Sotien menetykset
Posted: Fri Dec 17, 2010 17:46
Talvisodassa Suomi menetti 25.000 kaatunutta ja jatkosodassa 58.000. Lisäksi jatkosodan aikana 8.000 ihmistä sai surmansa sotatoimien ulkopuolella. Sotien jälkeen menetettiin vielä 15.000 ihmistä, joskaan he eivät olleet kaatuneita. Helposti unohtuva ryhmä on ne Ruotsiin sodan aikana siirretyt lapset, jotka jäivät sinne pysyvästi.
Osin Ruotsiin jääminen tapahtui vanhempien suostumuksella. Toisaalta oli myös tapauksia, joissa ruotsalainen oikeusistuin yksinkertaisesti päätti, että lapsi jää Ruotsiin, vaikka vanhemmat halusivatkin hänet takaisin. Eikä Suomella ollut sodan jälkeen eväitä ryhtyä metelöimään asiasta, kun oli maksettava sotakorvauksia ja oltava lakki kourassa joka ilmansuuntaan, että päivittäisestä elämästä olisi selvitty.
Lastensiirtoa kritisoitiin sekä Suomessa että Ruotsissa jo sodan aikana. Sittemmin Suomessa sensuuri kielsi kaiken arvostelun eikä vanhempia varoitettu kaikista mahdollisista seurauksista. Lapset kiintyvät niihin ihmisiin, jotka heitä hoitavat, eikä kaksivuotias biologista vanhemmuutta ymmärrä.
Sinällään valtaosa 70.000 Ruotsiin ja Tanskaan siirretystä lapsesta sai hyvän kohtelun ja sijaisvanhemmat ovat kiitoksen ansainneet. On myös inhimillisesti ottaen ymmärrettävää - vaikkakaan ei hyväksyttävää - että useita vuosia lasta hoitaneet vanhemmat kiintyivät suomalaislapseen eivätkä suostuneet hänestä enää luopumaan.
Suomalaisviranomaisten toimia voidaan kritisoida jyrkästikin. Lasten "unohtaminen" pitkäksi aikaa merkitsi monelle lapselle pysyvää unohdusta.
Pienen kansakunnan kannalta menetetyt lapset olivat kutakuinkin sama kuin 15.000 kaatunutta.
Osin Ruotsiin jääminen tapahtui vanhempien suostumuksella. Toisaalta oli myös tapauksia, joissa ruotsalainen oikeusistuin yksinkertaisesti päätti, että lapsi jää Ruotsiin, vaikka vanhemmat halusivatkin hänet takaisin. Eikä Suomella ollut sodan jälkeen eväitä ryhtyä metelöimään asiasta, kun oli maksettava sotakorvauksia ja oltava lakki kourassa joka ilmansuuntaan, että päivittäisestä elämästä olisi selvitty.
Lastensiirtoa kritisoitiin sekä Suomessa että Ruotsissa jo sodan aikana. Sittemmin Suomessa sensuuri kielsi kaiken arvostelun eikä vanhempia varoitettu kaikista mahdollisista seurauksista. Lapset kiintyvät niihin ihmisiin, jotka heitä hoitavat, eikä kaksivuotias biologista vanhemmuutta ymmärrä.
Sinällään valtaosa 70.000 Ruotsiin ja Tanskaan siirretystä lapsesta sai hyvän kohtelun ja sijaisvanhemmat ovat kiitoksen ansainneet. On myös inhimillisesti ottaen ymmärrettävää - vaikkakaan ei hyväksyttävää - että useita vuosia lasta hoitaneet vanhemmat kiintyivät suomalaislapseen eivätkä suostuneet hänestä enää luopumaan.
Suomalaisviranomaisten toimia voidaan kritisoida jyrkästikin. Lasten "unohtaminen" pitkäksi aikaa merkitsi monelle lapselle pysyvää unohdusta.
Pienen kansakunnan kannalta menetetyt lapset olivat kutakuinkin sama kuin 15.000 kaatunutta.