Taistelukertomus Karhumäen taistelusta

[Mangrove]

Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste. II AKE:n SPK 25770.

Liite N:o 1. II AKE:n kirj. N:o 2922/III/7/15.12.41

Taistelukertomus Karhumäen taistelusta Kar.A:n käskystä N:o 6776/Op.IIII/7.12.41 alkaen Poventsan valtaukseen saakka.

I vaihe
(8.11. - 2.12.41.)

I vaihe käsittäen operaatiot 8.11.41 lähtien Kalijärven maaston haltuunottoon (ml.) saakka. Lähtökohtana käsiteltävinä oleville operaatioille on 4.D:n tilanne 8.11.41 (peitepiirrokset, liite N:o 1 a).

8.11. sai AK Kar.AE:n otsikossa mainitun käskyn, jonka mukaan II AK:n oli jatkettava hyökkäystään yleisen linjan Karhumäki - Maanselän as. valtaamiseksi. Tällöin oli 4.D:n hyökkäys Karhumäkeä kohti juuri pysähtynyt vihollisen sitkeän vastarinnan ja rajujen vastahyökkäysten johdosta. Kaikki vastahyökkäykset torjuttiin seuraavaan päivään mennessä.

9.11. annettiin AK:n käsky, jossa käskettiin jatkamaan hyökkäystä sekä siirtämään päävoimat jyrkästi tien Tsopina - Karhumäki pohjoispuolelle viimeistään Kolijärven itäpäässä olevan Kumsajoen sillan tultua saavutetuksi. Hyökkäys ei kuitenkaan päässyt liikkeelle välittömästi tämän käskyn saavuttua divisioonaan. Sen etulinjan rykmenttien (JR 26 ja JR 25) oli jatkuvasti torjuttava vihollisen uusiutuvat vastahyökkäykset. Tiedustelulla (JR 26) voitiin sitäpaitsi todeta, että etulinjamme oli nyt saapunut vihollisen varustetun linjan eteen, jonka puolustustehoa lisäsi sitäpaitsi puolustukselle erittäin edullinen maasto.

Niinpian kuin tiedustelulla oli voitu selvittää vihollisasemien tarkka kulku (m.m. yhtäjaksoinen bunkerilinja ps. 64:n länsipuolella tieltä Rigajärvelle asti), alkoi sen tuhoaminen pesäke pesäkkeeltä. Joukot alkoivat jo tällöin olla uupuneita pitkän ja vaikeissa olosuhteissa, ilman pitempiä taukoja suoritetun hyökkäyksen johdosta. JR 25:n tilalle etulinjaan vaihdettiin JR 35 (11.11. kuluessa).

12. ja 13.11. jatkui edelleen todettujen vihollisasemien tuhoaminen ja uusien tiedustelu. JR 26 valtasi Rigajärven koillispuolella olevan kukkulan ja JR 35 aloitti, ylitettyään Krestovipuron v.s. 83:n kohdalla, etenemisen puron molemmin puolin Lesopunk (itäisen) siltamaastoa kohti. Rykmentinhyökkäys pysähtyi kuitenkin jo v.s. 82½ tasolla, jossa vihollisen todettiin olevan asemissa. On syytä mainita, että JR 35:n taistelukunnon ja -halun heikkous on tästä lähtien operaation loppuun saakka selvästi havaittavissa eikä rykmenttiä missään suhteessa voi enää pitää divisioonan muitten joukko-osastojen veroisena. JR 35:lle voitiin täsät lähtien antaa vain toisarvoisia tehtäviä.

14.11. Senjälkeen kun lähipäivien taistelut olivat osoittaneet vihollisen vastarinnan tien suunnassa olevan sitkeätä ja sen murtamisen vaativan aikaa, annettiin 14.11. käsky 4.D:lle siirtyä jo tässä vaiheessa päävoimin Kolijärven (Kumsajoen) pohjoispuolelle hyökkäyksen jouduttamiseksi.

15.11. olikin JR 25 kokonaisuudessaan siirretty Venojärven ja Ristijärven väliseen maastoon, joss ase sai ensi tehtäväkseen ottaa p. 126,7 maaston, jonka rykmentti saavuttikin vielä samana päivänä saamatta kuitenkaan kosketusta viholliseen. JR 35:n käyttö oli rykmentin heikon kunnon vuoksi rajoitettava Krestovipuron länsipuolisen maaston puhdistukseen.

16.11. vaihdettiin JR 26, joka tien suunnassa voi vain sitoa vihollista, JR 35:een. Täten vapautui myös vielä kunnossa oleva JR 26 käytettäväksi painopistesuunnassa tien pohjoispuolella. JR 26 siirtyi 82/64 risteyskohdassa olevan lammen maastoon seuraavana päivänä. Kev.Os.14 palautetttiin 4.D:aan 8.D:sta. Sai käskyn siirtyä p. 126,7 maatoon.

