Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Yleisesikunnan valokuvaosaston yliluutnantti Vilho Armas Pentikäinen värvättiin Neuvostoliiton asiamieheksi vuonna 1923. Hänet siirrettiin heti seuraavana vuonna puna-armeijan IV:n tiedustelupalvelun päähallinnon, eli sotilastiedustelun alaisuuteen. Hän toimitti melkein kymmenen vuotta tuhansia huippusalaisia asiakirjoja esimiehilleen Moskovaan. Perustellusti voidaan todeta hänen olleen tehokkain ja tärkein Neuvostoliiton asiamies Suomessa 1920-30 luvuilla.

Pentikäisen toiminnan seurauksena Neuvostoliitto sai tiedon kaikista Suomen salaisimmista sotilaallisista asioista 1923-1933 vuosien välisenä aikana. Esimerkiksi juuri SUOMI-konepistoolin piirustukset päätyivät rajan yli juuri Pentikäisen toimesta. Neuvostoliitto sai lisäksi korvaamattoman tärkeitä tietoja esimerkiksi Suomen ja Viron toteuttamasta Suomenlahden sulkusuunnitelmasta, Suomenlahden meriväylistä ja miinoitussuunnitelmista. SUOMI-konepistoolin piirustukset auttoivat neuvostoliittolaisia kehittämään oman SUOMI-konepistoolia valmistustavaltaan halvemman konepistoolin, mikä tuotti sen jalkaväelle tulivoimaa erityisesti Talvisodan jälkeen.

Tässä nyt oli vaan yksi esimerkki siitä, kuinka yksi omassa porukassa oleva vakoilija pystyy tekemään "lähes turhiksi" tuhansien ihmisten laatimat suunnitelmat ja tekemän työn jonkin operaation toteuttamiseksi. (vrt. esim. Suomenlahden sulkeminen suomalaisten ja virolaisten yhteisellä tykistötulella). Vaikka näillä palstoilla ei mitään "sotasalaisuuksia" kerrotakaan, en epäile hetkeäkään, etteikö Suomessa toimivat sotilaspuolen vakoilijat käy säännöllisesti lukemassa tätä meidänkin palstaa. Sehän kuuluu vakoilijoitten yhteen toimenkuvaan välittää omille työnantajilleen tämän meidänkin foorumin kansanosan yleisiä tuntoja ja mielipiteitä siitä, että ketä pidämme vihollisinamme ja miten suhtaudumme heihin.

Vakoilijoiden soluttautuminen vastapuolen organisaatioon mahdollisimman korkeille paikoille on ollut aina ongelmana ja tulee olemaan. Kyllä tuntuu hurjalta ajatella näin jälkeenpäin sitäkin asiaa, että Neuvostoliitto tuntui olleen koko 1920 ja vielä 1930-luvun alkupuolenkin perillä lähes kaikista tärkeimmistä Suomen sotilaallisista salaisuuksista. Vilho Armas Pentikäisen kiinnijääminen aiheutti sitten Suomen puolustusvoimissa sen, että kaikki tärkeimmät suunnitelmat laitettiin ihan kokonaan "uusiksi", koska siihen asti luotu järjestelmä oli jo vihollisen tiedossa.

Ehkäpä tämä oli Suomelle onnikin tulevaa Talvisotaa ajatellen, että oli saatu luotua joitain uusia strategioita vielä 30-luvun loppuvuosina, mistä vihollisella ei vielä silloin ollut varmuutta eikä tietoa. Se on muuten melkomoinen määrä, mikä Suomessa pyörii tälläkin hetkellä kaiken maailman ulkolaisia sotilasvakoilijoita. Meistä jokainen on varmaan ihan tahtomattaankin heitä joutunut näkemään, koska he ovat soluttautuneet tavallisten kansalaisten sekaan. Kukaan heistä tuskin kantaa kaulassaan kylttiä: "MINÄ OLEN VAKOOJA"..

Haudankaivaja wrote:Yleisesikunnan valokuvaosaston yliluutnantti Vilho Armas Pentikäinen värvättiin Neuvostoliiton asiamieheksi vuonna 1923.

Hieman asian sivusta, mutta yliluutnantin arvo otettiin Suomessa käyttöön vasta 1952. Jos oikein muistan Pentikäinen oli teknikkoluutnantti?

