Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Terve,

Olisiko jollakin paremmin perehtyneellä antaa jonkinlaista tiivistelmää jatkosodan aikaisen JV-komppanian lääkintäryhmän kokoonpanosta ja varustuksesta. Saamani käsityksen mukaan vahvuus 1+4 tai 1+3 oli vallitseva sekä materiaali koostui pääsääntöisesti teltasta, huovista, sidostarpeista, lastoitusmateriaaleista ja purilaista. Erityisen mielenkiintoista olisi tietää komppaniatason lääkintäau:n ja lääkintmiesten aseistuksesta. Käsittääkseni olivat aseistettuja (hulluko sinne menisi ilman torrakkoa tai tussaria?) mutta miten, kivääreillä käsittääkseni?

Eräs talvisodan veteraani Taipaleenjoelta ainakin kertoi että hänellä lääkintäau:na pistooli henkiläkohtaisena aseena. Herran sijoituksesta pataljoona/komppaniatasolle en valitettavasti muista.

Käsillä oleva lähde (P.Huhtala: Upseeri, 1940, painettu -42) antanee tilanteen jatkosotaan lähdettäessä.. Siinä kiväärikomppanian lääkitäryhmäksi kerrotaan lääk.au, lääk.korpr. ja 4 "sairaankantajaa". KkK:ssa oli saman läheen mukaan vain lääk.au ja 2 kantajaa (lääk.miestä?) - KrhK:ssa vain lääk.au. Joltain varmaan löytyy tarkemmat JS-aikaiset tiedot?

Canet wrote:Käsillä oleva lähde (P.Huhtala: Upseeri, 1940, painettu -42) antanee tilanteen jatkosotaan lähdettäessä.. Siinä kiväärikomppanian lääkitäryhmäksi kerrotaan lääk.au, lääk.korpr. ja 4 "sairaankantajaa". KkK:ssa oli saman läheen mukaan vain lääk.au ja 2 kantajaa (lääk.miestä?) - KrhK:ssa vain lääk.au. Joltain varmaan löytyy tarkemmat JS-aikaiset tiedot?

Ainakin vielä v. 1941 painoksessa tuota opusta ovat talvisodan aikaiset organisaatiot - tuo on helppo tarkistaa, katso onko kiväärikomppanian joukkueissa 4 samanlaista kivääriryhmää (vahvuus 1 + 8 ) vai 2 kivääriryhmää (vahvuus 1 + 9) ja 2 pikakivääriryhmää (vahvuus 1 + 6). Talvisodassa niissä olivat vielä nuo kahdenlaiset ryhmät ja jatkosodassa kaikki 4 ryhmää olivat samanlaisia.

Ohjesääntö-manuaali "Muutokset ja lisäykset JO I:een ja JO II2:een (JO = Jalkaväen Ohjesääntö) v. 1941 on mielestäni tarkempi - ilmeisesti vastaa aika tarkkaan virallista organisaatiota sellaisena kun se oli paperilla vuonna 1941. Sen mukaan kiväärikomppaniassa oli 2 lääkintäaliupseeria (joilla kummallakin pistooli ja kompassi) ja 4 sairaankantajaa (joilla kullakin pistooli). Sairaankantajilla oli työaseina kenttäkirves, 2 kenttälapiota ja vesuri, muuta välineistöä ei ikävä kyllä ole lueteltu.

JTV,

Kiitos, tyhjentävä vastaus. Täytynee ottaa yhteyttä Hennalan kenttälääkintämuseoon ja pyytää tarkennusta asiaan. Luulisi että siellä olisi ajantasaisin tieto.

Mielenkiintoista että Komppanian lääkintäryhmän tasolla oli pistoolit henkilökohtaisina aseina. Tämä tietysti kirjavahvuuksissa mutta uskoisin että todellisuudessa se henkilökohtainen ase oli LääkAU:illa ja Paarinkantajilla/lääkintämiehillä oli kivääri. Jos pistoolien puute määrävahvuuksista oli 70% luokkaa ja puuttuvan pistoolin vaihtoehtona on kp tai kivääri, todennäköinen vaihtoehto lienee melko selvä.

No niinpä tietysti - tässä "Upseerin" -42 painoksessakin oli Talvisodan vahvuudet.

Tuo "sairaankantaja" kuulostaa erikoiselta nimikkeeltä - kai näillä nyt oli jonkinlainen ea-koulutus? Vai olivatko tosiaan vain kantajia?

Lääkintäau:lla lienee ollut jotain lääkkeitä laukussaan, mutta oliko lääkintämiehillä muuta kuin sidetarpeita?

