Rovaniemen kauppalan palo -44

[Pikku-Berliini]

Muistanko oikein, että se miinoitettu/ansoitettu veturi ei ollut ratapihalla?
t: Sven[/quote]
Varmaan veturi oli pihalla, riippumatta ammusvaunuista.

Ainahan sitä muutama juurakko jää periaattestakin kotia, tiedä sitten totuus

[smokeball]

Ammuksia kipattiin matkan varrella Ounasjokeen sopivissa kohdin. Korintteen lossi Meltauksesta hieman pohjoiseen oli yksi kuorman kevennyspaikka.

Rovaniemen julkisten rakennusten hävittämisestä Rendulic antoi tiedotteen 9.10 Lapin lääninhallituksen edustajalle.

[HL/A]

Luulisin että ammusten vesistöön upottaminen oli pelkästään Suomen Armeijan raivaustoimia 40- ja 50-luvuilla
Saksalaiset lähtiessään todennäköisesti lastasivat autoihin sitä mitä kipeimmin tarvittiin, mitä matkalta olisi otettu tilalle jos kuormia olisi kevennetty?
Varastot räjäytettiin aikasytytyksellä ja tuskin sen jälkeen enää oli paikalla saksalaisia ammuksia veteen upottamassa. Räjäytetty ammusvarastohan vastaa kunnon miinoitetta epävakaine A-tarvikkeineen, miksi sitä olisi itse enää siivottu?

[Pikku-Berliini]

Muuan joukko koukkasi Korkalovaaran länsipuolelta Ounasjokivarteen katkaistakseen saksalaisten vetäytymisen, mutta ammuspulan vuoksi joutuivat lopuksi katsomaan sivusta kolonnien menoa. Täydennys oli ruotava kantosatuloissa ja miesvoimin pitkin jänkiä.

Ammuksia kipattiin matkan varrella Ounasjokeen sopivissa kohdin.

Tämä koukkausporukka kuuli vielä kauppalan pohjoispuolelta isomman räjähdyksen, kun joku ammusvarasto räjäytettiin. Lieneekö osa ammuksista räjäytetty Ounasjoenliepeillä

[Pikku-Berliini]

Tämän ammusjunan liikkuminen on kuitenkin todistettu siviileidenkin sanoista.

Spekulointia puhtaasti
Mutta onko lähiasukkaat hullunrohkeina tuupanneet junanvaunut takaisin

Oliko Rovaniemellä tuolloin siviilejä?

t: Sven

Minkälaisessa tarkkuudessa evakuointi on suoritettu ,Rovaniemeläiset olivat eläneet saksalaisten kanssa jo reilut kolme vuotta eikä paholaiseksi heitä nimitelleet. Ja jos kerran edellä mainitsemani koukkaus porukka, tapasi siviilejä metsissä reitillänsä saartamaan sakuja. Niin tuo ammusjunan liikkeet on nähty ja jossain oli mainintaa myöskin en muista missä.

[HL/A]

Ainakin tänä päivänä vielä näkee jälkiä varastojen räjäytyksistä Rovaniemen lentokentän alueella, Pekkalassa, Vikajärvellä, Misissä, kauemmista paikoista puhumattakaan.

[Juha Tompuri]

Minkälaisessa tarkkuudessa evakuointi on suoritettu

Käsittääkseni täydellisesti.

,Rovaniemeläiset olivat eläneet saksalaisten kanssa jo reilut kolme vuotta eikä paholaiseksi heitä nimitelleet.

Mieli saattoi muuttua evakosta palatessa.

Ja jos kerran edellä mainitsemani koukkaus porukka, tapasi siviilejä metsissä reitillänsä saartamaan sakuja.

Mikä yksikkö ja missä?
Aikaisemmin mainitsemani Sundqvist tovereineen pakoili Pöyliövaaran maisemissa.

t: Sven

[Komendantti]

Minkälaisessa tarkkuudessa evakuointi on suoritettu

Käsittääkseni täydellisesti.

Uskon samoin. Saksalaisjoukot jopa avustivat jossain määrin paikallisviranomaisia suomalaissiviilien evakuoinnissa, joka toteutui täysin rauhanomaisesti mutta hyvinkin järjestelmällisesti.
Silti on täysin uskottavaa, että mm. Rovaniemen ympäristöön on jäänyt salaa joitakin yksittäisiä asukkaita "seuraamaan tapahtumia", syystä tai toisesta.

[Juha Tompuri]

Silti on täysin uskottavaa, että mm. Rovaniemen ympäristöön on jäänyt salaa joitakin yksittäisiä asukkaita "seuraamaan tapahtumia", syystä tai toisesta.

