Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Ylitin tänään itseni ja tein jotain sellaista, mistä puhutaan meilläpäin vielä pitkään. Eli kävin ratsastamassa hevosella, elämäni ensimmäistä kertaa.
Tuli vaan jälkeenpäin mietityksi rakuunoiden ja ratsuväen koulutusta ja ammattitaitoa. Eli jos ajatellaan asiaa siltä kantilta, että ainakin oma käsitykseni ratsastamisen vaativuudesta muuttui kertaheitolla. Ei todellakaan ole niin simppeliä, miltä telkkarissa näyttää.

Mistä saisin tietoa Suomalaisesta rakuunakoulutuksesta ja yms. aiheeseen liittyvästä? Oma materiaalini rajoittuu ratsuväen kivääriin ja Pv:n hevosoppaaseen vlta 1960

Ihan jo sellainen juttu, miten hitossa hepan selästä on ammuttu ja toimittu tuliylläkössä?

Joo. Kunnioitukseni on kyllä noiden ammattilaisten puolella.. No taisi tuon ajan porukoilla lihaskunto, tasapaino, ja liikekoordinaatio olla jotakin toista kuin meidän ikäryhmillämme.. Ja tietysti harjoitusta ja kokemusta käsittelystä.

By the way-mielestäni raain näkemäni sotadokumentti oli saksalaisten kuvaama hyökkäyspätkä Puolaan. Eli panssarit vastaan ratsuväki..
Ei voi kun kauhistella voimasuhdetta ja sitä kuinka urheita miehiä nuo Puolalaiset olivat.. Varma kuolema, mutta yrittivät loppuun asti, jokainen..

Joo sitä on joskus ihmetellyt Puolan ratsuväen "itsemurhaa". Mikä siinäkin oli ideana??

Puolalaisen ratsuväen keihäshyökkäys saksalaisia panssareita vastaan on urbaania legendaa. Netistä löytyy kyllä riittävästi juttua aiheesta jos kielet vaan taipuu. Puolalainen ratsuväki iski pääasiassa pehmeitä kohteita vastaan, mutta usein he törmäsivät panssaroituihin ajoneuvoihinkin. Muistakaa salamasota! Tappioitahan siitä seurasi, ja sakut käyttivät asiaa propagandassaan hyväkseen todistakseen,kuinka kehittymättömiä puolalaiset ovat. Neuvostoliitossakin ratsuväkeä suosittiin, koska kauramoottoreilla varustetut joukot kykenivät syviin koukkauksiin maastossa, jossa koneet eivät voineet liikkua ja olivat riippumattomia polttoainehuollosta.

sako92s wrote:Puolalaisen ratsuväen keihäshyökkäys saksalaisia panssareita vastaan on urbaania legendaa.

Näin minäkin olen asian ymmärtänyt.

t: Sven

Noista Puolan kauramoottoreista tiedä,kai nekin meni sinne mihin oli käsketty,ja niinhän ne saksalaisetkin varmaan käskyn mukaan teki,tää on niitä sodan realiteetteja,setä oli talvisodassa taistelulähettinä ja hoiti hommaa hevosen kaa kun oli rakuuna,välirauhan aika meni poliisina ja jatkosota sotapoliisina,jolloin hevoset olikin jo tykistön ja huollon käytössä.Kovaa oli koulutus ennen sotia Suomessakin setä kertoi aikanaan että ei Lappeenrannassa otettu muita kuin juoksuaskelia aamuherätyksen jälkeen,ja aina kun piti siirtyä eri paikkaan juoksu oli ainoa etenemismuoto,muuten tuli ylimääräistä,näillä kurin ulkoisilla ilmenemismuodoilla kun ne on oikein omaksuttu nuo polakitkin on noita panssareita vastaan painanut,toisaalta ei Saksalaisiakaan voi kurin puutteesta syyttää.

