset lääkärit eivät olleet saaneet reservinupseerin koulutusta."

monellako prosentilla a) juutalaisista ja b) muusta väestöstä oli tuohon aikaan ylioppilastutkinto.

Ylioppilaspohja on toki etu, mutta sekä Smolar että Rautkallio yhtäpitävästi toteavat juutalaisten karsastaneen armeijaa. Jos lahjakkuus ja motivaatio ovat puntarissa, niin motivaatio on määräävä vaikkakaan sen laittaminen numeroiksi ei yleisen tiedon perusteella onnistu.

Suhteessa armeijaan juutalaiset olivat mielipiteiltään yhtä hajanainen joukko kuin koko muukin kansa; sionistit olivat ehkä kaikkein myötämielisimpiä. Tähän ääripäähän kuului Salomon Klass, joka oli ollut Palestiinassa monta vuotta, mutta YH-kutsun saatuaan tuli Suomeen. Päinvastaista asennetta edusti rabbi Federbusch, joka pian talvisodan sytyttyä pakeni maasta. Ja loput siltä väliltä.


Ylläpito voisi ehkä jakaa tämän ketjun kahtia, että vuosiluvut menisivät kohdalleen.

[Berlioz]

Voisitko perustella väitteesi. Rautkallio näet kirjoittaa: "Yhtä (Leo Skurnik...) lukuunottamatta juutalaiset lääkärit eivät olleet saaneet reservinupseerin koulutusta."

Niin, sotilaslääkärinä voi toimia kuka tahansa lääkäri, lääkintäupseerina kuitenkin vain upseerikoulutuksen saanut. Lähinnä lääketieteelliseen meritoitumiseen perustuvassa sotilaslääkintäorganisaatiossa upseeriarvon puuttuminen ei ole iso ongelma - esimiehellä on aina käskyvalta alaiseensa, sotilasarvoon katsomatta. Käytössä oli myös upseeriarvoihin rinnastettava sotilasvirkamiesjärjestelmä.

Mutta suosittelisin nyt kyllä sinulle lämpimästi tutustumista reserviupseerikoulutuksen historiaan maassamme - ja välttämään minkäänlaisten asiaan liittyvien johtopäätösten ja/tai prosentin kymmenesosien tarkkuudella esitettyjen tilastollisten väittämien tekemistä ennen sitä. Alkuun pääset varmasti millä tahansa RUK:n tai RUL:n historiateoksella.

Mutta tiivistettynä - ennen sotia käytännössä kaikki erikoisupseerit koulutettiin RUK:n normaaleilla kursseilla, myös lääkintäupseerit. Itse asiassa muistan asiaan liittyvänä anekdoottina, että koko kurssin priimus taisi olla ennen sotia useammankin kerran jv-linjalla palvellut lääk.kand.

RU-kurssin jälkeen mentiin sitten erikoiskurssille - en nyt muista ulkoa milloin varsinaiset reservin lääkintäupseerikurssit Viipurissa käynnistyivät, mutta 30-luvun alussa ne pyörivät jo varmasti.

Erikoisupseereita varten järjestettiin Reserviupseerikoulussa pari erikoiskurssia, muistaakseni 25A ja B. Toinen oli pioneeriupseereiksi koulutettaville metsänhoitajille, toinen lääkintäupseereiksi koulutettaville kandeille. Näiden osanottajamäärä oli suurusluokaltaan joitain kymmeniä molemmissa.

Lisäksi pitää ottaa huomioon myös Sk-järjestössä koulutetut Sk-upseerit, joita oli reippaasti yli 500 kpl. Nämä ylennettiin kaikki upseereiksi viimeistään heti talvisodan jälkeen - siis ilman perinteistä reserviupseerikoulutusta.

[Berlioz]

Jos tarkastelee tämän päivän koulukiusaamisia, niin jo yksin se, että juutalaisnuorella on ollut erilaiset tavat (ruokavalio, vapaapäivät), sosialistinen maailmankatsomus tai venäläisperäinen nimi, on edesauttanut mahdollisuutta joutua yksilön mielivallan kohteeksi.