17. ja 18.11. siirtyivät JR 26 ja JR 25 ryhmistysalueilleen JR 26:n saavutettua etummaisilla osillaan 82/72:n ja JR 25:n p. 99,8 maaston, jossa heti joutui sitkeisiin taisteluihin vihollisen kanssa.

JR 26:n ja JR 25:n suoritus edetessään tiettömän ja erittäin vaikeakulkuisen maaston läpi tavoitteisiinsa on huomattava saavutus.

19.11. - 1.12. välisen ajan pysyi tilanne 4.D:n hyökkäyskaistalla suurin piirtein ennallaan vihollisen suorittaessa ajoittain kiivaitakin vastahyökkäyksiä asemiamme vastaan. Vaikeimmassa asemassa olivat nytkin JR 26 ja JR 25, joiden oli taistelutoimintansa ohella huolehdittava lisäksi yli 10 km. pitkän huoltotiensä ja viestiyhteyksiensä rakentamisesta. Vihollisen aktiivisesti esiintyvät taisteluosastot (käsittäen useita satojakin miehiä) katkaisivat sitäpaitsi useamman kerran tämän huoltotien. Kev.Os.14 oli tästä syystä pakko sitoa pitkäksi aikaa näiden vihollisosastojen torjumiseen. 26. ja 27.11. joutui JR 26 omien tehtäviensä lisäksi osillaan torjumaan myös p. 126,7 eteläpuoliseen maastoon hyökänneen vihollisen (vahvuus n. 300 miestä).

Tänä aikana oli JR 35 tien suunnassa päässyt paikka paikoin jonkin verran eteenpäin. Sen osat olivat loppuaikoina joutuneet osallistumaan tien eteläpuolella VII AK:n ja tien suunnassa II AK:lle alistetun Vahv.1.JPr:n joukkojen toimintaan.

27.11. alistettiin II AK:lle Vahv.1.JPr., jonka siirtyminen Juustjärvelle alkoi 28.11.

29.11. saapui Kar.A:n käsky, jonka mukaan hyökkäysliike Kolijärvi - Karhumäki - Lumbusi alueen valtaamiseksi jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe käsitti II AK:n osalta Kolijärven maastossa olevan vihollisen lyömisen ja sanotun alueen haltuunoton toisen vaiheen käsittäessä Karhumäki (Kumsajoen pohjoispuolinen osa) - Lumbusi alueen valtaamisen.

30.11. annettiin AK:n vastaava käsky ensimmäistä hyökkäysvaihetta varten (4.D). Samana päivänä saapui Kar.A:n käsky, jolla II AK:n tien eteläpuolella olevat osat (III/JR 35) alistettiin VII AK:lle.

1. ja 2.12. aikana toteutettiin Kar.A:n antama käsky ensimmäistä hyökkäysvaihetta varten. Lesopunkt (itäisen) siltamaaston valtasi JR 26:lle alistettu Er.P 21 ja sille alistettu Kev.Os.14 yhdessä VII AK:n (1.D:n) joukkojen kanssa III/JR 35:n tuhotessa samoin yhteistoiminnassa VII AK:n joukkojen kanssa tien eteläpuolella p. 1,5 maatossa olevat vihollispesäkkeet. JR 35:n muut osat pystyivät Er.P 21:n auttaessa puhdistamaan Kolijärven pohjoispuolisen maaston. Er.P 21 palautettiin tämän jälkeen JR 26:n yhteyteen. Kev.Os.14 alistettiin VIII AK:lle.

2.12. saapui Kar.A:n käsky välirajan muuttamisesta uuden rajan ollessa: tie Tsopira - Karhumäki (pl.) Vitskan kylän eteläpuolelle asti - siitä edelleen Kumsajoki.

II vaihe
(3.12. - 6.12.41)

II vaihe käsitten Karhumäen pohjoisosan valtauksen Kumsajokeen asti sekä Lumbusi alueen haltuunoton.

Toista vaihetta edelsi Kar.A:n käskyn mukaan II AK:n (4.D:n) oikealla siivellä olevan tykistön uudelleenryhmitys ja Vahv. 1.JPr:n siirtäminen mahdollisimman lähelle käyttövalmiiksi. Nämä toimeenpiteet suoritettiin jo osittain I vaiheen loppupäivinä.