Nuo "purilaat" eivät liene sotavaltion vakituista kalustoa, vaan ne tehtiin, milloin tarve ilmeni.

Jossain "muutaman" kirjani joukossa on 50-luvun "Upseerin käsikirja, III osa", kun "tulee vastaan", nin pitää verrata, onko muutettu sodan opetuksien mukaan johonkin suuntaan..

Kaikki kunnia viime sodissa palvelleille lääkintämiehille ja vastaaville.Mutta entäs ne jotka olivat kieltäytyneet aseesta uskonnon vakaumuksen tms.Olis tääläi äkkiseltää vois kuvitella että jos sodassa. Muilla on aseet mutta mulla ei ,kun mää vaan oon toistamieltä.Lääkintämiehinähän oli paljon "pyssyttömiä" ?

Canet wrote:
Nuo "purilaat" eivät liene sotavaltion vakituista kalustoa, vaan ne tehtiin, milloin tarve ilmeni.

Purilaitten tekokursseja oli hyökkäysvaiheen alussa, tuossa JR35:n nettieepoksessa on muistaakseni juttua siitä.
Itse asiassa jokamiehen pitäisi osata tehdä asentopaikalle purilaat, vois kotiväki/naapurin leskirouva hakea taisteluväsymystä potevan ressun sateensuojaan...

wee wrote: Mielenkiintoista että Komppanian lääkintäryhmän tasolla oli pistoolit henkilökohtaisina aseina. Tämä tietysti kirjavahvuuksissa mutta uskoisin että todellisuudessa se henkilökohtainen ase oli LääkAU:illa ja Paarinkantajilla/lääkintämiehillä oli kivääri. Jos pistoolien puute määrävahvuuksista oli 70% luokkaa ja puuttuvan pistoolin vaihtoehtona on kp tai kivääri, todennäköinen vaihtoehto lienee melko selvä.

Juuri tuosta syystä mainitsinkin että tuo ohjesääntö-kirjanen kertoo tilanteen sellaisena kun se oli paperilla - on hyvin mahdollista ettei pistooleja ollut jakaa noin laajasti jolloin kiväärejä käytettiin niiden tilalla. Lisäksi saattoi olla muutakin syitä kiväärin kantamiseen - sen kanssa erottuu vähemmän muista sotilaista tilanteessa jossa vihollinen katsoo lääkintämiehet prioriteetti-maaleiksi. Muistelin että jatkosodan uutiskatsauksien joukossa on ainakin yksi jossa esitellään lääkintäryhmän toimintaa, joten vilkaisin äkkiä DVD-levyjä - uutiskatsaus 77, 3. DVD-levy paketissa "Kamerat asemissa". Ainakaan siinä kukaan lääkintäryhmään kuuluva ei kanniskele kivääriä, mutta noiden uutiskatsauksienkin materiaali oli yleensä enemmän tai vähemmän lavastettua, joten kieltämättä niidenkin todistusarvo on aika viitteellinen. Pistooli oli varmasti kyllä tarkoitukseen parempi, jos niitä vain oli riittävästi tarjolla - aikoinaan tuli kerran harjoituksissa omakohtaisesti todettua miten raskasta on haavoittuneen kantaminen noilla paareilla (oli ilmeisesti vielä vanha sota-aikainen paari-malli), kivääriä ei todellakaan kaivannut lisäpainoksi.

JR33 wrote: Purilaitten tekokursseja oli hyökkäysvaiheen alussa, tuossa JR35:n nettieepoksessa on muistaakseni juttua siitä.

Mallit lienevät olleet samat kuin nämä saksalaisille opetetut.

Suomalainen purilas
(Huomioi, että purilaasta on olemassa monenlaisia malleja)
Tilapäispurilaiden valmistaminen koivusta tai männystä.
Tärkeätä: pitkittäiset ja poikittaiset puut yhdistetään toisiinsa langalla tai hihnoilla (mieluiten ilman nauloja).

1) Välineiden ja tavaroiden kuljettamista varten
2) Haavoittuneiden ja välineiden kuljettamista varten

JR35:n nettieepoksessa on kuva purilaskurssilta, v.-42 keväältä.



Kaino Tuokon kirjassa 1.Divisioona on myös pari purilaskuvaa.

Ihatajutonta! Vau, kiitos!