Tässä olen täysin saamaa mieltä. Mainitut maitojunatapaukset ovat hyvin suurella todennäköisyydellä olleet joidenkin yksilöiden mielivaltaa - mikä ei kuitenkaan tee niitä (vielä) epätodeksi.

Tuntuisi muutenkin kovin oudolta ajatukselta, että juuri Suomen armeijassa ei olisi ilmennyt antisemitismiä, kun sitä ilmeni kuitenkin kaikissa tuon ajan eurooppalaisissa maissa ja sotavoimissa.

[caporal]

Tämä nyt menee vähän sivusta asiaa mutta entäs Mustalaiset/Romaanit armeijassa sotaa edeltävällä ajalla ja sodissa ? Moniko yleni edes ali-upseeriksi asti ? Sodissa varmaan pärjäsivät kuin muutkin .

[reka65]

Tämä nyt menee vähän sivusta asiaa mutta entäs Mustalaiset/Romaanit armeijassa sotaa edeltävällä ajalla ja sodissa ? Moniko yleni edes ali-upseeriksi asti ? Sodissa varmaan pärjäsivät kuin muutkin .

Nyt tekee jo vaikeaa olla kommentoimatta

[Juha Tompuri]

Ylläpito voisi ehkä jakaa tämän ketjun kahtia, että vuosiluvut menisivät kohdalleen.

Sorry,

Olin jakamassa viestiketjua erottamalla 1918 tapahtumat sen jälkeisistä, mutta osion jakamisessa tapahtui "jotain" ja näemmä onnistuin hukkaamaan tuon 1918 osuuden.

T: Juha

P.S. Varmuuden vuoksi Romaani/mustalaisasiasta kannattaa aloittaa uusi osio, jos siihen suuntaan on mielenkiintoa.
Meikäläinen ei aio ihan heti ruveta siirtelemään sitä, ettei sekään katoa.

[Seppo Jyrkinen]

Minun lukemattomien kirjojen luetteloni käsittää n 100 nimikettä ja RUK on tarinassa vain sivujuonne jossa suuruusluokka riittää. Kun Rautkalliota lukee tarkasti, niin hän esittää hyvin ristiriitaisia tietoja.

Suomessa juutalaisia oli 0,05% väestöstä joten antisemitismi ei saanut jalansijaa jo aiheettomuutensa vuoksi. Useissa Euroopan maissa (etenkin itä-Euroopassa) oli juutalaisvastaisia lakeja jo ennen sotaa ja jopa Ruotsissa viranomaiset ja kirkko toimeenpanivat juutalaisvastaisia toimia.

Suomalaiset eivät ole koskaan olleet eturintamassa ottamassa vastaan kansainvälisiä aatteita ja heikot yhteydet muualle maailmaan vielä lisäsivät eristyneisyyttä. Tuolloin Suomi oli talvisin lähes eristetty "sivistyneestä maailmasta" ja ulkomaanmatkailu ylipäätään oli harvojen herkkua.

Kuinka erotella erilaisten ihmisten vierastaminen, juutalaisvastaisuus ja antisemitismi? Itse katsoisin, että antisemitismi-sana on voimakas ja tarkoittaa juutalaisten vahingoittamista heidän juutalaisuutensa vuoksi. Eli suunsoitto ja lehdistökirjoittelu eivät sellaista ole. Ja on syytä muistaa, että myös juutalaiset karsastivat omissa silmissään ulkopuolisia ja esimerkiksi äärijuutalaiseen perheeseen kuuluvan nuoren solmima avioliitto ei-juutalaisen kanssa johti nuoren sulkemiseen yhteisön ulkopuolelle ja synagogassa luettiin rukous kuolleelle sielulle.

P.S. Juhalle tiedoksi, että tietotekninen ymmärrys kasvaa suhteessa tuhottujen tiedostojen määrän kanssa. Jopa ekspotentiaalisesti, väittävät tosi viisaat...

