Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Oliko Suomessa käytössä vakiintuneita käsimerkkejä toisen maailmansodan aikana? Entä oliko näitä käsimerkkejä painettu koulutusvihkosiin tai ohjesääntöihin? Opetettiinko käsimerkkejä varusmiehille ennen sotia?

Olen nimittäin nyt kohdannut sellaista tietoa, että Wehrmachtilla tai Puna-armeijalla ei olisi ollut käytössä mitään vakiintuneita käsimerkkejä, eikä niitä olisi opetettu missään ohjesäännöissä ym. Käytössä olisi ollut vain joitain ad-hoc tyyppisiä käsimerkkejä, jos mitään. Tuota on loogisesti ajateltuna hieman vaikea uskoa, mutta tiedä häntä sitten. Senpä vuoksi kiinnostaa, että mikähän oli tilanne Suomessa.

Mikäli jollain on tietoa Saksan tai NL:n asevoimien tilanteesta käsimerkkien suhteen, niin tieto otetaan ilolla vastaan. Lähinnä kiinnostaa kuitenkin tilanne Suomessa. Jos tällaisia opetusvihkosia jollain sattuisi olemaan, niin skanni kansilehdestä olisi erittäin iloinen yllätys.

Kiitokset jo etukäteen.

Sotamiehen taskukirjassa noiden luulisi olevan jos ovat olleet käytössä - mutta eipä ole. Selasin läpi kirjat vuosilta 1924, 1941, 1947 ja 1951. Sodanjälkeisistä löytyi laivaston viittoma-aakkoset ja liikennepoliisin käsimerkit, kaikista lisäksi kaikenlaista tarpeetonta muuta. Taktilliset merkit, karttamerkit yms. kyllä löytyy.

Itse olen ainakin nähnyt saksalaisen dokumenttielokuvan pätkän, jossa panssaritiedusteluvaunun mies 'pumppaa' kadellään ylös ales käsi nyrkissä. Se siis merkinnee 'eteenpäin'. Jotain käsimerkkejä on ollut. Lienee 3 pumppausta.

Kyllä viestirykmentissä oli käsimerkkejä. Vaikka avoriviin ja niin edelleen. On tilanteita, joissa ääni ei kanna tai ei voi ryhtyä huutamaan, joten merkkejä on varmaankin. Yöharjoituksissa käytettiin taskulampun eri värejä yhteydenpidossa. Mitään ohjeistusta en tiedä.

Sovitut käsimerkit olivat 100 % varmasti käytössä kaikilla taistelevilla joukoilla, meinaan, kun niillä johdettiin taistelua jo kolme tuhatta vuotta sitten.

Ainakin Saksalla ja Suomella oli 100 % varmasti jo viimeistään 30-luvulla käytössään myös vahvistetut käsimerkit. Skannaan saksalaiset, kun kaveri palauttaa allekirjoittaneen Der Reibertit. Suomalaiset löytynevät useimmista 30- ja 40-luvun taisteluoppaista - vastaavat kuitenkin pitkälle nykyäänkin käytössä olevia; ainakin huomio, liikkeelle, nopeammin, avoriviin, alijohtajat kokoon ja kokoon ovat ihan samat.

HL/A wrote:Sotamiehen taskukirjassa noiden luulisi olevan jos ovat olleet käytössä - mutta eipä ole. Selasin läpi kirjat vuosilta 1924, 1941, 1947 ja 1951. Sodanjälkeisistä löytyi laivaston viittoma-aakkoset ja liikennepoliisin käsimerkit, kaikista lisäksi kaikenlaista tarpeetonta muuta. Taktilliset merkit, karttamerkit yms. kyllä löytyy.

Kiitos tiedoista. Onkohan tilanne ollut Suomessakin sitten sellainen, että on käytetty "ad-hoc"-käsimerkkejä ja epävirallisia käyttöön vakiintuneita merkkejä?

Mikäli jollain on vielä lisää tietoa, niin se otetaan ilolla vastaan.

mosu wrote:Itse olen ainakin nähnyt saksalaisen dokumenttielokuvan pätkän, jossa panssaritiedusteluvaunun mies 'pumppaa' kadellään ylös ales käsi nyrkissä. Se siis merkinnee 'eteenpäin'. Jotain käsimerkkejä on ollut. Lienee 3 pumppausta.

On loogisesti ajateltuna selvää, että käsimerkkejä on varmasti ollut käytössä. Erikoiselta vaan tuntuu se, ettei niistä olisi ollut Wehrmachtissa käytössä mitään virallista opasta eikä niitä olisi koulutettu. Joitain epävirallisia vihkosia on käsittääkseni ollut, mutta ei mitään mainintaa missään ohjesäännöissä ym. Erikoista. Amerikkalaisilla oli käsimerkit ohjesäännöissä jo ainakin 1925.

Berlioz wrote:Sovitut käsimerkit oli 100 % varmasti käytössä kaikilla taistelevilla joukoilla, meinaan, kun niillä johdettiin taistelua jo kolme tuhatta vuotta sitten.

Ainakin Saksalla ja Suomella oli myös 100 % varmasti jo viimeistään 30-luvulla käytössa vahvistetut käsimerkit. Skannaan saksalaiset, kun kaveri palauttaa allekirjoittaneen Der Reibertit. Suomalaiset löytynevät useimmista 30- ja 40-luvun taisteluoppaista - vastaavat kuitenkin pitkälle nykyäänkin käytössä olevia; ainakin huomio, liikkeelle, nopeammin, avoriviin, alijohtajat kokoon ja kokoon ovat ihan samat.

