Sinä ja 1918

[Panssarijääkäri]

Koetan tässä tehdä nyt empiiristä tutkimusta suomalaisille yhä kipeästä aiheesta. Sisällisota, veljessota, vuoden -18 sota, vallankumous, punakapina, vapaussota? Punikit vai lahtarit? Vallankumoukselliset vai vapaustaistelijat? Punaterroria vai valkoterroria?
Eli kertokaa tarinoita miten kokemukset tuolta ajalta ovat vaikuttaneet omaan sukuun? Kertokaa tarinoita... ja koettakaa pitää keskustelu objektiivisenä.

Omistani tiedän kertoa sen että äidin puolelta suku on Kangasalta, eli ns. punaisten vaikutusalueelta ja tämän huomasi myös äidin (nyt jo edesmenneen) isän olemuksesta ja mietteistä, jotka pienenä on mieleen jäänyt, ja sitten myöhemmällä iällä paremmin käsittänyt.
Isän puolen suku on Kihniöltä, ja on monimutkaisempi, siellä ei kukaan tahtonut politiikkaan sotkeutua, sotaan vaan jouduttiin. Isäni äidin isä oli kauppias ja liikemies, jonka joku tyytymätön asiakas "käräytti" (siis ihan piruuttaan, ei lienyt kovin harvinaista tuona aikana). Hän joutui valkoisten vankileirille Kuruun josta kuitenkin karkasi ja käveli kevättalvisia metsiä pitkin takaisin Kihniölle.
Isäni isän isä taas toimi hevosmiehenä valkoisten puolella.

Nyt viime sodissa ovat molempien sukujen miehet olleet. Itselle "läheisempi" ja tutumpi oli isän isä Kihniöltä. Pikakiväärimies, talvisodassa Sakkolassa (osallistui Keljan taisteluun 25.12.1939) ja jatkosodassa haavoittui Änkilänsalolla 31.7.1941.
Äidin puolelta olen yrittänyt löytää enemmän tietoa (kotoa löytyy yksi rintamalla puhdetyönä tehty kippo), mutta ne jotka näitä asioita tietäisivät ovat kuolleet, täytyy siis vierailla jossain arkistoissa.

[smokeball]

Tuossa toisessa topicissa kerron jotain taustoja suvustani.
http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=2957

Isoisä kaiketi kuului myöhemmin suojeluskuntaan ja oli hakkapeliitan tilaaja. Blickin kanssa kulkivat aivan viisikymmenluvun lopulle mm. Tenolla kalassa ja kaamosaikaan nauttivat oleskelusta jollakin autiotuvalla. Isoäiti mainitsi tosin kerran poliittisen kantansa. "Mie olen siitä lähtien äänestäny sosialidemokraattia, kun olen voinu." Eipähän tuo sos.dem. ole kauhean punainen ollut Tannerin johdossa tai sotien jälkeenkään.

[Komendantti]

Meidän perheessämme on eräällä tavoin tapahtunut tuo punaisen ja valkoisen fuusio.
Vaimoni suvun puolelta löytyy muutama punaisten joukossa taistellut ja sillä reissulla myös henkensä menettänyt henkilö, mukaan luettuna yksi nainen.
Omasta suvustani taas löytyy mm. suojeluskuntalaisia, samoin kuin etappilaisia (enpä kerro nimiä), jotka olivat siis avustamassa Saksan jääkärikoulutukseen loikkaavia miehiä rajan yli. Itsekin puolestani kuulun JP 27:n perinneyhdistykseen.
Itse en ole joutunut asian vuoksi missään tilanteessa ns. pahaan välikäteen, kun en ole missään alkanut mitenkään syyllistelemään tai inttämään noista kaukaisista asioista, vaan hyvässä hengessä olen jopa hyvin kiinnostuneena kuunnellut noiden "punaisten historian" omaavien jo manan majoille menneiden henkilöiden ja heidän jälkikasvunsa tarinoita ja kokemuksia. Täytyy myöntää, että monet asiat, syyt ja seuraukset ovat selkiintyneet tämän johdosta, ja omalla tavalla ymmärrän myös tuolle huimapäiselle ja veriselle "maailmanvallankumouksen tielle" lähteneitäkin, vaikka en silti hyväksyisikään sellaista. Nälkä, kurjuus, alistaminen ja nöyryytys saattavat ajaa ihmiset hyvinkin äärimmäisiin tekoihin, minä aikana tahansa - ja varsinkin jos aika on sellaiseen otollinen, kuten vuosina 1917 - 18.
Sisällissodan tapahtumissa laajemmin nähtynä kyse oli kuitenkin enemmän tai vähemmän suuresta aikakausien murroksesta ja ideologisista mullistuksista, jossa isännästään irrottautuva Suomi oli haluamattaankin mukana pelkästään vain kuuluessaan tuohon itäiseen kiihtyvällä tahdilla murentuvaan Venäjän imperiumiin. Itse näkisin niin, että koko vuoden 1918 tapahtumasarja kaikessa kauheudessaan oli yksinkertaisesti sanottuna väistämätön.

