Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tuossa toisessa keskustelussa kerroin Pappani olleen jatkosodassa poliisina, eikä näin rintamalla.

http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=4398

Tiedättekö kuinka yleistä oli että sotavankeja (neuvostoliittolaisia) otettiin tiloille töihin, kun meidän suvulla oli ainakin Kanneljärvellä sotavankeja asumassa ja tekemässä maatöitä ?

- j o n i -

Mielestäni aika yleistä...
Äitini kotitilalla ja naapureissa ainakin oli,2-3 henkilöä päivätöissä.Yksi naapuritilan vangeista oli yrittänyt karata ja juokseminen oli loppunut laukaukseen...haudattu silloin lähimetsään,hauta avattu 50-luvulla ja jäännökset viety Naarajärvenleirin joukkohautaan.

Täällä Tornionjokivarressa oli muutamia "luotettavia" vankeja töissä maatiloilla ja tykkäsivät olla. Työ menetelmissä ja tehokkuudessa oli eroja, mutta talontavoille mielummin kuin rintamalle tai leiriin.

Mettäsavotoilla oli sitten lujemmat työt, varsinkin talvi -42 oli pulaa ruuasta Suomellakin ns; nälkätalvi rintamillakin. Kyllähän niitä jäi monia, savotalle työn uuvuttamina (lue ymmärtäen vangitun kohtalo uhkailtiin äitivenäjällä että kiduttavat ja tappavat) , huonoruoka tai vanhat haavoittumisen seuraamuksena.

Jotai tähän suuntaan

Äitini kotitilallakin oli ollut sotavankeja töissä, eivätkä olisi halunneet lähteä pois kun rauha tuli.

Niin ja vankeja siirreltiin, varsinkin parhainpaan heinäntekoaikaan tiloilta toiselle heinäntekoon.

SP-lle piti joka ilta ilmoittautua.

Ja sitten tarina joka on kyllä totta. Isän suvun puolella tapahtunut.

Isän suvun kotitalolla oli sotavanki töissa ja kerran tapahtui näin.

Talon isäntä istui pöydässä perheen kanssa syömässä ja vanki söi samassa pöydässä, jolloin taloon tuli kylään/tarkastukselle vallesmanni ja suojeluskunnasta joku upseeri. Upseeri kivahti mitä helvettiä ryssä syö isännän kanssa samassa pöydässä. Johon Isäntä hyppäs pystyyn pöydästä ja huusi saatana minähän en ala kammariin ryssälle tarjoamaan. jos ei kelpaa syyä meidän kanssa kuolkoon näläkään:-D

jaska wrote:Äitini kotitilallakin oli ollut sotavankeja töissä, eivätkä olisi halunneet lähteä pois kun rauha tuli.

meilläpäin on samoja kokemuksia.tiesivät lisäksi miten käy kun palautetaan neuvostoliittoon.

Kaverin isä on muisto venäläiseltä sotavangilta.

Oli niitä "kotiryssiä" eli maataloussotavanekja meidänkin suvulla - äitimuorin isoisällä ainakin. Kyllä se taisi olla aika tavallista - yleensä molemmin puolin hyväksi havaittu menettely - vangille leiriä paremmat oltavat ja talolle kipeästi kaivattua työvoimaa.

Kun kenenkään kotimaanhansa palautetun neuvostovangin osa ei liene ollut kovinkaan kadehdittava, niin nämä erikoistapaukset lienevät joutuneet paljastuessaan kärsimän vielä muita enemmän. Stalinin oikeuslaitos taisi lätkiä täysin viattomille kymmentä vuotta, varmaan tuollaisesta "fasistien kanssa veljeilystä" tuli ainakin kaksikymmentä vuotta. Ennen sotia siellä tietysti luettiin myös paljon lyhyempiä tuomioita - ne päättyivät jonnekin metsään tai vankilan kellariin..

Myllykoskella tehtaalla oli korjauspajalla työssä ryhmä venäläisiä vankeja. En tiedä tarkkaan mitä ne siellä tekivät, mutta kuitenkin. Samassa tilassa on useita sorveja, joilla naiset sorvasivat heittimen kranaatteja.

Vankileirien ylläpidossa oli paljon ongelmia erityisesti muonituksessa ja terveydenhuollossa/hygieniassa. Tilannetta helpotti, kun vangit korjasivat työvoimapulaa ja olivat samalla talon muonissa. Tautien leviämisen vaara väheni samalla huomattavasti, kun vankipopulaatio väheni leireillä. Monta hyvää puolta yhdellä asialla. Kuinkahan paljon nuita kotiryssiä autettiin Ruotsiin sodan loputtua?

Kotopuolessa Etelä-Pohjanmaalla oli myös sotavankeja tiloilla töissä. Edelleenkin toiminnassa olevalla isohkolla maitotilalla oli sodan loputtua vanki osannut pelätä jo palautusta ja itkun kanssa oli kuulemma lähtenyt. Tiesi kohtalonsa ilmeisesti.
Isoäitini kertoi myös juttua jossa talon isäntä olisi mustasukkaisuuksissaan tappanut sotavangin epäiltyään vangilla olleen sutinaa emännän kanssa. Kaikessa hiljaisuudessa asia olisi unohtunut. Tiedä näistä sitten...

Kototilalla oli myös ryssä apurina. Kovasti oli tykänny olla ja lähdön päälle kehunu tulevansa vielä käymään kun asiat selviää. Ei oo näkyny....