3.12. annettiin AK:n käsky II vaihetta varten. Tämän käskyn mukaan piti Vahv.1.JPr:n olla valmiina heti sen jälkeen kun VII AK:n (1.D:n) vasen siipi oli vaientanut maantietä hallitsevat vihollisen tukielimet, suorittamaan läpimurto tien suunnassa eritoten panssarivoimiensa iskulla edetäkseen senjälkeen Lumbusin suuntaan. Kuitenkin oli käskyssä se varaus, että mikäli VII AK:n vasemman siiven hyökkäys ei näytä voittavan alaa, Vahv.1.JPr:n on siitä huolimatta aloitettava hyökkäys sekä autettava myös mainittu VII AK:n vasen siipi eteenpäin. Karhumäen saavuttamisen jälkeen piti Vahv.1.JPr:n jatkaa Lumbusin suuntaan.

4.D:n piti saman käskyn mukaan hyökätä VItskajokien suunnassa vallatakseen Kumsajoen pohjoispuolisen osan Karhumäkeä sekä saavuttaakseen rautatien ensi sijassa Karhumäen ja Lumbusin välillä. 4.D sai lisäksi käskyn pyrkiä ottamaan Vitskajokien sillat ehyinä Vahv.1.JPr:n panssarivoimien nopean etenemisen auttamiseksi sekä kehoituksen suotuisan tilanteen sattuessa miehittää Karhumäessä sillanpääasemat Kumsajoella. Käskyssä oli 4.D:an kehoitettu myös varautumaan siihen, että Karhumäessä II ja VII AK:n mottiin jäävä vihollinen pyrkisi kaupungista ulos pohjoiseen.

4.12. saapui Kar.A:n käsky yleishyökkäyksen alkamiseksi II vaihetta varten sekä määräys sen alkamisesta 5.12. aamulla. AK oli kuitenkin jo samana päivänä lähettänyt uuden käskyn, jossa H oli määrätty tapahtuvaksi samaan aikaan sillä varauksella, että valmistelut ennätettäisiin suorittaa loppuun 4.12. iltaan mennessä. Huolimatta siitä, että tämä lyhyt aika tuotti erittäin suuria vaikeuksia e.m. tykistölle, sai AKE kaikkialta tiedusteluunsa myöntävän vastauksen.

5. ja 6.12. saavutettiin hyökkäyksen II vaiheelle asetetut tavoitteet.

Vahv.1.JPr. (kokonaisuudessaan AK:n käytössä 2.12, käsketyllä ryhmitysalueellaan tien suunnassa hyökkäävien joukkojen takana 5.12. aamuun mennessä) aloitti hyökkäyksensä tien suunnassa 5.12. klo 7.00 p.s. 69:n tasolta jolla etulinja oli klo H. 1.JPr:lle alistettu Pans.P oli jaettu jääkäripataljoonille siten, että ensimmäisenä hyökkäävä JP 3:a tuki yksi raskas psv.kompp. ja toisena etenevää JP 4:ää kev. psv.komppania. Hyökkäystä vaikeutti sen alkuvaiheessa kova pakkanen, joka aiheutti sen, etteivät kaikki käytettävissä olevat panssarivoimat voineet osallistua taisteluun. Panssarivoimien rohkea isku mursi kuitenkin vihollisen asemat ja klo 10 saavutti prikaati kärjessä etenevä JP 3 järvikannaksen p.s. 72 tasolla. Tällöin oli jo vastus tien suunnassa murrettu ja taistelu oli saanut takaa-ajon luonteen. Sama pataljoona saavutti klo 10.55 rautatien sekä kääntyi etelään Karhumäen suuntaan JP 4:n jatkaessa Lumbusia kohti. Klo 12.45 oli JP 3 taistelussa Kumsajoen eteläpuolella kaupungin keskikohdalla vihollisen tehdessä sitkeää vastarintaa. JP 4 oli samaan aikaan saavuttanut p.s. 75:n edetessään Lumbusia kohti. Iltapäivällä kaatui täällä patl:n komentaja maj. Kononen. Klo 15.30 voitiin katsoa Karhumäki vallatuksi, joskin jälkipuhdistus kesti vielä useita päiviä. JP 4:n eteneminen Lumbusia kohti jatkui klo 15.50 saavuttaen läntisen Vitskajoen klo 21.30 ja itäisen 6.12. klo 5.20. 6.12 klo 13 oli Lumbusi joukkojemme hallussa.