[Wittmann]

Omat sukujuuret on valkoiselta puolelta ja suvun kaikki miehet aikanaan kuului suojeluskuntaan. Rähinässä olivat jjoht ja kpääl hommissa.

Jääkärit kuuluutsattuneesta syystä omaan 36 pukuun ja satiaisina JP4 ja eräät nuolet....

[Klpro]

No joo. Mielenkiintoinen aihe..
Mummoni setä oli haettu väkisin kotoaan, valkoisten toimesta ja kadonnut sille reissulleen. Hakijat olivat kaatuneet myöhemmin.
Luotin mummon kertomukseen 100%. Eli heillä koitettiin olla koko jupakasta erillään, mutta punaisen leima tuli siitä kun olivat köyhiä, ja eivätkä osallistuneet mihinkään toimintaa asumispaikkakunnalla. Ja ilmeisesti kokivat niin, että muukin ratkaisu olisi voinut asiaan olla.
No itselleni asian laajuus on vaikea käsittää. Mutta vapaussota nimitystä meillä aina on käytetty.

Joillekin asian ollut traumaattinen, viime kesään asti. Jolloin ko.henkilö siunattiin. Ja paikallisen reserviläisaktiivin toimiessa pappina.

Käsittääkseni vasemmistolaisia tai punaisia ei ole kummaltakaan puolelta ollut kukaan, ainakaan julkisesti.

Eli näin keski-ikäistyvän "pullamössön" näkökulmasta.

[Jänkäjääkäri]

Omalta puolelta löytyy "vain" suojeluskuntalaisia, lottia ja kaukopartio radisti, vaimon puolelta sentän asekätkentään syyllistynyt (ei saanut tuomiota)kaukopartio luutnantti ja oikea jääkäri kapteeni! Jos ja kun suku on tälläistä niin ei ole montaa "punaista viivaa" vedetty! Enkä vedä minäkään!

Sota on rumaa ja raakaa ja sisällissota (kuten sanottu sillä on monta nimeä) on erityisen rumaa! Paljonhan tästä nyt puhutaan mutta ehkä kun aika vielä kuluu voidaan siitä puhua ilman suuria tunteita. Historia kun on historiaa ja ne asiat ei muuksi muutu.

[jääkäri evp]

itse olen etelä-suomalainen työläinen.todennäköisesti jos olisin elännyt nuorena miehenä 1918 olisin ollut punakaartilainen.
jos olisin taasen ollut talonpoika pohjanmaalta olisin varmaankin ollut valkoisten joukoissa.
nämä nyt on vain spekulointia.
tänä päivänä elävänä kannatan nykyistä laillista yhteiskuntajärjestystä ja olen ollut/ olen valmis aseellisesti sitä puolustamaan-jos enään kelpaan.hengessä ainakin puolustan.

[Rokka]

Tämä on mielenkiintoinen aihe, itse olen miettinyt 1918 tapahtumia suvussamme, mutta kun ei ole enää kukaan kertomassa, miten selvittäisi, muutamia mielenkiintoisia tarinoita, mitkä ilmeisesti ovat totta on matkalla jäänyt korvien väliin.

