Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

...makkarasta

Venäläiset sotavangit rakensivat talvella 1941–42 päärataverkon junaosuutta Orivesi-Jämsä. Työtä tehtiin ns. sotavankimakkaran ja -juuston voimalla.

Valtion Rautateiden juhlavuotta varjostaa "VR:n Kwai-joen silta".

Päärataverkon osuus Orivesi–Jämsä on 60 kilometriä pitkä. Sen rakentamisen aloittivat venäläiset sotavangit talvella 1941–42.

Tuhannesta vangista menehtyi 335 eli yksi 200:aa ratametriä kohden. Kuolleisuus oli samaa luokkaa kuin Japanin sotavankileireillä. Japani käytti vankeja mm. Kwai-joen sillan rakentamiseen.

Luvut löytyvät filosofian tohtori Tenho Pimiän tutkimuksesta Sotavankileiri n:o 23 (Helsinki-kirjat).

Orivesi–Jämsä-osuuden tilasi VR. Kolmanneksen kuluista maksoi sotaministeri Rudolf Waldenin Yhtyneet Paperitehtaat.

Osuus valmistui vasta 1950-luvun alussa. Sotavangit tekivät maansiirtotöitä kangilla ja lapioilla.

Vankeja kuoli aliravitsemukseen ja tauteihin

Vangit kuolivat aliravitsemukseen ja suolistoperäisiin tauteihin.

Työtä tehtiin ns. sotavankijuuston ja sotavankimakkaran voimalla. Juuston valmisti Valio sulattamalla emmentalin kuoria.

Makkara oli neljästä sodanaikaisesta makkaralaadusta heikkolaatuisin.

Muut olivat leikkelemakkara, halpamakkara ja ryynimakkara.

Sotavankimakkaran luujauho repi suolistoja, ja aivo-osat altistivat Creutzfeld-Jakobin taudille.
iltalehti

Jutun kommenteissa joku totesi Greuztfeld-Jacobin-taudin keksityksi vasta 1983, joten sen osalta syytös on aiheeton. Aivoja on yleisesti käytetty sapuskoissa ennenvanhaan. 1930-luvun keittokirjoista löytyy ohjeita. Luujauho on varmasti tehnyt tuhoja jo punatautiin sairastuneille. Ravintotilanne oli erittäin heikko 1941-42 ja silloin mm Mannerheim puuttui asiaan sotavankien ruokahuollon parantamiseksi.

Mitenkäs hyvissä oloissa Neuvostoliitto säilytti ottamiaan sotavankeja?

Suomen ruokatilanne oli katastrofaalinen asemasodan ensimmäisenä talvena. Taistelevalle armeijalle syötettiin paleltuneita juureksia paremman puutteessa. Mielisairaaloiden ja parantoloiden asukkimäärä romahti samana aikana (nälän ja aliravitsemuksen aiheuttamat sairaudet), joten sotavankien asemaa on syytä peilata koko yhteiskunta taustatekijänään.

Ei se oikein ollut, mutta näin tapahtui ja muualla tapahtui ihan samaa.

Historian jos minkä suhteen on helppoa olla ns. jälkiviisas. Hyvin harva näistä "viisastelijoista" viitsii perehtyä ao. ajankohdan kokonaistilanteeseen jolloin ehkä hieman paremmin aukeaisi miksi asiat tehtiin niin kuin tehtiin. Eli pitäisi ensin vähän tutkia ennen kun alkaa "hutkimaan"....

Vangeille olisi pitänyt tehdä menue, mistä näkee päivän muona-annoksen.
Esim. Jaakko Kolmosen Riista-kirjasta:
Ruokaosan ohjeista löytyy mm. aivokakko, peräsuoleen tehty maksamakkara, pötsissä kypsennetty paisti, liekitetyt kivekset ja valkosipulisydän.

Moni armeijan käynyt muistaa myös kahvin, minkä paketissa luki vain vangeille ja varusmiehille, petrolin korvike...

Minusta ruokavaliotakin järkyttävämpi paljastus on että rataosuus valmistui vasta 50-luvun alussa, sotavankien kanki- ja lapiohommina, vaikka sota loppui jo vuonna 1944...

markham wrote:Minusta ruokavaliotakin järkyttävämpi paljastus on että rataosuus valmistui vasta 50-luvun alussa, sotavankien kanki- ja lapiohommina, vaikka sota loppui jo vuonna 1944...