Voi olla, en vain ole mistään kuullut muista, kuin Sundqvistin ryhmästä (joka havainnoi kaupungin tuhon ja "myös" tapasi suomalaisen partion).
Vielä vähemmän ratapihalla kirmaavista siviileistä työntelemässä 400 tonnilla a-tarvikkeita lastattua junaa.

t: Sven

[reka65]

Luin juuri kirja "Alusta loppuun Ayräpään tulihelvetissä" jossa 25 syntynyt kirjoittaja kertoo myös Lapin sotaretkestä ja Rovaniemelle tuloaan kuvaa seuraavanlaisesti.

Lainaus kirjasta:Esimerkiksi ratapihalla oli pistoraiteista poistettu pollarit ja päästetty veturit valtoimenaan alamäkeä korkealta ratapihanpenkalta mukkelis makkelis alas.Siellä ne makasivat pyörät ylöspäin montussa.

Tämän mukaan (ainakin pistoraiteet?) olivat viettävät?

[smokeball]

'Lääninhallituksen mottiin' jäi virastojen työntekijöitä ja poliiseja, joita oli koottu muistakin kunnista Rovaniemelle. Saksalaiset toimittivat tämän porukan sittemmin Jaatilaan, jossa suomalaiset etenivät ja näin 'Lääninhallituksen motti' laukesi omien puolelle.
Vapaasti ei voinut siviileitä enää liikkua alueella. Metsissä oli joitakin syrjäkylien asukkaita ja jonkin verran poromiehiä paimentamassa eloaan sydänmaille saksalaisilta turvaan.
Vietosen tienoilla, suurten järvikylien asukkaat eivät ehtineet ainakaan kaikki evakkoon ja siellä asukkaat vetäytyivät kaukaisemmille rannoille turvaan niittysaunoille. Ranuan puolella joitain korveneläjiä jäi myös kotiinsa, kun olivat tarpeeksi syrjässä kulkureiteiltä - osin heidät unohdettiin evakuoida.
Jorma Eton Pohjoinen taikapiiri kertoo näistä asioista. http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewto ... =36&t=5598

[Pikku-Berliini]

Ja jos kerran edellä mainitsemani koukkaus porukka, tapasi siviilejä metsissä reitillänsä saartamaan sakuja.

Mikä yksikkö ja missä?
Aikaisemmin mainitsemani Sundqvist tovereineen pakoili Pöyliövaaran maisemissa.

t: Sven

Wolf Halsti Lapin Sodassa kirjasta lainattua, s.232-233.
Päivän valjetessa ryhdyimme etenemisen valmisteluun. Ensimmäisenä joukkona Korkalovaaranlaitaa Vennivaaraan Halsti laittoi kärkeen III/ JR 11, sen jäljessä II/ JR11 jäännös ja viimeisenä Er.P 13. Korkalon harju oli ensimmäisten kilometrien aikaan niin lähellä, että kuulimme Saksalaisten huutelevan toisilleen ja hevosten hirnahtelun.
(tätä seuraavaa mie muistelin en näköjään aivan muistanut oikein jatkuu) Jopa reittimme länsipuolelta kuului useaan otteeseen salaperäisiä ääniä. (siviiliä) Jatkoimme marssia pohjoiseen aina 50min ja leväten 10min. kärkijoukkoa vaihdettiin tunnittain, minä (Halsti) mukana.
Kuulimme yhä silloin tällöin salaperäistä huutelua, hevosten hirnuntaa ja kavioiden töminää, mutta emme nähneet ketään vaikka reittimme poikki kulki niin tuoreita jälkiä, että jäkälä vasta oli kohoamassa niissä. Ehkä tuossa korvessa oli pakolaisia jotka säikkyivät meitä. Muuten en (halsti) osaa asiaa selittää.

[smokeball]

Pitääpä lainata taas tuo Halstin kirja, kun on päässyt unohtuun asiat.
Korkalovaara on muuten nykyisin melkeinpä keskeistä Rovaniemeä. Vaara alkaa kohota Arktikumin kohdalta pohjoisluoteeseen. Omakotiasutusta, kerrostaloja, ammattikoulu jne. Halstin poppoo on tullut Kittiläntien laitaan jossain Ylikylän - Nivankylän välimaastossa. Paikkoja voi kattella Google.mapsista tai kansalaisen karttapaikasta.

[Pikku-Berliini]

Pitääpä lainata taas tuo Halstin kirja, kun on päässyt unohtuun asiat.

Kröhöm eivät ole kalliita, ja sitten aina käsillä ellei käy niinkuin mulle, että oli kaverilla lainassa ja tänään sain
Esim tuossa http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=95920284

[Komendantti]

- - Metsissä oli joitakin syrjäkylien asukkaita ja jonkin verran poromiehiä paimentamassa eloaan sydänmaille saksalaisilta turvaan.
Vietosen tienoilla, suurten järvikylien asukkaat eivät ehtineet ainakaan kaikki evakkoon ja siellä asukkaat vetäytyivät kaukaisemmille rannoille turvaan niittysaunoille. Ranuan puolella joitain korveneläjiä jäi myös kotiinsa, kun olivat tarpeeksi syrjässä kulkureiteiltä - osin heidät unohdettiin evakuoida.