[Berlioz]

Minun lukemattomien kirjojen luetteloni käsittää n 100 nimikettä ja RUK on tarinassa vain sivujuonne jossa suuruusluokka riittää.

Tämä on selvä. Mutta kai ymmärrät, että tällä otteella ja metodilla sinä et voi mitenkään esittää yhden hengen ja prosentin tuhannesosien tarkkuuteen meneviä tilastoja ja johtopäätöksiä (kuten edellä)?

Kaiken kaikkiaan tämä vertailu koko väestöön on huono. Ihan vain jo siksi, että selittävänä tekijänä RU-kurssin valinnoissa oli tuolloin niin merkittävässä roolissa sukupuoli, ikäryhmä ja koulutus.

Suomessa juutalaisia oli 0,05% väestöstä joten antisemitismi ei saanut jalansijaa jo aiheettomuutensa vuoksi --- Kuinka erotella erilaisten ihmisten vierastaminen, juutalaisvastaisuus ja antisemitismi? Itse katsoisin, että antisemitismi-sana on voimakas ja tarkoittaa juutalaisten vahingoittamista heidän juutalaisuutensa vuoksi.

Suomessa antisemitismi ei saanut tilaa valtamedian ylläpitämässä julkisessa tilassa, epäilemättä ainakin osittain juuri esittämistäsi syistä, mutta kuten Canet tuolla huomautti, Suomessa oli 1930-luvulla useita avoimen antisemitistisiä ja juutalaisvastaisia järjestöjä ja julkaisuja (ml. Uotin ja Kalstan poppoot, Viitasaarelaiset, Räikkösen ja Gripenbergin suomenruotsaiset ryhmät jne). Kaikilla näistä oli myös erittäin läheisiä suhteita sotavaltion palveluksessa oleviin henkilöihin, joskin instituutiona ehkä pikemmin jopa päinvastoin.

[Seppo Jyrkinen]

Mutta kai ymmärrät, että tällä otteella ja metodilla sinä et voi mitenkään esittää yhden hengen ja prosentin tuhannesosien tarkkuuteen meneviä tilastoja ja johtopäätöksiä

Teen toistuvasti samanoloisia laskelmia taulukkolaskennassa ja desimaalit auttavat minua pysymään kärryillä omissa laskuissani. Missään tapauksessa en tarkoittanut, että niitä pitäisi lukea tarkkaan. Varsinaisen asianhan kannalta mainitsemani 0,82% ja 1,0% tarkoittavat täysin samaa: juutalaisten upseerien määrä vastasi koko maan keskiarvoa.

Noista pienen populaation satunnaistekijöistä kaatuneitten määrät antavat kouriintuntuvan esimerkin. Juutalaisia kaatui talvisodassa 15, jatkosodassa 7. Koko kansan keskuudessa luvut olivat 25.000 ja 65.000.

Kaiken kaikkiaan tämä vertailu koko väestöön on huono. Ihan vain jo siksi, että selittävänä tekijänä RU-kurssin valinnoissa oli tuolloin niin merkittävässä roolissa sukupuoli, ikäryhmä ja koulutus.

Vertailu koko väestöön on tällaisessa tapauksessa normaali lähtökohta. Laskelmaa tulkittaessa tulee kysyä, että pitäisikö tuloksen olla samankaltainen kuin valtaväestössä, vai pitäisikö sen olla erilainen esimerkiksi koulutuksen vuoksi. Muita mahdollisia tekijöitähän ovat kielikysymys ja poliittinen maailmankatsomus. Lisäksi tuon ajan juutalaisyhteisöt pitivät selvää eroa muuhun, varsinkin suomenkieliseen, yhteiskuntaan. Historiankirjoista tulee esiin myös kaupunkilainen / maalainen asetelma joka näkyi nuorten fyysisessä kunnossa.

Erittäin merkittävä seikka on ollut juutalaisyhteisön yleinen asenne sotilaskoulutukseen.