Jo 6.12. aamulla sai Vahv.1.JPr. käskyn: "Jos eteneminen menee helposti, on tavoitteeksi otettava Poventsa"

4.D:n osalta oli 5. ja 6.12. operaatioiden kulku seuraava. Tykistön tulivalmistelu alkoi 5.12. klo 4 (JR 26:lle klo 3.50). Jo klo 9.15 saavutti JR 26, jonka hyökkäys yllätti vihollisen täydellisesti, maantien 80/73 kohdalla. Vahv. 1.JPr:n etumaiset osat saavuttivat saman maaston klo 10.15, jolloin yhteys 4.D:n ja Vahv.1.JPr:n kanssa oli saatu.

Heti kaupunkiin saavuttuaan varmisti JR 26 Kumsajoen ylimenopaikat sekä itse Kumsajoen kaupungin eteläpuolella olevien vihollisvoimien ulosmurtautumisyritysten varalta. Vahv.1.JPr:n tehtävän ollessa nopeasti edetä Lumbusin suuntaan sai JR 26 käskyn suorittaa Karhumäen kaupungin lopullisen puhdistuksen. Vihollisen suorittaessa etelästä käsin lukuisia läpimurtautumisyrityksiä sai JR 26 näinollen - itse kaupungin valtauksen jälkeenkin - käydä sitkeitä taisteluja tälläisiä vihollisosastoja vastaan.

JR 25:n hyökkäys kohtasi aluksi vaikeuksia vihollisen samanaikaisten vastahyökkäyksten johdosta. 6.12. puoleenpäivään mennessä oli rykmentti selviytynyt p. 99.6 maastossa hyökkänneestä vihollisesta sekä aloittanut etenemisensä. Yksi patl. saavutti rautatien 6.12. klo 11 Koiratarhan suunnasas. Klo 13 oli Koiratarhan maasto päävoimin saavutettu ja klo 19 olivat etumaiset osat rautatien itäisen mutkan kohdalla. Noin klo 14 oli taakse (p. 99.8 maato) jäänyt motti laukaistu. Kaikkiaan oli JR 25 6.12. kuluessa valloittanut n. 200 vihollisen vahvaa pesäksettä. 6.12. illalla sai JR 25 käskyn edetä radan vartta pohjoiseen tavoitteena Raz 12.

5.12. klo 11 sai JR 35 käskyn edetä vasemmalle pääosin tavoitteena Kaz-Rodin ja osin Raz 12:n maasto. Vihollisen varmistuslinjat kohdattuaan pysähtyi yhden pataljoonan eteneminen p. 150,2 maastoon ja rykmentin pääosien jokimutkaan mainitusta pisteestä n. 1,5 km. etelään.

JR 25:n ja JR 26:n (Er.P 21 alistettuna loppuvaiheen aikana JR 26:lle) suorituksia arvosteltaessa on otettava huomioon erittäin vaikeakulkuinen, paikoitellen suorastaan "alppimainen" maasto. Vihollisen tiukan vastarinnan huomioonottaen on näinollen 4.D:n päävoimien suorituksia pidettävä erittäin hyvinä.

Vahv.1.JPr:n nopea ja tarmokas eteneminen Lumbusi-Poventsan suuntaan näytti johtavan suotuisaan tulokseen. Tähän vaikutti merkittävällä tavalla Vahv.1.JPr:n hyvä hyökkäyshenki sekä sen panssariaseen ja jääkärijoukkojen kouliintunut yhteistoiminta ynnä toiminnalle edullinen maasto. Todennäköisesti Karhumäen operaation aikana järkyttynyt vihollinen peräytyi Poventsan suuntaan paontapaisesti.

6.12. klo 23.30 valtasi Vahv.1.JPr. Povetsan. Annetun hyökkäystehtävän tavoite oli saavutettu ja hankittu sille tarpeeksi syvä sillanpääasema.

II AK:n Komentaja
Kenraalimajuri T. LAATIKAINEN

Esikuntapäällikön v.s.
Everstiluutnantti Yrjö Hanste

Liiteluettelo:

- Liite N:o 1a: Peitepiirrokset (2 kpl.) vaiheittain tilanteen kehityksestä.
- Liite N:o 1b: Omat tappiot käydyn hyökkäysoperaation aikana.
- Liite N:o 1c: Vihollisen arvioidut tappiot samalta ajalta.
- Liite N:o 1d: Omat materiaalitappiot samalta ajalta.
- Liite N:o 1e: Sotasaalis.

[Rokka]

kiitos, hienoa luettavaa. X-vaimon mummo oli Karhumäessä lottana, oli aika karuja kuvia tuolta evakoiduista taistelijoista.

- j o n i -

Harmiksi täytyy todeta, kuvien aikoinaa suurimmilta osin hävinneen, kun joku veteraani järjestö, tai tutkija noita lainasi julkaisuun, eikä koskaan palauttanut... jos jonkun sydän alaa nyt kylmäsi, niin hyvä