Pahoittelen, että vastaus tulee näinkin myöhään, mutta tässä nyt olisi jotain faktaa asiasta:
Kysymäsi 21. prikaati ei kuulunut jatkosodan lopulla (kesä 1944) minkään divisioonan alaisuuteen (kuten yleensä prikaatien osalta asia olikin), vaan se oli suoraan kenraali Talvelan komentaman II Armeijakunnan alainen itsenäinen yhtymä. Asemasodan aikana vahvennettu 21. Pr vastasi Maaselän kannaksen keskimmäisestä puolustuslohkosta, naapurinaan vahvennettuun 1. divisioonaan kuuluva JR56. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että merkittävä osa kesällä -43 perustetun 21. Pr:n miehistöstä oli lähtöisin ns. rangaistusyksiköistä, eli erillisistä pataljoonista 21, 22 ja 23.
Selventäisi jonkin verran asiaa, jos tiedettäisiin vaikkapa isoisäsi sotilasarvo ja koulutushaara - tällöin voitaisiin helpommin sanoa, miksi hän olisi toiminut niin 1. divisioonan JR56:ssa kuin myös 21. prikaatissa.
Mainitsemasi 6. divisioona (joka samana kesänä taisteli Tali-Ihantalan alueella) ei kyllä puolestaan tunnu olevan mitenkään tekemisissä isoisäsi palvelusosaston kanssa, ainakaan noilla tiedoilla joita annoit, koska 1. div ja 21. Pr eivät luovuttaneet joukkoja Tali-Ihantalan vahvennuksiksi.
Kesä-heinäkuussa -44 painottuvat 21. Pr:n viivytys- ja puolustustaistelut hyvin selkeästi yhdessä 1. div:n ja RajaJPr:n kanssa Maaselkä-Porajärvi -akselille, jonne edennyt vihollinen viimein pysäytettiin.
Sodan lopulla 21. Pr todella siirtyi kenrmaj Raappanan käyttöön Ilomantsin taistelun vahvistukseksi (ei kuitenkaan 14. div:n alaisena vaan itsenäisenä yhtymänä), jossa se tärkeimpänä tehtävänään osallistui Ryhmä R:n vastahyökkäykseen ja sitä seuraaviin ratkaiseviin motitustaisteluihin.
Eli mahdollisia lisätietoja vielä kaivataan, jos tahdotaan etsiä isoisäsi yhteyksiä 6. divisioonaan.
Ps. Käyhän lukaisemassa naapurin näkemys Ilomansin tapahtumista:
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistori ... aamiskasky
"Ilomantsin taistelujen merkitys
Ilomantsin taistelujen päätyttyä, joissa viime hetkellä vältettiin sotilaallinen katastrofi sekä Karjalan rintaman esikunnassa että Moskovassa olleessa päämajassa luovuttiin suurhyökkäyksen lopputavoitteesta, Suomen ehdottomasta antautumisesta. Tie välirauhalle oli avattu.
(Juri Kilin, Historian tohtori, Petroskoin valtionyliopiston professori)