Suojeluskunnissa aktiivisti toimineita Nathan Maischlichia ja Salomon Klassia kutsuttiin omien toimesta "sotahulluiksi". Rautkallio kertoo Samuel Hirschovits nimisestä nuoresta, joka 1930-luvun puolivälissä kieltäytyi RUK:uun menosta vedoten juutalaisuuteensa. John Anker yritti samaa 1940, mutta hänen esimiehensä, kapteeni Tulikoura, totesi: "Minä en kysynyt tiedän uskontoanne. Minä määrään teidät Merisotakouluun. Loppu."

Rony Smolar kirjoittaa armeija-aiheesta varsin jyrkästi: "Hajaannuksessa eläneet juutalaiset yleensä yrittivät keksiä keinoja välttää asepalvelua. Euroopan juutalaisyhteisöt olivat aina 1900-luvun alkupuolelle saakka pääasiassa ortodoksisia, joissa miespuoliset jäsenet istuivat uskonnollisten kirjojen ääressä opiskellen ja opettaen. Armeija ei heille sopinut, eivätkä he sopeutuneet ei-juutalaiseen ympäristöön, saati että olisivat pitäneet sitä sotimisen arvoisena. Ei ihme, että historia ei tunne huomattavia juutalaisia sotilaita." - Mitenkä tuo sopii Suomen juutalaisiin, on vastausta vailla. Sekä Smolarin että Rautkallion kirjoissa on kuitenkin viitteitä siitä, että näin olisi ollut. Ehkäpä jokin 1920- ja -30 lukujen juutalaisuuteen paneutuva opus voisi antaa vastauksen.

kuten Canet tuolla huomautti, Suomessa oli 1930-luvulla useita avoimen antisemitistisiä ja juutalaisvastaisia järjestöjä ja julkaisuja (ml. Uotin ja Kalstan poppoot, Viitasaarelaiset, Räikkösen ja Gripenbergin suomenruotsaiset ryhmät jne). Kaikilla näistä oli myös erittäin läheisiä suhteita sotavaltion palveluksessa oleviin henkilöihin, joskin instituutiona ehkä pikemmin jopa päinvastoin.

Natsimielisiä ja siten juutalaisvastaisia ryhmiä oli useitakin, mutta tavallisen kansan keskuudessa ne eivät saaneet kaksista jalansijaa. Eduskuntavaaleissa 1933 kaikki natsipuolueet saivat yhteensä alle 4.000 ääntä.

Myös IKL:n toiminnassa oli Saksasta tuotettua juutalaisvastaisuutta, mutta se jäi suunsoiton tasolle kommunisminvastaisuuden hallitessa poliittista toimintaa. Ja jollen aivan väärin lukemaani muista, niin kristalliyön väkivaltaisuuksien jälkeen IKL:n (voimakas) uskonnollinen siipi alkoi ottaa etäisyyttä natseihin.

[Seppo Jyrkinen]

Se laivallinen juutalaisia kyllä palautettiin Saksaan. He olivat Itävallan juutalaisia eivätkä Suomen kansalaisia. Miksihän he yrittivät Suomeen? Eikö Ruotsi olisi ollut parempi paikka.

Ruotsi ei heitä huolinut. Tuohon aikaan Saksa halusi häätää juutalaiset maasta ja myönsi heille auliisti passeja, mutta ei huolinut juutalaisia enää takaisin. Itävallan miehityksen jälkeen Ruotsi ja Sveitsi vaativat Saksaa merkitsemään (tms) juutalaiset, jotta nämä kaksi demokratiaa voisivat käännyttää juutalaiset jo rajalla. Tämän seurauksena saksalaiset alkoivat leimata juutalaisten passeja "J" kirjaimella.

Miksi ainoastaan Ruotsi ja Sveitsi? Ja miksi Saksa suostui toimimaan omien tavoitteittensa vastaisesti? Tällaiset historian kysymykset ovat hiton paljon parempia kuin ristisanatehtävät.

Se seikka, että Ruotsin lehdistö nosti asiasta äläkän, on mielenkiintoinen kysymys sekin. Suomi kun oli viimeinen maa Euroopassa, joka päästi juutalaisia maahan.