Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

MILLLOIN ensimmäiset ONTELOammukset tulivat Suomeen? Oliko Vickers-panssarivaunun millekkään viime sotien pääaseelle ontelokranaattia?

Käväisin tuossa ex. res.ylil. Pappa-Canetin paikeilla (no oikeasti krh-mies, pitäisikö sanoa Pappa-Tampella...), joka luki jotain mukamas tosiasioihin perustuvaa jatkosotaan liittyvää romaania ja ihmetteli, oliko meillä 1941 käytössä ontelo-a-tarviketta...

Mitän tietäjät sanoo?

Ensimmäiset suomalaiseen käyttöön otetut ontelokranaateilla ladatut tykkien ampumatarvikkeet olivat ilmeisesti 75 PstK/97-38 ja 75 K/40 pst-tykkien ampumatarveikkeita jotka molemmat lisättiin jalkaväen ampumatarvikemanuaaleihin 30.7.1943. Seuraavaksi manuaaleihin lisättiin Stug III G rynnäkkötykin 75-mm vaunutykin ontelokranaatti 15.10.1943, minkä jälkeen vuorossa olivat eräiden 75-mm kenttätykkien ontelokranaatit 20.11.1943. 76-mm tykkien ampumatarvikkeet olivat vuorossa 1.7.1944.

45-mm vaunukanuunoihin (sotasaalis T-26 vaunut ja T-26E) ei ollut ontelokranaatilla olevaa ampumatarviketta, eikä ollut 37 Psv/36:llekaan (talvisodan aikaisen Vickers 6 tonnisen pääase) - eikä sellainen olisi niin pien-kaliberisissa tykeissä oikein toiminutkaan.

BT-42:n 114mm haupitsiin taisi olla myös ontelokranaatti ja tietty 37Pstk36/37 (saksal.) ylikaliperiammus.

Tuo saksalainen ylikaliperinen olisi kyllä mahdollinen nippa nappa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Stielgranate_41

Jäger61 wrote:BT-42:n 114mm haupitsiin taisi olla myös ontelokranaatti ja tietty 37Pstk36/37 (saksal.) ylikaliperiammus.

114 H/18 ja 114 PsH/18 ontelokranaatti lisättiin kenttätykistön manuaaleihin 1.7.1944.... Saksalainen 37-mm pst-tykki oli suomalaisittain 37 PstK/37-40 (saksalaisittain 3.7 cm Pak 35/36), sille hankittiin 5.000 kpl Stielgrananade 41 onteloammusta jotka saapuivat elokuussa 1942, mutta on epävarmaa näkivätkö ne oikeasti taistelukäyttöä suomalaisten joukkojen käytössä oikeastaan minkään verran. Stielgranade 41 ylikaliberiammus oli teknisesti huomattavasti lähempänä kiväärikranaatteja kun varsinaisia tykkien ontelokranaatteja.

Muistiinpanoistani:

Panssaripanos 42 (ei siis ammus, mutta ontelo kuitenkin) mainittu asiakirjassa 12.10.1942 (lisätty ampumatarvikekuvastoon vasta 10.7.1944!)

30 kivkr 41 ja 37 K/40 varsikr 41 jakomääräys 30.10.1942

Jukka Purhonen wrote:Muistiinpanoistani:

Panssaripanos 42 (ei siis ammus, mutta ontelo kuitenkin) mainittu asiakirjassa 12.10.1942 (lisätty ampumatarvikekuvastoon vasta 10.7.1944!)

30 kivkr 41 ja 37 K/40 varsikr 41 jakomääräys 30.10.1942

Joo.
Mitens se isompi saksalainen kiväärikranaatti, se 46mm?, eikös niitäkin ollut?
Ja sitten tietysti panssarinyrkkien ja panssarikauhun amukset.

t: Juha

Juha Tompuri wrote:

Jukka Purhonen wrote:Muistiinpanoistani:

Panssaripanos 42 (ei siis ammus, mutta ontelo kuitenkin) mainittu asiakirjassa 12.10.1942 (lisätty ampumatarvikekuvastoon vasta 10.7.1944!)

30 kivkr 41 ja 37 K/40 varsikr 41 jakomääräys 30.10.1942

Joo.
Mitens se isompi saksalainen kiväärikranaatti, se 46mm?, eikös niitäkin ollut?
Ja sitten tietysti panssarinyrkkien ja panssarikauhun amukset.

t: Juha

Isommasta kivkr:stä ei mulla ole havaintoja.

Nyrkit ja kauhuthan tulivat selvästi myöhemmin. Eikös tässä ollut nimenomaan kyse ensimmäisestä onteloammuksesta Suomessa.