Hyvä pointti

Lede wrote:

Haudankaivaja wrote:Yleisesikunnan valokuvaosaston yliluutnantti Vilho Armas Pentikäinen värvättiin Neuvostoliiton asiamieheksi vuonna 1923.

Hieman asian sivusta, mutta yliluutnantin arvo otettiin Suomessa käyttöön vasta 1952. Jos oikein muistan Pentikäinen oli teknikkoluutnantti?

Erittäin hyvin bongattu ja arvosteltu.

Teknikkoa muistelen itsekin...

Haudankaivaja wrote:Yleisesikunnan valokuvaosaston yliluutnantti Vilho Armas Pentikäinen värvättiin Neuvostoliiton asiamieheksi vuonna 1923. Hänet siirrettiin heti seuraavana vuonna puna-armeijan IV:n tiedustelupalvelun päähallinnon, eli sotilastiedustelun alaisuuteen. Hän toimitti melkein kymmenen vuotta tuhansia huippusalaisia asiakirjoja esimiehilleen Moskovaan. Perustellusti voidaan todeta hänen olleen tehokkain ja tärkein Neuvostoliiton asiamies Suomessa 1920-30 luvuilla.

Pentikäisen toiminnan seurauksena Neuvostoliitto sai tiedon kaikista Suomen salaisimmista sotilaallisista asioista 1923-1933 vuosien välisenä aikana. Esimerkiksi juuri SUOMI-konepistoolin piirustukset päätyivät rajan yli juuri Pentikäisen toimesta. Neuvostoliitto sai lisäksi korvaamattoman tärkeitä tietoja esimerkiksi Suomen ja Viron toteuttamasta Suomenlahden sulkusuunnitelmasta, Suomenlahden meriväylistä ja miinoitussuunnitelmista. SUOMI-konepistoolin piirustukset auttoivat neuvostoliittolaisia kehittämään oman SUOMI-konepistoolia valmistustavaltaan halvemman konepistoolin, mikä tuotti sen jalkaväelle tulivoimaa erityisesti Talvisodan jälkeen.

Höpö höpöä lähes koko juttu...

1. Pentikäinen palveli Pääesikunnassa aluksi siviilinä (teknikko). Hän kävi myöhemmin RUK:n ja yleni vielä ennen loikkaustaan reservin luutnantiksi. Uskoisin, että hänen virkansa oli kuitenkin loppuun asti siviilivirka, vaikka käyttikin palveluksessa sotilaspukua (ihan yleistä 1930-luvun Pääesikunnassa ja Yliesikunnassa).

2. Jos nyt unohdetaan muutama aseista mitään ymmärtämätön toimittaja, niin kukaan ei liene ole pystynyt osoittamaan, että Pentikäisen välittämiä Suomi-konepistoolin piirrustuksia olisi käytetty mitenkään PPD 34-konepistoolin (tai minkään myöhemmän Neuvosto-kp:n) kehittämisessä. Molemmat ovat toki kopioita Hugo Schmeisserin MP-18 konepistoolista, mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuvat. Vastaavia kopioita/konstruktioita tehtiin 1920-30 -luvun Euroopassa vaikka kuinka paljon.

Se nyt on totta, että PPD 34/38:n ja 40:n lippaat ovat aivan selkeästi kopioitu Yrjö Koskisen Suomi m31 konepistooliin suunnittelemasta 70-patruunan rumpulippaasta. Saat tarinastasi yhden pisteen, kun kerrot, miksi on kuitenkin aivan 100 % varmaa, että edes tämän rumpulippaan piirrustuksia ei kopioitu Pentikäisen välittämistä piirrustuksista.

No tietysti siksi, että Yrjö Koskinen kehitti 70 patruunan rumpulippaan vasta vuonna 1937.

Ps. Enhän minä SUOMI-konepistoolin lippaista ole mitään puhunutkaan..

Haudankaivaja wrote: Ps. Enhän minä SUOMI-konepistoolin lippaista ole mitään puhunutkaan..

Onneksi - olisi voinut tulla aika jättisammakko

Ja eikös joidenkin lähteiden mukaan Suomi-Kp:n malli saatu neukuille talvisodan sotasaalisaseista? Esim. Häyhä-sarjakuva nojaa tuohon "tietoon" Varmuuttahan tuosta ei ole?

