Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Löytyykö omasta suvusta Mustassa Nuolessa olleita?

Ei sentään, mutta olen muutaman kerran keskustellut erään ko. osastossa "palvelleen" nyt jo edesmenneen herran kanssa.

Isäni setä...

Saako noita tietoja urkittua mistään? olisi kiva tietää missä muut isäni sedät ovat sotineet.

Kyllähän ne varmaan jossain armeijan vanhoissa kirjanpidoissa on, ketkä niihin tiedostoihin pääsee ja osaa kysellä oikeista paikoista. Itselläni ei tätä tietoa ole. Musta Nuoli oli rangaistusvangeista koottu tarunhohtoinen Erillinen pataljoona 21, jonka komentajana oli Nikke Pärmi.

Joukkoon mahtui monenlaista vankia. Murhamiehistä aina poliittisiin vankeihin. Osa taisteli vihollista vastaan raivokkaasti, joille neuvostoliittolaiset antoivat lisänimen "Pärmin Pirut". Osa loikkasi vihollisen puolelle heti tilaisuuden tullen jopa siinä määrin, että melkoinen osa piti laittaa rintamalta takaisin linnaan epäluotettavuuden takia. Sitten oli myös sellaistakin porukkaa, ketkä eivät loikanneet vihollisen puolelle, mutta hakivat kyllä vettä samasta lähteestä vihollisen kanssa samaan aikaan.

Kaikista eniten "lusmut" eivät lähteneet linnasta ollenkaan mihinkään rintamalle. Missäs sota-aikaan nyt niin hyvä oli olla kuin linnassa täydellä ylöspidolla ja turvassa paksujen muurien takana. Lämmintäkin oli varmaan ihan kohtuullisesti. Olosuhteet voittivat varmaan mennen tullen Talvipakkasilla etulinjassa olon.

Siitä olisi mukava kuulla, että kuinka paljon näistä vangeista takaisin hengissä selvinneitä sitten sodan jälkeen lopulta armahdettiin ja minkälaisten taistelusuoritusten perusteella? Osaako joku kertoa, tai onko joku kuullut?

Rintamapalvelus vähensi tuplana päiviä kakusta. (muistaakseni)

Armahduksiakin tapahtui, mutta perusteita en muista.

Haudankaivaja wrote:Kaikista eniten "lusmut" eivät lähteneet linnasta ollenkaan mihinkään rintamalle. Missäs sota-aikaan nyt niin hyvä oli olla kuin linnassa täydellä ylöspidolla ja turvassa paksujen muurien takana. Lämmintäkin oli varmaan ihan kohtuullisesti. Olosuhteet voittivat varmaan mennen tullen Talvipakkasilla etulinjassa olon.

Ei muuten ollut noilla miehillä kiven sisällä mitenkään herkulliset oltavat. Ruoka oli lähes olematonta, vankeja säilytettiin kylmissä olosuhteissa, harrastettiin ylimääräisiä kuulusteluja, vankeja valvotettiin, jopa pahoinpideltiinkin. Vangit olivat vankeusaikanaan kaikin puolin erittäin huonossa kunnossa. Kaiken tämän tarkoituksena oli saada vanki allekirjoittamaan halukkuutensa lähteä vapaaehtoisesti rintamapalvelukseen. Ja suurempi osa tämän kuulemma tekikin.

Haudankaivaja wrote:Siitä olisi mukava kuulla, että kuinka paljon näistä vangeista takaisin hengissä selvinneitä sitten sodan jälkeen lopulta armahdettiin ja minkälaisten taistelusuoritusten perusteella? Osaako joku kertoa, tai onko joku kuullut?

Määrätyissä rikoksissa sodan päätyttyä rintamapalvelus rangaistusyksikössä laskettiin hyvitykseksi rikokselle. Välirauhansopimus kielsi rankaisemasta rauhantulon jälkeen niitä asevelvollisia, jotka olivat mm. asepalveluksesta kieltäytyjiä tai rintamakarkureita, tai jopa avustaneet vihollista (näin muistaakseni). Rintamakarkurit, käpykaartilaiset ja jopa vakoojat oli tämän perusteella vapautettava rangaistuksistaan.
Tietenkin jos taas rikos oli ollut jokin muu (esim. henkirikos) ja henkilö oli vielä yrittänyt vaikkapa karata palvelusyksiköstään, aloitettiin kierros muistaakseni alusta...