Älä älä heittele tuommosia! Tiiä mitä viikonloppuextrahöpötyslööppejä tuosta vielä keksivät "fasistisen natsi-suomen vaiettu salaisuus"

vielä 90 luvulla varusmiehille syötettiin leipää jossa luki jotain tyyliin vankilat ja varuskunnat...
no ei kai siinä jarrua kummempaa...

Nälkäkuolemat sodan aikana on surullinen jakso historiaa, mutta yleisesti ottaen hyvin tunnettu.

Koko Suomen ruokahuolto oli tuolloin vaikeuksissa. Ylipäätään Suomi tuotti vain 85% elintarvikkeistaan itse, 15% oli tuontitavaraa. Karjalan menetys, lannoitteiden maahantuonnin tyrehtyminen, kuiva sää ja brittien merisaarto heikensivät satoja pahasti. Tähän sota päälle ja aikainen talvi.

Viljasadot kesällä 1941 olivat 30-35% pienemmät kuin rauhan aikana. Perunasato oli 45% pienempi ja heinäsato vieläkin huonompi. Sotavangeista ja Itä-Karjalan siviileistä oli tullut lisää suita ruokapöytään. Ruokaa olisi pitänyt olla 4% enemmän kuin rauhan aikana, mutta sitä oli noin 40% vähemmän. Viranomaiset kielsivät perunoiden ja lanttujen syöttämisen kotieläimille: ne varattiin ihmisille. Tahtoo sanoa, että myös suomalaiset siviilit söivät alkuaan eläimille tarkoitettua ruokaa.

Kuitenkin armeijan ja viljelijöitten tuli saada normaalit annokset, jotta Suomi olisi selvinnyt seuraavaan syksyyn. Tämä tarkoitti sitä, että muiden annokset olivat todella mitättömät. Niin suomalaisten siviilien kuin sotavankienkin.

Syksyllä 1941 Suomen päättäjät tiesivät, että ilman apua kaikki eivät selviäisi hengissä talven ylitse. Siksipä ei ihme, että Suomi allekirjoitti Antikomintern sopimuksen 26.11.1941 ja seuraavana päivänä Göring lupasi Suomelle ruokaa ja Hitler sen vahvisti. Saksan lupaamat elintarvikkeet saapuivat maahan vasta kevättalvella kun pahin kuolleisuus oli jo ohi.

Rautatien rakentajien kuolleisuus on todella kova. Westerlundin kirjassa kerrotaan, että sotavankikomppanioissa kuolleisuus oli 12%, kun keskiarvo oli n 30%.

Tulee olemaan mielenkiintoista luettavaa.

Ei kai tässä jutussa mitään sensaatiota tavoitellakaan, kysymyshän on vaan asioiden tutkimisesta ja julkituomisesta. Eipä selvityksestä kantsi edes hernettä vetästä sieraimeen. Tuo makkarajuttu on ollut julkisuudessa jo aiemminkin. Neuvostoliitossa kuoli suomalaisia sotavankeja prosentuaalisesti samanverran kuin neukkuvankeja Suomessa, eli noin kolmannes.

Huumori huumorina. Hyviä jutunaiheitahan nämä "vain vangeille ja sotilaille" merkinnät ovat, mutta ihan pelkkää legendaa.

vilipoika wrote:Huumori huumorina. Hyviä jutunaiheitahan nämä "vain vangeille ja sotilaille" merkinnät ovat, mutta ihan pelkkää legendaa.

Olen kuullut selityksen tuolle, että se oli verotuksellinen/pakkauskokoon liittyvä asia.
Ei laatuun liittyvä.

t: Juha

vilipoika wrote: Neuvostoliitossa kuoli suomalaisia sotavankeja prosentuaalisesti samanverran kuin neukkuvankeja Suomessa, eli noin kolmannes.

Muistaakseni täällä menehtyi n.30% tai hiukan alle ja NL:ssa suomalaisia sotavankeja n.40% tai huikan yli.
Lisäksi erona on kuolleisuusaika: täällä valtaosa menehtyi 1942 alkupuolella, kun Suomessa oli ruuasta pula.
NL:ssa erikoisuutena/erilaisuutena oli sotavankien suuri kuolleisuus myös siellä vallinneen elintarvikepulan jälkeen, esim vuonna 1944.

t: Juha

Juha Tompuri wrote:

vilipoika wrote:Huumori huumorina. Hyviä jutunaiheitahan nämä "vain vangeille ja sotilaille" merkinnät ovat, mutta ihan pelkkää legendaa.

Olen kuullut selityksen tuolle, että se oli verotuksellinen/pakkauskokoon liittyvä asia.
Ei laatuun liittyvä.

asiasta lisää:
http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewto ... 14&t=13198

t: Juha