Klpro wrote:Ja eikös joidenkin lähteiden mukaan Suomi-Kp:n malli saatu neukuille talvisodan sotasaalisaseista? Esim. Häyhä-sarjakuva nojaa tuohon "tietoon" Varmuuttahan tuosta ei ole?

No se on varma tieto sitten

Näitä huvittavia tarinoita leviteltiin toki jo ennen sotiakin. Esimerkiksi käy SkY:n tväl-os:n salainen kiertokirje 30-luvulta. Siinä piirejä varoitettiin EK:n saaneen tiedon, että maassa liikuu bolsujen vakooja, jonka tehtävän on hankkia käsiinsä Suomi m31. Ihan täysin tiedottomana siitä, että kyseessä oli puhtaasti kaupallinen tuote, jota kävi maailmalla markkinoimassa Tikkakosken johdon lisäksi juuri suojeluskuntien omistaman SKOHA:n toimitusjohtaja. Suomi m31:n mallikappaleita lähetettiin/jätettiin tuohon aikaan jos mihin maahan ja mantuun.

Entisessä Puna-armeijan keskusmuseossa on muuten sitten ihan kattava kokoelma Suomi m26 ja m31 konepistooleja - osa on ehkä ostettu bulvaanin kautta, osa varastettu ja osa talvi-jatkosodan sotasaalista. Oma käsitykseni kuitenkin on, että noita löytyi rajan itäpuolelta (jopa Kovrovin tehdaskokoelmasta?) jo ennen talvisotaa.

Sen verran tuossa tarinassa voi olla tulta, että talvisodan aikana Puna-armeijassa herättiin siihen, että konepistooli on näpärä ase ja että siinä pitää olla riittävästi "tulivoimaa". Näin päädyttiin "kehittämään" se 71-patruunan rumpulipas PPD 34/38 ja -40 -malleihin, eli kopioimaan Koskisen rumpu.

Eikös alkupään ppd.säkin ollut rumpulipas tosin kaulallinen?Sittemmin havitsivat kaulan aiheuttavan toimintahäiriöitä ja valmistivat tuon mallin -40.Tuon konepistoolin hyödyllisyyden neukut varmasti havaitsivat talvisodan aikana ja käyttivät kokemuksiaan hyödyksi ppsh41.n kanssa.

jaska wrote:Eikös alkupään ppd.säkin ollut rumpulipas tosin kaulallinen?Sittemmin havitsivat kaulan aiheuttavan toimintahäiriöitä ja valmistivat tuon mallin -40.Tuon konepistoolin hyödyllisyyden neukut varmasti havaitsivat talvisodan aikana ja käyttivät kokemuksiaan hyödyksi ppsh41.n kanssa.

Kyllä ja ei.

PPD-34/38:n lippaana oli alunperin pelkkä tanko. Kun jo valmistuneisiin/valmistumassa oleviin aseisiin piti sovittaa talvisodan aikana (se Koskisen) rumpu, venytettiin lipasta syvyyssuunnassa 7,62 Tokarevin vaatiman verran ja lyötiin päälle katkaistu tankolippaan yläosa syöttökaulaksi. Lippaan lopussa on sitten vielä muutama tyhjä hylsy, jotka työntävät myös syöttökaulan tyhjäksi patruunoista. Seuraava veto oli muokata seuraavissa valmistussarjoissa itse aseen lipassola suoraan rumpulippaalle sopivaksi (PPD-40). PPD-40:n ja PPSh-41:n lippaat erottaa taas siitä, että edellisessä on vain yksi syöttöhuuli.

Neukkujen kehittämä PPSh-41 alkaakin sitten olla jo oikea sotapeli ja sitä seurannut PPS-43 aika varmasti toisen maailmansodan paras pislari. Ase on riittävän kestävä, kevyt, toimintavarma ja tulivoimainen - samalla kun sen tuotantokustannukset jäivät alle 1/5 osan Suomi m31:sta, samoin lippaiden.

Berlioz wrote:No se on varma tieto sitten

Näitä huvittavia tarinoita leviteltiin toki jo ennen sotiakin..

Niimpä. Eli voitaneen kysyä mitä hyötyä koko asian vakoilusta oli?
Ainoastaan ehkä Pentikäiselle, joka halusi "parempiin piireihin"?