Posted: Mon Oct 29, 2007 20:34
Duada, duada... jos en nyt aivan väärin muista, niin asia on jo selvitetty aiemmin... noita Stella Polariksen mukana Ruotsiin kulkeutuneita/vietyjä tietoja myytiin eteenpäin. Enne tietojen tuhoamista Ruotsissa ne "todennäköisesti" vielä mikofilmattiin. Siitä kai on yksimielisyys, että aineisto poltettiin jossain uunissa, mutta väliäkö sillä, koska olivat mikrofilmattu. Näitä Stella Polaris -asiakirjoja löytyy useasta eri USA:n museosta. Mistään ei kait täydellisinä eikä kaikkia saatuja yhdestä paikassa. (johtuen kai siitä että niitä myytiin ja jenkit ostivat konttänä, siis tietämättä siinä vaiheessa kokonaisuudessaan mitä tarkalleen saivat) Ei tässä pitäisi mitään uutta olla. Nykyään Stella Polaris -asiakirjat ovat USA:ssa julkista tietoa. On kai noita Stella Polaris -asiakirjoja löydetty vielä Suomestakin piilotettuna jonkin rakennuksen kivijalkaan, sisään muurattuina. Tiedustelun miehet olivat sen verran, koulutenuut kovassa koulussa, että eivät kertoeet saksalaisille, joita joutuivat alati välttelemään viestiliikinessä.
Radiotiedustelun yhteistyötä tehtiin talvisodan aikana Englannin kanssa. Sitten Jatkosodassa kuvioon vaihtuivat Saksalaiset ja Japanilaiset. Soviettien viestiliikenteen järjestelmällinen radiotiotiedusteluhan aloitettiin 20-luvulla.
Siis tässä pitäisi kai tehdä ero itse Stella Polaris -operaation ja sitten naiden kyseisten asiakirjojen myöhemmän kohtalon välillä, kun asiasta puhutaan, ettei tule sekaannuksia. Stella Polariksen tarkoituksena oli viedä käsillä olleet tiedustelutiedot turvaan, ja näin tehtiin. Siis itään näitä tietoja siinä maailmantilanteessa ei haluttu luovuttaa. Koko tempaus on nähtävä isänmaallisten radiotiedustelioiden omana tai rajatun piirin hankkeena, ja siinä vaiheessa isänmaallisena tekona. Eihän sitä tiedetty tullaisikoon Suomi miehittämään. Näiden tiedustelutietojen levittely ympäri maailmaa sitten jälkeenpäin on eri juttu. Stella Polaris -radiotiedustelijoita värväyti Ruotsin tieustelun ja Ranskan tiedustelun (ainakin) palvelukseen samoihin tehtäviin. Mielenkiintoinen juttu on sen suomalaisen radiotiedustelijan todennäköinen murhaaminen Ruotsissa (todennäköisesti häneen pistettiin jokin piikki ja sai sydänkohtauksen). Mies kun oli NL:n joukkoryhmitysten tms. parhaimpia asiantuntijoita maailmassa radiotiedustelijana. Suomihan sai murrettuja NL:n ylemmän johdon koodin sodan puolivälin jälkeen, ainakin joksikin aikaa.
Huhu kertoo, että britit olisivat Saksaan edetessään törmänneet Stella Polarisen saksalaisille luovutettuun aineistoon jossain Ranska/Saksassa -44 paikkeilla, pakkilaatiloissa.
Hallamaa kävi nimenomaan vielä sodan aikana viemässä tiedon USA:n diploomaattikoodin murtamisesta Yhdysvaltain suurlähetystöön Tukholmaan. Tästäkin on aivan tarkat selvitykset kirjallisuudessa. Joten en oikein ymmärrä mistä tässä, jälleen, on kyse.
Enää ei kait saada tietoon, mihin ne tiedustelutietojen myynneistä saadut rahat päätyivät. Miehiä oli maailmalla, ja VALPOn pelosta ei ollut kaikilla takaisin tulemista.
Tuli kirjoitettua tämäkin melko sekavasti. Mun lukiokaveri oli syntynyt Venetsuelassa, koska sen faija oli järkkäämässa Stella Polariksen aineiston merikuljetusta Ruotsiin.
Siis näiden radiotiedustelijoiden vaikeana asemana oli, että tiesivä.
Radiotiedustelun yhteistyötä tehtiin talvisodan aikana Englannin kanssa. Sitten Jatkosodassa kuvioon vaihtuivat Saksalaiset ja Japanilaiset. Soviettien viestiliikenteen järjestelmällinen radiotiotiedusteluhan aloitettiin 20-luvulla.
Siis tässä pitäisi kai tehdä ero itse Stella Polaris -operaation ja sitten naiden kyseisten asiakirjojen myöhemmän kohtalon välillä, kun asiasta puhutaan, ettei tule sekaannuksia. Stella Polariksen tarkoituksena oli viedä käsillä olleet tiedustelutiedot turvaan, ja näin tehtiin. Siis itään näitä tietoja siinä maailmantilanteessa ei haluttu luovuttaa. Koko tempaus on nähtävä isänmaallisten radiotiedustelioiden omana tai rajatun piirin hankkeena, ja siinä vaiheessa isänmaallisena tekona. Eihän sitä tiedetty tullaisikoon Suomi miehittämään. Näiden tiedustelutietojen levittely ympäri maailmaa sitten jälkeenpäin on eri juttu. Stella Polaris -radiotiedustelijoita värväyti Ruotsin tieustelun ja Ranskan tiedustelun (ainakin) palvelukseen samoihin tehtäviin. Mielenkiintoinen juttu on sen suomalaisen radiotiedustelijan todennäköinen murhaaminen Ruotsissa (todennäköisesti häneen pistettiin jokin piikki ja sai sydänkohtauksen). Mies kun oli NL:n joukkoryhmitysten tms. parhaimpia asiantuntijoita maailmassa radiotiedustelijana. Suomihan sai murrettuja NL:n ylemmän johdon koodin sodan puolivälin jälkeen, ainakin joksikin aikaa.
Huhu kertoo, että britit olisivat Saksaan edetessään törmänneet Stella Polarisen saksalaisille luovutettuun aineistoon jossain Ranska/Saksassa -44 paikkeilla, pakkilaatiloissa.
Hallamaa kävi nimenomaan vielä sodan aikana viemässä tiedon USA:n diploomaattikoodin murtamisesta Yhdysvaltain suurlähetystöön Tukholmaan. Tästäkin on aivan tarkat selvitykset kirjallisuudessa. Joten en oikein ymmärrä mistä tässä, jälleen, on kyse.
Enää ei kait saada tietoon, mihin ne tiedustelutietojen myynneistä saadut rahat päätyivät. Miehiä oli maailmalla, ja VALPOn pelosta ei ollut kaikilla takaisin tulemista.
Tuli kirjoitettua tämäkin melko sekavasti. Mun lukiokaveri oli syntynyt Venetsuelassa, koska sen faija oli järkkäämässa Stella Polariksen aineiston merikuljetusta Ruotsiin.
Siis näiden radiotiedustelijoiden vaikeana asemana oli, että tiesivä.