Yksi valittu lainaus Puolan ratsuväkeen liittyen:

"Kuuluisat ratsuväkihyökkäykset ovat todistettu saksalaisten luomaksi propagandaksi. Puolalainen ratsuväki ei todellankaan hyökännyt suoraan päin saksalaisia panssareita päin. 1. 9. 1939 18. ulaanirykmentti voitti suuren saksalaisen jalkaväkiosaston. Myytti panssareita päin rynnänneistä ratsumiehistä syntyi kun, saksalaiset esittelivät kaatuneita puolalaisia ratsumiehiä italialaisille toimittajille ja kentän laidalla oli saksalaisia panssareita(, jotka olivat todellisuudessa saapuneet vasta taistelun jälkeen). Toimittajat luulivat että ratsuväki olisi tehnyt urhoollisen, mutta turhan hyökkäyksen saksalaisia panssareita päin. Sodan jälkeen Neuvostoliitto piti yllä uskomusta Puolan armeijan ja upseerikunnan kyvyttömyydestä ja halusta tapattaa turhaan tavallisia sotilaita."

Tähän yllämainittuun versioon minäkin kaikkein helpoiten uskoisin.
Puolan ratsuväen hyökkäyksiin liittyvän tarinan yhtenä merkittävimpänä liikkeellepanijana on myös pidetty Saksan propagandaministeriön alaisena toiminutta elokuvaohjaaja Fritz Hippleriä, jonka vuonna 1940 valmistuneessa "rintamadokumentissa" Der Feldzug in Polen esitetään Puolan ratsuväen hyökkäyskohtauksia saksalaispanssareita päin.


Feldzug in Polen, 1940

YouTube: Osa 1
...ja sieltä löytyy koko tuo elokuva 9 osassa.

Aiheesta riittää myös luettavaa, esimerkiksi täältä (englanniksi):
http://old.polishnews.com/fulltext/hist ... ory4.shtml
http://web.archive.org/web/200110060212 ... ml/cav.htm
http://web.archive.org/web/200106081109 ... olish.html


Itsekin joskus hevosella ratsastaneena täytyy kyllä nostaa hattua näille menneiden aikojen "nopean toiminnan joukoille" ( ). Toisen maailmansodan aikaan tosin oli jo ratsuväkien aika melkolailla ohi, ellei sitten pienin osastoin vaikeahkossa maastossa tehtävää tiedustelua tms. lasketa mukaan. Suomessakin ratsuväki taisteli sodissa lähes poikkeuksetta jalkautettuna, kevyen jalkaväen tapaan, ja hevoset olivat etupäässä pelkkiä siirtymisiä varten.

Sven Tuuva wrote:

sako92s wrote:Puolalaisen ratsuväen keihäshyökkäys saksalaisia panssareita vastaan on urbaania legendaa.

Näin minäkin olen asian ymmärtänyt.

t: Sven

Käsittääkseni ko. taistelussa polakit ei tiennyt panssareita olevan vastassa. Tarkoituksena oli ilmeisesti hyökätä jalkaväkeä vastaan, mutta tilanne muuttui.

Wittmann wrote:Käsittääkseni ko. taistelussa polakit ei tiennyt panssareita olevan vastassa. Tarkoituksena oli ilmeisesti hyökätä jalkaväkeä vastaan, mutta tilanne muuttui.

Oikeilla jäljillä lienet.

"The fact was that Polish cavalry performed some charges in Polish Campaign but never on tanks. I have heard a few explainations how this myth was born. One of them was that the cavalry charged the German infantry and was surpriced by tanks. It was interpreted that Poles charged tanks. The other explaination is that the Italian corresponder found the battlefield with burned, German tanks and many dead horse bodies and he concluded: Polish cavalry charged tanks. The reality was (by the man who wrote it in a newsgroup) that the Polish cavalry unit commander surpriced German tank crews out of their tanks so he decided to attack them as fast as he could before they were able to reach the tanks but Poles failed."

http://web.archive.org/web/200110060212 ... ml/cav.htm

Klpro wrote:...Mistä saisin tietoa Suomalaisesta rakuunakoulutuksesta ja yms. aiheeseen liittyvästä? Oma materiaalini rajoittuu ratsuväen kivääriin ja Pv:n hevosoppaaseen vlta 1960

Ihan jo sellainen juttu, miten hitossa hepan selästä on ammuttu ja toimittu tuliylläkössä?

Suomen Ratsuväen Historia I ja II ovat varmasti sellaiset perusopukset, joista nimiensä mukaisesti selviää kattavasti itsenäisen Suomen ratsuväen historia. Osa I käsittelee 1917-1939 välistä aikaa ja 2 sitten 1939 - 1944 välisen ajan.