Pikku poikina kaverini mummo Lappeenrannan Rutolasta kertoi, teloittajien tulleen Rutolaan ja vieneen kaikki kylän miehet ja ampuneen heidät, olen muistaakseni lukenut asiasta joskus myöhemmin, Rutolassa teloitetun 8 miestä ? Poikasinia sitten leikittiin Rutolan salpalinjalla olevassa Enson pumppaamolla, jolla pumpattiin tukinuittovettä ylempiin lampiin ja ihmeteltiin niitä teloitusjälkiä "valkoisentalon" (nimityksemme paikasta) seinällä, meinaan me uskottiin, että ne Enson työmiehet olisi ammuttu juuri tuonne pumppamorakennuksen sisälle, kun valkoisella kalkkiseinällä oli sellaisia punertavia tummia roiskeita...

Toinen on tarina, joka on totta, mutta valitettavasti olen sen myös onnistunut hävittämään melkoisen tarkkaan mielestä, olen siitäkin lukenut joskus paikallislehdestä, ex-vaimoni äidin, äidin isän veli tai mikä se oli, asuin Taipalsaarella ja toimi jonkinlaisena viranomaisena, mielestäni ei ollut poliisi, hänet vietiin kotoa ja hävisi tälle matkallen, nyt muistelen että kymmenkunta vuotta sitten olisi ollut juttu että hänen kohtalonsa olisi jollain tavalla selvitetty...

pahoittelen huonoa muistiani tässä asiassa, mutta oman suvun historia kiinnostaisi Kanneljärven suunnalta, pappani on kuulunut kanneljärven suojeluskuntaan pikkupojasta, mutta kun en sitten voi keltään varmistaa tai selvittää kuinka hänen isänsä Hermann K. mitä on mahtanut tehdä 1918 aikoihin ?

- j o n i -

[jääkäri evp]

isäni isä oli 1918 punakaartissa joku "plutonan/joukkueen"tms johtaja.oli kova vasemmistolainen kuolemaansa 1973 saakka.ei kääntännyt ikinä takkia.oli kakolassakin poliittisena vankina.kolme poikaansa,isäni yksi heistä, taas oli suojeluskuntalaisia.isäni teki "rauhan,sovun" isänsä kanssa vuonna 1958.muistan kun olin pikkupoika ja käytiin vanhempieni kanssa vaariani vanhainkodissa usein katsomassa.minusta hän oli miellyttävä vanhus.lämmin muisto minulle jäi isäni isästä.

[smokeball]

Äitini setä lähti jääkärien joukkoon, mutta terveydellisistä syistä siirrettiiin siviilitöihin. Pötköttelee Alatornion kirkkomaalla jääkärimuistoristi hautakivessään.
(Muu suku varmaan piti miestä pöljänä ja jatkoivat joppaamista sielunsa kyllyydestä )
Ja olenpahan JP 27 perinneyhdistyksen jäsen.

[jääkäri evp]

olen maininnutkin tällä foorumilla, että äitini sukua on iitti-jaalasta 1700-luvulta.olen kuullut seuraavan tositarinan kymenlaaksolaisilta vanhoilta, osin jo edesmenneiltä sukulaisilta.
kymenlaakso ( en kerro tarkempaa paikkaa tai nimiä) 1918.joukko punakaartilaisia meni tappamaan talon isäntää.isäntä oli kuitenkin niin hyvä ollut rengille ja piioilleen, että menivät isäntänsä ympärille.anoivat että isäntää ei ammuttaisi, koska oli aina ollut hyvä heitä työläisiä kohtaan.
punakaartilaiset poistuivat ja talon isännän henki säilyi.