Olen noin kymmenisen vuotta sitten omakohtaisesti kuullut erään silminnäkijän kertomuksen saksalaisten vetäytymisestä ja yksittäisen sillan polttamisesta Lapin sodan alkuvaiheessa. Tuolloin vielä alaluokkalaisen koulupojan kertoma tarina meni jokseenkin näin (tarkempia päivämääriä en arvaile, koska kertoja ei itsekään enää muistanut niitä):


Aika on syksy -44 ja tapahtumapaikka on Pessalompolon pieni kylä (Aavasaksan ja Rovaniemen välillä) ja sen kohdalla kapean salmen yli kulkeva puinen maantiesilta.
Saksalaisia kuorma-autokolonnia oli alkanut satunnaisten kertojen sijaan kulkea tiheään tahtiin kylän läpi kohti länttä (Aavasaksaa), jonka lisäksi moottoripyörillä - "akantappajilla" - kulkevia lähettejä liikkui yhtenään tiellä niin itään kuin länteenkin.
Kertojan kylän laidalle perustettiin pian eräänä päivänä eräänlainen pieni saksalainen kokoamiskeskus, jonne lännestä tulevat kuorma-autot toivat saksalaisia sotilaita, mukana myös haavoittuneita ja kaatuneita. Kokoamiskeskuksen lähelle perustettiin myös pieni kenttähautasmaa, jonne haudattiin kaatuneita saksalaissotilaita. Kokoamiskeskuksen suuntaan kuorma-autojen kyydissä tulleet saksalaiset olivat ystävällisiä, ja nämä heittelivät maantien laidalla oleville lapsille ohi ajaessaan mm. makeisia kuorma-auton lavalta. (Saksalaissotilaat olivat Torniosta pohjoiseen vetäytyneitä, kuten kertoja sai myöhemmin kuulla.) Kokoamiskeskuksessa oli samanaikaisesti suuria määriä sotilaita, mutta he eivät esiintyneet millään tavalla uhkaavasti tai pelottavasti, vaan päästivät kylän pojat joukkoonsa, antaen näille makeisia ja jopa tupakkaa. Kukaan ei tuntunut pitävän saksalaisia millään tavalla uhkaavana tai vaarallisina, koska heihin oltiin vuosien aikana jo hyvin totuttu.
Samoihin aikoihin kun saksalaiskolonnat kääntyivät kulkemaan lännestä itään (Rovaniemi), alkoi maantietä pitkin kulkea siviiliväkeä kohti länttä kävellen ja hevosrattailla, jopa saksalaisten kuorma-autoilla kuljettamina. Aikuiset olivat saaneet jo varoituksen mahdollisesta evakkoonlähdöstä, joten laukkuja oltiin pakattu valmiiksi ja huonekaluihin oltiin kirjoitettu nimi- ja osoitetietoja. Varsinaista lähtökäskyä ei kuitenkaan kuulunut.
Eräänä päivänä sitten alkoi tapahtua jälleen enemmän: saksalaisia komennettiin jälleen kuorma-autoihin, jotka lähtivät kuljettamaan heitä yllättäen jälleen kerran kohti länttä. Samalla jotkut olivat jo väittäneet kuulleensa kylän läpi kulkevien moottoripyöräpartioiden ilmoittaneen kaikille vastaansa tulleille suomalaisille: "Ryssä tulee - menkää pois!". Tämä uutinen oli ensin aiheuttanut suurta ihmetystä ja alkavaa kauhuakin, ja osa asukkaista alkoikin siirtyä pois maantien läheisyydestä esimerkiksi kauempana maantieltä asuvien sukulaistensa luokse.
Evakkoväkeä ei enää näkynyt tiestöllä, jossa kulki nyt entistäkin kiireisemmän näköisinä autokolonnia, henkilöautoja ja moottoripyöriä vuoron perään itään ja länteen. Kokoamispaikan väki alkoi vähetä, kun osa heitä kuljetettiin kohti Rovaniemeä, ja samaan aikaan lännestä alettiin jälleen tuoda lisää saksalaisia sotilaita, joiden joukossa oli entistä enemmän haavoittuneita samoin kuin kaatuneitakin. Kaatuneita haudattiin ja haavoittuneet evakuoitiin sillan yli kohti Rovaniemeä, paikallisten ihmetellessä tapahtumien kulkua ilman, että kukaan kykeni tarkemmin kertomaan mistä oli kyse - se tiedettiin radion kertomana, että suomalaiset ja saksalaiset olivat ottaneet aiemmin yhteen Torniossa, vaikka aluksi jotkut huimat huhut kertoivatkin, että hyökkääjät olisivatkin olleet venäläisiä!