(PS. Tämä aihe olisi aika selkeästi Sotahistoria -materiaalia. )

Loikkareitahan Er.P 21:ssä oli tosiaan myös jonkin verran, tässä vaikkapa yksi tapaus:

Kesän 1941 aikana ErP21 (Erillinen pataljoona 21 eli "Pärmin-pataljoona") sai täydennyksenä poliittisia vankeja joukkueellisen.
Eräänä aamuna missä joukkue oli ollut, oli jätetty vain viesti Pärmille missä luki: "duoda, duoda, nytten teillä kävi huono duuri, sillä vaihdoimme naapurin puolelle."
Loikkareiden epäonneksi oli määrätty hyökkäyksen jatkuvan samana aamuna, niinpä he jäivät kiinni vielä etuasemissa.
Pärmi näki surkean näköisen joukkueellisen ja tuumasi heille "Duoda, Duoda nydden deillä vasda dodella huono duuri kävi..."

Komendantti wrote: Ei muuten ollut noilla miehillä kiven sisällä mitenkään herkulliset oltavat. Ruoka oli lähes olematonta, vankeja säilytettiin kylmissä olosuhteissa, harrastettiin ylimääräisiä kuulusteluja, vankeja valvotettiin, jopa pahoinpideltiinkin. Vangit olivat vankeusaikanaan kaikin puolin erittäin huonossa kunnossa. Kaiken tämän tarkoituksena oli saada vanki allekirjoittamaan halukkuutensa lähteä vapaaehtoisesti rintamapalvelukseen. Ja suurempi osa tämän kuulemma tekikin.

Näin olen minäkin kuullut. iso-setä oli melko heikossa kunnossa. Syy vangiksi joutumiseen oli rintamakarkuruus. Melko vasta olen kuullut Iso sedän olleen aatteeltaan punainen.. liekkö osa syynä karkaamiseen...

Eikö näillä saksalalaisilla ollut ihan omat rangaistuspatalioonansa. Mitä heille sitten teetettiin ei ole tiedossani?

Tässä hieman tarinaa isäni enosta, joka kuului Jatkosodassa toiseen rangaistuspataljoonaan Er.P 22:een. Olen lainannut tietoja hänen kantakortista. Suorat lainaukset on lainausmerkeissä.

Jatkosodan alussa hän palveli KKK / JP5:ssä patruunankantajana.
Joukko-osastossa tapahtuneiden töppäilyjen vuoksi sai tuomion 12.12.1941.
"Sodan aikana tapahtunut joukko-osastostaan luvatta poistuminen ja esimiehen virkatoimessa antaman käskyn täyttämättä jättäminen. Rangaistus kuritushuonetta 4v 9kk."

"16.12.1941 passitettu Mikkelin lääninvankilaan kärsimään rangaistusta."

"Kesken vapausrangaistuksen täytäntöönpanon siirretty vankilasta rintamapalvelukseen 9.3.1942." Joukko-osasto EK/Er.P22. Tehtävä ajomies.

Eri vaiheiden jälkeen joukko-osasto vaihtoi nimeä / yhdistyi muiden joukko-osastojen kanssa. Lopulta yksikön nimi oli IV/21Pr.

9.10.1944 IV/21Pr:n komentaja Majuri T. Turtiaisen lausunto:
"Stm. ----- on toiminut Esik.K:ssa ajomiehenä 1.12.1943 lähtien, suorittanut tehtävänsä kiitettävästi ja käyttäytynyt moitteettomasti. Ehdotan, että stm. -----lle annetaan armahdus."

25.10.1944 siirto EK/III/JR30:een puusepäksi.
-"Rangaistuksen loppuosan täytäntöönpano siirretty enintään vuoden -45 loppuun."
-"Kotiutettu 16.11.1944."
-"1.12.1944 annetun lain nojalla armahdettu."