Olisi vielä mielenkiintoista tietää, mikä oli komppanian lääkintäryhmän ja "paarinkantajien" ohjeistus toimintaan sota-aikana. Meinaan, paljon on kirjattu tapahtumia että "vietiin JSP:lle" jne, mutta missä vaiheessa? En usko että silloinkaan alettiin kesken taistuluiden roudaamaan yksittäisiä ukkoja lihasvoimalla kesken taistelun JSP:lle jonka etäisyys etulinjasta oli ilmeisesti 0,5-5km luokkaa. Uskon että toimintatapa oli sama kuin nykyään eli haavoittunut tulisuojaan, apua jos ei pysty itse antamaan tai jos ylipäätänsä sitä pystyy antamaan ja lopuksi haavoittuneen maaston "merkkaaminen" myöhempää löytämistä varten jos haavoittunut ei itse pysty siirtymään taaksepäin. Ja sitten eteenpäin seuraavan luokse. Jos lääkintämiehet toimivat kiinteässä yhteydessä etulinjan joukkojen osana (esim. joukkueisiin sijoitettuna) niin kyllä silloin ase oli varmasti ihan yhtä tarpeen kuin muullakin henkilöstöllä. Ne kuva kuvat jossa lääkintähenkilöstöllä ei ole asetta on todennäköisesti kuvattu juuri harjoituksissa niinkuin JTV sanoi tai sitten ne on kuvattu kaukana takana. Yllättävän monessa muussakaan tulituki/huolto/esikunta/ilmavalvonta -portaasta otetussa kuvassa, ilma- ja merivoimista puhumattakaan ei myöskään henkilökohtaisia aseita näy. Mitäs niitä roudaamaan mukana jos realistista käyttöä niille ei ole. Kaverin Isoisä oli vuodesta -39 vuoden -45 kevääseen armeijan kuorma-autokuski rykmentintasolla ja kertoi ettei kertaakaan laukaissut asettaan sodan aikana harjoitustilanteita lukuunottamatta.

Vapaaehtoisten paarinkantajien ja evakuointihenkilökunnan löytäminen ei kuulemma koskaan ollut mikään ongelma kesken taisteluiden.

Tietysti haavoittuneita varmasti evakuoitiin taakse jos jollain oli asiaa takalinjoille, ja haavoittuneen kuljettaminen mukana oli mahdollista. Kyllähän JSP:lle haavoittuneita hakeutui omin voimin kävellen, jos pystyi. Uskon että suurin osa evakuoinneista pyrittiin toteuttaamaan silloin samalla tavalla kuin nykyäänkin, eli vasta taistelun rauhoituttua tai siirryttyä eteenpäin. Kesken kiivaan taistelun evakuoiminen sitoo liikaa taistelevaa voimaa ja riskeeraa hevosia ja ajoneuvokalustoa tappioille. Se että lääkintämiehet kantavat yksinään haavoittuneita palomiehenotteella JSP:lle lienee enemmän elokuvameininkiä kun todellisuutta, koska realistinen evakuointi vaati 4-5 miestä kantajiksi ja silloinkin etenemisnopeus huonossa maastossa joukon suojaus säilyttäen on noin 0,8-1km tunnissa, on muuten testattu. Eikä se joukkue-komppania-pataljoona tasolla hiippailu kesken tulitoiminnan ole sekään mitään riskitöntä hommaa. Vihollinenhan yrittää jatkuvasti eristää taistelevat osastot ja pesäkkeen takalinjoista esim. epäsuoraa tulta ja ilmatukea hyväksikäyttäen, vihollisen läpimurtautuvista partioista puhumattakaan.

Etuportaan lääkintähuollon tappiot saattoivat usein olla samaa luokkaa kun pst:n eli jopa 60% luokkaa.

Jatkosodan katsaukset II, siellä on Pv:n opetuselokuva Kenttälääkinnästä.
Löytyi youtubelta, alkaa n. 0:32:05.
Edellä hyvä pätkä sotakoirista.

http://www.youtube.com/watch?v=vB11J49V5OQ

Joku vois laittaa nuo katsaukset kaikki tuubille.
tai tänne...

perunankuorija wrote:Jatkosodan katsaukset II, siellä on Pv:n opetuselokuva Kenttälääkinnästä.
Löytyi youtubelta, alkaa n. 0:32:05.
Edellä hyvä pätkä sotakoirista.

http://www.youtube.com/watch?v=vB11J49V5OQ

Joku vois laittaa nuo katsaukset kaikki tuubille.
tai tänne...

Kansallisfilmografian sivuilta löytyy digitoituna talvisodan Puolustusvoimain uutiskatsaukset ja jatkosodan Puolustusvoimain katsaukset.