Kohta oli kuitenkin jo varmempi uutinen kiirinyt kylälle: Ruotsin rajalla Ylitorniolla on taisteltu, kylän rakennuksia on hävitetty ja suomalaiset olivat edenneet jo Aavasaksalle, jossa taisteltiin parhaillaan - ja nyt taisteltiin rajusti myös jo aivan lähikylässäkin Kantomaanpäässä, jonne suuret suomalaisjoukot olivat koukanneet metsien kautta katkaisemaan saksalaisten Aavasaksan ja Rovaniemen välistä reittiä. Jotkut pelkäsivät jopa, että ollaan jäämässä "kahden tulen väliin", jos "Ryssä tulee Rovaniemeltä, ja Aavasaksan taistelut tulevat kylää kohti". Samalla tuli viimein viesti evakuoinnista: sitä ei suoritetakaan, koska taistelut ovat katkaiseet tien Ruotsiin. Kaikkien alueen asukkaiden on siirryttävä kodeistaan metsiin ym., mikäli taistelut siirtyisivät tänne saakka. Tästä huolimatta osa kyläläisistä pysyi kodeissaan viimeiseen saakka, eivätkä saksalaiset välittäneet heistä millään tavoin - kunhan vain pysyttelivät "poissa jaloista", varsinkin maantieltä, joka oli jopa ruuhkainen Aavasaksan ja Kantomaanpään suunnasta tulevista autokolonnista. Vielä tässäkin vaiheessa kuulemma saksalaiset heittelivät vielä kylään jääneiden vanhempien lapsille makeisia ja sulkaata, huudellen myös "Auf Wiederseheniä".
Viimein eräänä päivänä viimeisetkin kylän kokoamiskeskuksessa olleet saksalaiset sotilaat koottiin kuorma-autoihin kaikkine välineineen ja autot häipyivät sillan yli kohti itää. Samaan aikaan puusillalle oli siirtynyt sotilaita, jotka asensivat sen juurille räjähdyspanoksia, levittäen samalla kauttaaltaan sillan päälle polttoainetta. Joitakin kyläläisiä - mm. kertoja ja tämän veljet ja talvisodassa haavoittunut ja vapautuksen saanut isänsä mukaan lukien - seurasi tapahtumia kauempaa jonkin matkan päästä, mutta kukaan ei enää uskaltanut mennä lähemmäksi katsomaan, mitä sillalla tehtiin. Huhut olivat kertoneet, että saksalaiset olisivat polttaneet suomalaisten taloja ja ampuneet jopa siellä asuneita siviileitäkin. Kukaan näistä saksalaisista ei kuitenkaan huomioinut kyläläisiä mitenkään muuten, kuin ainoastaan käskemällä siviilejä menemään mahdollisimman kauas: "Silta tuhotaan", oli heille lyhyesti ilmoitettu.
Viimein kun kaikki saksalaisliikenne oli siirtynyt sillan itäpuolelle, sytytettiin silta sen itäpäästä palamaan. Kun silta oli palanut jonkin aikaa täydessä roihussa ja sen kansi oli alkanut romahdella, räjäytettiin sillan juurella olevat panokset, jolloin viimein koko silta romahti alas kapeaan salmeen.
Kertoja muistaa vielä senkin, kuinka viimeiset saksalaissotilaat sillan tuhottuaan vielä katsahtivat salmen yli ja heilauttivat sen yli kyläläisille käsiään, ennen kuin poistuivat yhtenä jälkijoukkona autoillaan.
Sillan lisäksi yhtäkään muuta rakennusta ei tuhottu tai edes millään tavalla tärvelty tuossa kylässä.

- -

Jotakuinkin näin siis tämä tarina meni sen tarkkuuden mukaan, miten itse muistan tuon silloisen koulupojan oman silminnäkijäkertomuksen. Tämä tarina on siis tosi, ja luulen voivani myös uskoa tämän kertomuksen aitouteen - ainakin kertoja itse on toiminut myöhemmässä elämässään luotettavassa asemassa.
Kaikkia siviilejä ei siis yksinkertaisesti voitu, ehditty tai jossain tapauksissa jopa muistettu (?!) evakuoida Lapissa käytyjen taisteluiden alta pois. Ja myöskään vielä tässä vaiheessa kaikkia rakennuksia ei vielä oltu tuhottu vetäytymisen yhteydessä. Myös alueella yhä olevat siviilit saivat olla vielä hyvinkin rauhassa vetäytyviltä saksalaisilta sotilailta. Vasta Rovaniemen valtauksen jälkeen tapahtui jyrkkä käänne huonompaan suuntaan.