Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

eilen taas oli juhlava isänmaallinen talvisodan pakkorauhan muistopäivä ja juhla.olen ollut usein jo marssimassa mukana.missä oltaisiin jos puolustus ei olisi talvisodassa kestännyt

Hiuskarvan varaanhan puolustuksen lopullinen murtuminen maaliskuussa -40 jäi, eli siinä mielessä todella oli kyse eräänlaisesta "pakkorauhasta", vaikka toisaalta loppujen lopuksi Moskovan rauha oli viime hetkeen ajoittunut onnistunut tapahtuma, kun sen vaihtoehtona oli koko maan miehittäminen. Käytännössä kuitenkin rauhantekoon vaikuttivat monetkin eri asiat, kuten mm. kuukauden mittaiseksi suunnitellun Suomen-operaation venyminen yli kolmeksi kuukaudeksi, samoin kuin Stalinin esikunnan uskon hiipuminen suomalaisten lyömiseen vielä lähiaikoinakaan, vaikka todellisuudessa voitiin jo rehellisesti puhua vain ehkäpä muutamasta päivästä, jonka Suomen puolustus Viipurin rintama-alueella olisi enää voinut kestää. Stalinin Puna-armeija oli myös nöyryytetty koko sotaa seuranneen muun maailman silmien edessä, ja sodan saattaminen pikaiseen päätökseen nähtiin varmasti tärkeäksi Stavkassa, jossa myös oli vakavasti otettu huomioon pelko siitä, että Iso-Britannia ja Ranska saattaisivat lähettää kevään ja kesän aikana lupaamiaan joukkoja Suomen avuksi. Suomen osalta tuon rauhan syntymiseen taas vaikutti myös osaltaan ne Saksasta tulleet varhaiset ja hyvin salaiset tiedot siitä, että Saksa oli suunnittelemassa laajamittaista operaatiota N-liittoa vastaan, jossa Suomi otettaisiin mukaan taistelemaan Saksan rinnalle. Tällöin Suomi saisi mahdollisuuden saada menetetyt alueet takaisin, mahdollisesti jopa reilujen korkojenkin kera.
Moskovan rauhaa en kyllä osaa itse oikein mitenkään "juhlia", mutta kyllä se kieltämättä merkitsi yhtä erittäin merkittävää käännekohtaa maamme historiassa. Siitä voidaan hyvin laskea pakon edessä valitun ja Suomen tulevaisuuden kohtalon ratkaisevan uhkapelin alkaneen juuri syttyneen toisen maailmansodan pyörteissä lähes ylivoimaisen voittoisana pidetyn Saksan sotakoneiston takana.

Kun historiaa lukee, niin Kekkosen ilmaus koskiveneestä tulee esille hyvin osuvana vertauksena. Oli pakko valita se virta, jonka kautta selvitään juuri sillä hetkellä edessä olleesta kuoleman paikasta. Ainahan voidaan spekuloida Iso-Britannian ja Ranskan avun todellisuudesta ja miten sitten olisi käynyt. Niistäkin apujoukoista osa oli tarkoitettu Narvikin suojaksi ja osa Kiirunan rautakaivosten vartioksi, vain pieni rippunen olisi riittänyt Suomeen. Ruotsi varsinkin pani hanttiin tuolle läpikululle. Tietysti invaasio olisi muuttanut Toisen maailmansodan 'pakan' täysin ja myös päätaistelukentät olisivat ehkä painottuneet toisin - jopa Suomelle vaarallisemmiksi - erityisesti Itämeren suunnassa. Tärkeintä olisi ollut varustautua ajoissa riittävän oman sotilaallisen uskottavuuden saavuttamiseksi. No, mehän tiedämme mikä oli 1930 -luvun linja

smokeball wrote:- - Ainahan voidaan spekuloida Iso-Britannian ja Ranskan avun todellisuudesta ja miten sitten olisi käynyt. Niistäkin apujoukoista osa oli tarkoitettu Narvikin suojaksi ja osa Kiirunan rautakaivosten vartioksi, vain pieni rippunen olisi riittänyt Suomeen. Ruotsi varsinkin pani hanttiin tuolle läpikululle. - -

Itse en tuolla tarjotulla Iso-Br&Ranska -avulla tarkoittanut sitä, että Suomi olisi mitään sen varaan laskenut tai luottanut, vaan että Stalinin Stavkassa sellaisen mahdollista toteutumista pidettiin yhtenä hyvin vakavasti otettavana uhkana. Ja tämä taas ei ole mitään spekulaatiota, vaan tutkittu fakta.
Briteille ja Ranskalaisille yksi suurin intressi pohjoisessa oli luonnollisesti Ruotsista ostetun rautamalmin saannin turvaaminen (ja miksei hiukan myös Petsamon Kaulatunturin-Kolosjoen nikkelin, jota sieltä kaivoi englantilaisen The Mond Nickel Co:n perustama tytäryhtiö Petsamon Nikkeli Oy).
Suomen puolustukseen olisi noista joukoista liiennyt varmastikin vain murto-osa, mutta tuo tilanne olisi tarkoittanut todennäköisimmin käytännössä samalla sitä, että Stalinin Puna-armeija olisi joutunut Suomen rintamalla jatkuneiden taistelujen johdosta samalla suoraan sotaan Iso-Britannian ja Ranskan kanssa. Ja tuolloin Stalinin Stavka ilmeisimmin mielsi suuremmaksi uhkaksi valtavan Brittilaivaston kuin vaikkapa Saksan modernit asevoimat.
...Ja kyllä, olen toki historiaa lukenut. Myös ajopuu- ja koskivene-teoriat.

smokeball wrote:No, mehän tiedämme mikä oli 1930 -luvun linja

Luotettiin lähes sokeasti vuonna -32 itänaapurin kanssa allekirjoitettuun hyökkäämättömyyssopimukseen.

Valitettavasti luotettiin ja myös kansainliiton tukeen.Olishan tuo läniapu todella voinut muuttaa monia asioita kun teoretisoidaan.Edes kohtuullinen apu tykistön,panssarintorjunnan ja ilmapuolustuksen suhteen olisi saanut puna-armeijan tappiot todella valtaviksi ja mahdollisesti vain parikin divisioonaa apujoukkoja olisi antanut suomalaisille mahdollisuuden lepuuttaa edes hieman joukkojamme.No näin ei tapahtunut ja 20-30 lukujen säästöistä maksettiin raskaalla tavalla suomalaisella verellä.

En toki kompromettoinut Komendantin kirjoitusta. Se on selvä, että Stavkassa ei voitu tietää länsiavun toteutumisen määrää tai laatua ja pelkkä mahdollisuus piti ottaa siellä tarkoin huomioon. Siinä suhteessa voimme sanoa, ettei länsiapu ollut olematonta.