[jylhä]

Itse en osaa suhtautua noin "vanhaan" asiaan enää kovin tunteella. Tiedä sitten johtuuko se iästä (s.1976) vai siitä että suvussa on ollu punaista ja valkoista sekaisin, eikä mitään kovin ihmeellistä tietääkseni esi-isille tapahtunut. Ja vaikka olisikin tapahtunut, niin syytön minä ja muut jälkeenpäin syntyneet asiaan ovat. Asioista on hyvä puhua, mutta en ymmärrä suurta dramatisointia asian tiimoilta.

[Juha Tompuri]

Koetan tässä tehdä nyt empiiristä tutkimusta suomalaisille yhä kipeästä aiheesta. Sisällisota, veljessota, vuoden -18 sota, vallankumous, punakapina, vapaussota? Punikit vai lahtarit? Vallankumoukselliset vai vapaustaistelijat? Punaterroria vai valkoterroria?
Eli kertokaa tarinoita miten kokemukset tuolta ajalta ovat vaikuttaneet omaan sukuun? Kertokaa tarinoita... ja koettakaa pitää keskustelu objektiivisenä. .

Itse asiassa oma sukuni sekä isän että äidin puolelta ei aktiivisesti ottanut osaa 1918 taisteluihin. Papat onneksi olivat liian nuoria sotaväkeen ottoihin, ja heidän isänsä taas liian vanhoja.

1918 oli vallankumousyritys.
Punainen puoli syyllistyi silloin maanpetokseen.


t: Sven

[jaska]

Isoisä hiihti yöllä punaisten hallitsemalta alueelta valkoisten puolelle otti osaa Mannanmäen taisteluun ja Tampereen valtaukseen eversti Linderin joukoissa.Osallistui16.5.1918 Helsingin suurparaatiin.Tuskin tarvitsee erikseen todeta vaikka itse olenkin"työläinen"niin minulle vuoden 1918 sota on ja pysyy vapaussotana.

[Sturmmann]

Avaudun sitten minäkin.
Äidin puolelta Iitissä on tämmöistä kokemusta, kun pakenevat ts. vaeltavat kaartilaiset olivat tulleet taloon ja ottaneet verukkeella yhden suvun miehen matkaan mukaan. Mies istutettiin hevosrattaille eteen istumaan, kun aseellinen kaartilainen asettui taakse ja matka kohden Kausalaa alkoi. Sukulaiseni kuuli kuitenkin melko pian takaantansa aseen viritysäänen ja heti perään laukauksen. Luoti osui niskaan ja osuman johdosta hän vierähti rattaila alas maahan. Ilmeisesti hän säilytti tajuntansa kaiken aikaa, mutta näytteli kuollutta. Hän oli kertonut pelänneensä, jos nämä punaiset pyövelit alkavat ottamaan sormusta hänen sormestaan pois, kun se on niin tiukassa, joten se varmaan puukolla katkaistaisiin. Olisiko hän pystynyt esittämään kuollutta, jos sormea olisi sahattu poikki? Mutta pelko oli aiheeton ja näillä verityön tekijöillä oli kiire ja työnsivät vain oletetun ruumiin ojanpohjalle, yrittivät vielä peitellä tekosiaan havuilla. Tästä pelästyen eteläisen Iitin isännät suuntasivat kapinan lopuksi Orimattilan suunnalle johonkin piilopirttiin.

Luoti koteloitui leukaluuhun ja pappani kertoi, kuinka se oli 20-luvulla märkinyt itsensä ulos.

Isän isoisä pakkovärvättiin kaartiin ja puolestaan lähetettiin Savitaipaleelle taisteluun. Sieltä oli karannut ja kulkenut metsiä pitkin kotiinsa Myllykoskelle. Rataa vartioinnut saksalainen sotilas oli sitten huomannut, että taloon on ilmestynyt yhdet miehen jalkineet eteiseen. Seuraavana päivänä tuli ilmoitus, että jokainen kaartissa palvellut tulee ilmoittautua rautatieasemalle. Asemalta tie vei sitten Riihimäelle vankeuteen. Saksalaiset kävivät juomassa vettä säännöllisesti sukumme talossa, niin siksi olivat perillä asioista.

Jatketaan kapinan aikaisten juttujen kertomista myöhemmin lisää.