Olen tilannut jo useasta sukulaisesta kantakortit. Mielenkiintoisia vaiheita löytyy muiltakin, mutta niistä ei enempää tässä.

homie74:Olen tilannut jo useasta sukulaisesta kantakortit. Mielenkiintoisia vaiheita löytyy muiltakin, mutta niistä ei enempää tässä.

Voisitko opettaa tyhmää ja kertoa miten tuo onnistuu? voiko muistakin kuin sukulaisista hankkia? mistä noita voi "tilata"? ja kerrohan kaikki mitä mieleen tulee.

Tässä linkki Kansallisarkiston sivuille: http://www.narc.fi/Arkistolaitos/sahkoi ... kkeet.html
Valitse kohta "Puolustushallinnon henkilöasiakirjojen tilauslomake".

Tässä vielä linkki sivulle, josta löytyy tarkempia ohjeita:
http://www.narc.fi/Arkistolaitos/kansal ... irjat.html

Varmin peruste, millä saa kopiot kantakortista on sukututkimus. Silloinhan henkilön, josta pyydetään kantakortin kopio pitäisi olla jollain tavalla sukua. Mutta tuskinpa kukaan selvittää sukutaustaa.

Olen tilannut kopiot aina kotiin ja silloin maksettavaa on tullut muistaakseni hiukan alle 20 euroa kahden henkilön kopioista. Kopiot siis sisltävät kantakortit ja muut mahdolliset niihin kuuluvat liitteet. Jos henkilön kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta saa halutessaan myös kopiot sairasasiakirjoista. Kerran tilasin erään sukulaiseni sairasasiakirjat, joka oli haavoittunut vakavasti ja kuollut kolmen sairaalapäivän jälkeen. Hänestä oli mm. piirrokset ja tarkat kuvaukset pään vammoista (kuvaukset olivat latinaa, mutta eräs tuttava käänsi ne suomeksi), JSP-kortti, joka oli kulkenut haavoittuneen mukana, henkilökohtaisten tavaroiden luovutuslista vaimolle yms.

Sitten vain jos haluaa lisätietoja, niin ei kun vaan Sota-arkistoon tutkimaan sukulaisen joukko-osaston sotapäiväkirjoja. On tullut tätäkin harrastettua.

Kysy vaan jos haluat lisätietoja, vaikka yv:llä.

Mielenkiintoisia dokumentteja on "Homie74" saanut hankittua. Olisi tosiaan mukava kuulla, miten noita vanhoja kantakortteja voi tilata / päästä niihin tutustumaan esim. edesmenneistä sukulaisistaan? Tulisi sitten asioihin ihan oikea varmuus, eikä tarvitsisi elää pelkkien suvussa liikkuneiden huhujen varassa, että minkä vuoksi joku oli ollut Mustassa Nuolessa.

Musta Nuoli on käsittääkseni ihan kansan antama epävirallinen nimi. Näillä henkilöillähän oli tunnuksenaan hihassa oleva musta V-kirjain ylösalaisin, joka tosiaan näytti aivan mustalta nuolenkärjeltä.

No joo, Homie74 kerkisikin jo vastata, ennenkuin ehdin tämän lähettää...

"Mustan nuolen" ja muiden vastaavien yksiköiden historiasta kiinnostuneet voivat lukea aiheesta lisää vaikkapa seuraavista kirjoista:

- Suomen vankeinhoidon historiaa osa 4 (Suomen vankeinhoitolaitos toisen maailmansodan aikana)
- Sotapäiväkirjoja (jatkosodassa 1944 Ilomantsin mottitaisteluihin osallistuneiden j-osastojen sotapäiväkirjoja)
- Monumenddaalinen Nikke Pärmi (evl Nikke Pärmin elämäkerta)
- Mies ja pirut (Nikke Pärmin elämä)
- Jatkosodan historia 6

Lisää asiaa löytyy myös etsimällä tietoja mm. JR101:n nimellä (esim. Jatkosodan historia 4).

Siitä siis tulostimella kopio taskuun ja lähimpään kirjastoon, vaikka kaukolainaamaan ko. kirjoja.