Jukka

Aiheeseen liittyviä kuvia:
SA-kuva 110045

"Siipimiina":
SA-kuva 111636

SA-kuva 111634

"Käsipanssarimiina" Panssaripanos?
SA-kuva 111631

SA-kuva 111632

t: Juha

Juha Tompuri wrote:Aiheeseen liittyviä kuvia:


SA-kuva 111634

Noista Stielgranade 41:istä voi todeta että kyseisen a-tarvikkeen laaduntarkkailu oli ilmeisesti todella surkeaa. Kuten mainitsin niitä hankittiin 5.000 kpl ja ne saapuivat 26.8.1942 Kun niitä ryhdyttiin koeampumaan ehdittiin tykillä ampua vain 22 kpl ennenkuin peli vihellettiin poikki - mihin mennessä 5 ammuksista oli lentänyt putken suusta vain muutaman metrin ennen maahan osumistaan ja 22. laukauksella tykistä hajosi putken suu. Ajopanoksena käytettyjen paukkupatruunalatauksien tarkistuksessa ilmeni että yli 1.500:ssa niistä oli nallin suojaamiseen käytetty rasva oli vuotanut sytyttimeen ja pilannut sen, mikä aiheutti lähtöaineen epätasaisen palamisen. Lisäksi yli 1.000 paukkupatruunalatauksessa oli hylsyn etupäässä ollut tiiviste jätetty tiukkaamatta mitä mahdollisti kosteuden pääsemisen hylsyn sisään. Olen arkistoja kolutessa törmännyt pariinkin muuhun raportoituun tapaukseen jossa tykistö oli putken pää hajonnut kyseisellä a-tarvikkeella, joten kyseessä ei ollut yksittäistapaus. Asiaa yritettiin tavallaan korjata käskyllä jonka mukaan tätä a-tarviketta ei saanut enää ampua koulutus-tarkoituksessa.

"Käsipanssarimiinan" alkuperäinen suomalainen nimike oli panssarimiina m/42, mikä aiheutti varmaan sekaannuksia koska meillä oli myös kyseisen niminen saksalainen panssarimiina maamiinojen joukossa, joten nimeksi muutettiin panssaripanos m/42. Ei sikäli asia oli vielä senkin jälkeen aika sekava, sillä tuota nimikettä käytettiin ilmeisesti kahdesta eri aseesta - eli SS-HL-Handgranate ja Hafthohlladung 3. SS-HL-Handgranate oli Waffen-SS:n omaa asesuunnittelua sekä vain sen joukoille jaettu ontelopanoksella varustettu ja liimalla kiinnittyvä panssaripanos. Kun Hafthohlladung 3 puolestaan oli laajemmin Saksan asevoimille jaettu magneeteilla kiinnittyvä panssaripanos jossa myös ontelopanos. Ilmeisesti näitä hankittiin kaikkiaan vain 655 kpl ja ne toimitettiin vuonna 1943. Vähäinen lukumäärä viittaisi siihen että ne hankittiin todennäköisesti vain testattaviksi. SS-HL-Handgrate:n liima osoittautui testeissä sellaiseksi ettei se toiminut pakkasessa ja asiasta kyseltiin saksalaisilta, mutta heillä ei ollut siihen korjausta.

Kiitos tietäjille hyvistä vastauksista - kirjailijantapaisen oli kannattanut kysellä täältä, ennen kuin kirjoitti potaskaa...

SA-kuville kannattaa aina tehdä ilmaisella Irfanview-ohjelmalla
*koko kuvalle Kuva -> Automaattinen värien säätö -> toisinaan myös Kuva-Terävävöinti
*ja kiinnostaville osa-aluille sama niin, että alue maalataan aktiiviseksi
Näillä konstein esim. alivalottunut SA 111634 tulee kirkkaaksi ja selkeäksi.

Jukka Purhonen wrote:Nyrkit ja kauhuthan tulivat selvästi myöhemmin. Eikös tässä ollut nimenomaan kyse ensimmäisestä onteloammuksesta Suomessa.

Joo, mutta kuinkahan kirjaimellisesti tuo alkuperäisen kysymys käsitetään? Tässähän on pitkin matkaa esitelty yleisemminkin onteloammusten alkutaipaleita Suomessa.
Ja muidenkin kuin ammusten.

Useaahan noista täällä mainituista onteloammus (ym) tyypeistä ei ilmeisesti käytetty ollenkaan taistelutehtävissä, vaan ne makasivat sodan loppuun varastoituina.
Mikähän noista oli ensimmäinen, jota käytettiin taistelussa? 75 PstK/97-38 tai 75 K/40:n ammus?
Ja mikähän sai ensimmäisenä tililleen tuhotun vastapuolen panssarivaunun? Jompikumpi edellämainituista?

t: Juha

Jukka Purhonen wrote:

Juha Tompuri wrote:

Jukka Purhonen wrote:30 kivkr 41 ja 37 K/40 varsikr 41 jakomääräys 30.10.1942

Joo.
Mitens se isompi saksalainen kiväärikranaatti, se 46mm?, eikös niitäkin ollut?

Isommasta kivkr:stä ei mulla ole havaintoja.

Erkki Käkelän kirjassa Marskin panssarintuhoojat mainitaan niitä saapuneen 1943 1000 kpl ja seuraavana vuonna 10 000 kpl.

t: Juha

Tarkennetaan kysymystä sen verran, että tarkoitin tässä ensimmäistä Suomessa omien asevoimien todellisessa taisteltutilanteessa käyttämää onteloperiaatteista asevaikutusta hyödyntänyttä ampumatarviketta. Paljon mielenkiintoista tietoa tässä on tullut - mielenkiintoisia myös nuo mahdollisesti / ilmeisesti käyttämättä jääneet tarvikkeet (miksi ei käytetty?)

Kiitos tietäjille!