Niin, kyllä sovitut käsimerkit on pakko olla ollut käytössä. Ei siitä ole epäilystä. Ihmetyttää vaan tuo informaatio siitä, ettei Wehrmachtilla tai Puna-armeijalla olisi ollut niitä virallisissa ohjesäännöissä/taisteluoppaissa. Jos tosiaan viitsisit skannata nuo saksalaiset käsimerkit, niin se olisi todella hieno juttu! Silloinpahan on mustaa valkoisella siitä, että tilanne on toinen, kuin toisaalla annettiin asiasta ymmärtää.

Ja jos nyt jollain sattuu olemaan noita suomalaisia oppaita, niin olen tiedoista ja skanneista hyvin kiitollinen.

Joo, nyt muistuu 'kokoon' merkki. Kättä pyöräytetään pään yläpuolella. Luku taisi aina olla 3.

HL/A wrote:Sotamiehen taskukirjassa noiden luulisi olevan jos ovat olleet käytössä - mutta eipä ole. Selasin läpi kirjat vuosilta 1924, 1941, 1947 ja 1951.

Kannattaa muuten huomata, että kotimaiset vahvistetut käsimerkit on yleensä vain selostettu oppaissa, ei piirretty.

Katsoin omasta hyllystäni ja kotimaiset vahvistetut käsimerkit on selostettu ainakin vuoden 1935 "Kivääri- ja pikakivääriryhmä taistelussa" kirjassa.

Sapööri wrote: Kunhan joskus joudat, niin kehtaisitko ottaa tuostakin oppaasta skannit niiden saksalaisten lisäksi.

Toki, sillä välin sitä kaveria/esimiestä/taktiikan opettajaa voi pyytää tutustumaan Jalkaväen ohjesääntö I:een (J.O.I.) vuodelta 1932, erityisesti sen kohtiin 99.-103:

99. Vahvistetut käsimerkit (em. merkit selostettuna)
100. Sovitut käsimerkit (kuten nykyään)
101. Vahvistetut vihellysmerkit (huomio, seis)
102. Merkkisoitot (marssi ja kasarmipalvelus)
103. Valomerkit (aina sovittuja)

Riihimäen koulurusalueelta Räyskälästä muistan yhden merkin. Olin radiokomppaniassa ja meillä oli kyynel radiot mukana. Jaettu kahteen osastoon jotka 'metsästivät' toisiaan. Vihollinen edessä merkki oli kun sotilaskivääri (M-39) nostettiin pään yläpuolelle poikittain. Itse tipahdin polvilleni, mutta nostin kiväärin. Törmäsimme toisiimme 30 metrin etäisyydeltä sankassa metsässä.

Kun meillä on tuota sotilasmusiikkia, niin rummutkin kai pelanneet singnaalien antajina joukkojen ryhmityksessä/linjojen koossa pitämisessä.

http://www.youtube.com/watch?v=Rj6013Hn ... re=related
katso myös osa 2/2

Narvan marssista kerrotaan legendaa, että piti sankassa lumipyryssä linjat suorassa?

Berlioz wrote:

HL/A wrote:Sotamiehen taskukirjassa noiden luulisi olevan jos ovat olleet käytössä - mutta eipä ole. Selasin läpi kirjat vuosilta 1924, 1941, 1947 ja 1951.

Kannattaa muuten huomata, että kotimaiset vahvistetut käsimerkit on yleensä vain selostettu oppaissa, ei piirretty.

Katsoin omasta hyllystäni ja kotimaiset vahvistetut käsimerkit on selostettu ainakin vuoden 1935 "Kivääri- ja pikakivääriryhmä taistelussa" kirjassa.

Jenkeillä on se huono puoli, että kaikki eivät ole lukutaitoisia. Pitää piirtää. Muutenkin sarjakuvat olivat heillä käytössä koulutuksessa. Periaatteessa tehokasta.

P.Huhtala Ryhmänjohtaja 6.painos 1942

Siinäpä se ongelma onkin 'sovittuja merkkejä' Kuka sopii mitäkin. Kuitenkin olisi suotavaa ottaa jokin standardi käyttööön. Käsimerkkejä tarvitaan ja on aikojen kuluessa hyviksi havaittu.

mosu wrote:Siinäpä se ongelma onkin 'sovittuja merkkejä' Kuka sopii mitäkin. Kuitenkin olisi suotavaa ottaa jokin standardi käyttööön.

Niin, vahvistettu käsimerkki tarkoittaa juuri sitä ja kuten yllä näkyy sekä lukee, keskeisimmät käsimerkit on vahvistettu Suomessakin jo 80-vuotta sitten. Näiden lisäksi tarvitaan aina tietysti paikalliseen tilanteeseen sovittuja merkkejä.

Tulenjohtomies wrote:P.Huhtala Ryhmänjohtaja 6.painos 1942

P. Huhtalan Jalkaväen Ryhmänjohtaja 1. painos vuodelta 1932 ei tunne vahvistettuja käsimerkkejä. Pitäisin siis mahdollisena, että ne on vahvistettu meillä ensimmäistä kertaa juuri tuossa vuoden 1932 Jalkaväen Ohjesääntö I:ssä.

Edelleen olisin standartisoinnin kannalla. Eivät ne juuri näy vihulaisille, mutta viestittävät miehistön välillä. Tietysti erikoistehtävissä oleville voi ollsa omat sovitut merkit.