Ampuminen tapahtui kaikessa yksinkertaisuudessaan Ratsuväen Ohjesääntö I:n (Rv. O. I) mukaan näin

Kivääri
175. Ratsain oltaessa kannetaan kivääriä selässä siten, että kiväärin hihna kulkee vasemman olan yli; hihna on niin kireällä, ettei kivääri pääse heilumaan.
176. Kenttäoloissa voidaan kivääriä kantaa myöskin vartalon eteen ripustettuna tai muulla käyttövalmiutta edistävällä tavalla.
177. Ampumista ratsain kiväärillä suorittavat ainoastaan yksityiset miehet yleensä vain paikalla ollessaan.
178. Ampumista varten mies siirtää oikean ohjan vasempaan käteensä ja ottaa kiväärin selästään. Tämän jälkeen pidennetään kiväärin hihnaa ja kivääri ripustetaan kaulalle siten, että se jää riippumaan vartalon eteen piippu vasemmalle ylös. Oikea käsi tarttuu, kiväärin ylitse siirtyen, oikeanpuoleiseen ohjaan, ja kyynärpää painaa kiväärin lanteeseen, valmiusasento.
Jos valmiusasento on tehtävä komennon mukaan, komennetaan
KIVÄÄRI VALMISUASENTOON.
179. Ampumista varten ohjasperät pujotetaan vasempaan kyynärtaipeeseen, minkä jälkeen kivääri viedään poskelle; hihna tukeutuu niskaan. Tähtääminen ja laukaiseminen suoritetaan soveltaen Ampumaohjesäännön määräyksiä.
180. Ammuttaessa tulee hevonen kääntää ampumasuunnasta etuoikeaan, ja ampuminen suoritetaan hevosen kaulan vasemmalta puolelta, ei kuitenkaan liian läheltä sitä.
181. Laukaistaessa on istuttava satulassa liikkumatta, polvia lujasti satulaan puristaen. Laukauksen jälkeen kivääri viedään valmiusasentoon.
182. Kivääri viedään valmiusasennosta selkään komennolla
KIVÄÄRI - SELKÄÄN, jolloin mies mukavimmalla tavalla vie kiväärin kohdassa 175 määrättyyn asentoon.
183. Lataamisessa ja varmistamisessa samoin kuin patruunain poistamisessa noudatetaan soveltuvin kohdin jalan harjoittelusta annettuja määräyksiä (vrt. kohtia 256 - 260).

Ja sitten vielä pari lisämainintaa muita pitkiä aseita koskien:

190. Konepistoolia kannetaan ratsain oltaessa samoin kuin kivääriäkin.
191. Ampuminen ratsain konepistoolissa tulee kysymykseen ainoastaan poikkeustapauksissa.


193. Pikakivääriä kannetaan ratsain oltaessa samoin kuin kivääriäkin. Kantamisessa vuorottelevat ampuja ja ampujan apulainen. Pikakiväärillä ei ammuta hevosen selästä.

Puolalaisen ratsuväen keihäshyökkäys saksalaisia panssareita vastaan on urbaania legendaa. Netistä löytyy kyllä riittävästi juttua aiheesta jos kielet vaan taipuu. Puolalainen ratsuväki iski pääasiassa pehmeitä kohteita vastaan, mutta usein he törmäsivät panssaroituihin ajoneuvoihinkin. Muistakaa salamasota! Tappioitahan siitä seurasi, ja sakut käyttivät asiaa propagandassaan hyväkseen todistakseen,kuinka kehittymättömiä puolalaiset ovat. Neuvostoliitossakin ratsuväkeä suosittiin, koska kauramoottoreilla varustetut joukot kykenivät syviin koukkauksiin maastossa, jossa koneet eivät voineet liikkua ja olivat riippumattomia polttoainehuollosta.

http://www.youtube.com/watch?v=AY11v5w6DdQ

Hyvä videopätkä ratsasuväen hyökkäyksestä jos vihulaisilla on sarjatuliaseita.... Muistanko nyt oikein, en ole ihan 100% varma mutta Paul Carellin kirjassa Marssi venäjälle:... puhutaan näistä Nl:n ratsuväki hyökkäyksistä suoraan kuolemansyliin, ei tarvinnut olla kuin yksi KK papattamassa niin heinä oli niitetty....