Majuri Mikkola ja liikemies Carlson
Posted: Wed Oct 15, 2008 13:17
Aero 4/1921.
Majuri Mikkola ja liikemies Carlson, alias valtionhoitaja Svinhufvud.*)
Oli kapina-aika, helmikuun loppupuoli, Helsingissä. Valkoisen, vaasalaisen hallituksen päämies, valtionhoitaja Svinhufvud, oleskeli punaisten takaa-ajamana milloin missäkin piilopaikassa pääkaupungissamme. Hänen läsnäolonsa rintamilla ja erikoisesti Vaasassa kävi yhä välttämättömäksi. Pakenemiskeino oli siis keksittävä. Ehdotuksia oli paljon ja monenlaisia mutta kaikilla niilllä sama heikko puoli - ne olivat vaikeita toimeenpanna. Eräs niistä oli erittäin rohkea, mutta olisi samalla ollut ajan kalleuden takia mitä sopivin. Kertokaamme!
Silloisen Helsinkiin sijoitetun venäläisen lentoaseman päällikkönä toimi muuan suomalainen, Väinö Mikkola, josta sittemmin tuli majuri Suomen armeijaan. Hänen matruusinsa pitivät hänestä luottaen häneen, päällikköönsä, yhtä paljon kuin valkoiset suomalaisetkin. Mikkola oli nimittäin ollut tilaisuudessa tekemään palveluksia pääkaupungin valkoisille, näille täten osoittaen olevansa tosi suomalainen. Niinpä tehtiin Mikkolalle nyt ehdotus, että hän lentokoneella veisi valtionhoitaja Svinhufvud'in pois Helsingistä, valkoiseen Suomeen. Yksityiskohtaisemman pakosuunnitelman saisi hän asiantuntijana itse laatia. Ja hän suostui.
Kun Hermannin lentoaseman matruusit eräänä iltana viettivät jotain juhlaa tavallisuuden mukaan juoden ja remuten, antoikin Mikkola omasta puolestaan tarjota heille lisää "aineita" jotka tietenkin riemulla otettiin vastaan. Ja myöhemmällä, kun toverihenki oli korkeimmillaan, meni hän itse seurustelemaan heidän kanssaan ja niin kului aika yhteisymmärryksen merkeissä. Pidettiin vallankumouksellisia puhieta ja välillä taas "maisteltiin". Aivan kuin ohimennen kysäisi Mikkola illan kuluessa m.m., ettei kai tovereilla ole mitään sitä vastaan, että hän jonain päivänä tekisi pienen lennon erään tuttavansa kanssa, suomalainen kylläkin, mutta täysin luotettavan. Liikemies Carlson nimittäin tahtoisi hyvin mielellään lentää joskus ja hänestä olisi suurta hyötyä meille kaikille sillä tämä rikas liikemies oli luvannut luovuttaa hienon henkilöautonsa matruusien käytettäväksi. Matruusit suostuivat ilolla ehdotukseen ja lausuivatkin vielä toivovansa pian saada tutustua tähän kelpo toveriin.
Varhain seuraavana aamuna saapui liikemies Carlson autollaan ilmailuasemalle, jossa Mikkola ja pari matruusia ottivat hänet vastaan. Toiset nukkuivat vielä, oli tullut istuttua edellisenä iltana lasin ääressä verrattain kauan - - -. Kone laitettiin lähtökuntoon, matruusit hankkivat Carlson'ille tarpeelliset lentovarusteet ja sitten lähdettiin lentoon.
Aluksi kaikki kävi hyvin. Mutta kun kone oli tullut noin 800-1,000 m. korkeudelle kaupungin yläpuolelle ja Mikkolan piti kääntää se pohjoista kohti ja sitten aloittaa pako, niin muutaman minuutin kuluttua moottori alkoi käydä epätasaisesti, kierrosluvun aletessa alenemistaan. Lopuksi ei auttanut muu kuin laskeutua maahan. Alhaalla todettiin, että yksi sylintereissä oli haljennut. Ja niin jäi tuo rohkea pakosuunnitelma toteuttamatta.
Matruusit olivat erittäin kohteliaita liikemies Carlson'ille ja lähtivät heti koeajelulle hänen autollaan kuten hän oli luvannut. Auto, täpösen täynnä matruuseja ja heidän keskellään valtionhoitaja ja majuri Mikkola, ajaa täyttä vauhtia pitkin pääkaupungin katuja. Se, että astuimilla vielä on pari aseistettua toveria, on tietenkin selvää. Varmaankin sangen ihmetystä herättävä saattue niille nimittäin, jotka tunsivat valtionhoitajamme!
K.W. Ch.
*) Kertomuksen mukaan.
Majuri Mikkola ja liikemies Carlson, alias valtionhoitaja Svinhufvud.*)
Oli kapina-aika, helmikuun loppupuoli, Helsingissä. Valkoisen, vaasalaisen hallituksen päämies, valtionhoitaja Svinhufvud, oleskeli punaisten takaa-ajamana milloin missäkin piilopaikassa pääkaupungissamme. Hänen läsnäolonsa rintamilla ja erikoisesti Vaasassa kävi yhä välttämättömäksi. Pakenemiskeino oli siis keksittävä. Ehdotuksia oli paljon ja monenlaisia mutta kaikilla niilllä sama heikko puoli - ne olivat vaikeita toimeenpanna. Eräs niistä oli erittäin rohkea, mutta olisi samalla ollut ajan kalleuden takia mitä sopivin. Kertokaamme!
Silloisen Helsinkiin sijoitetun venäläisen lentoaseman päällikkönä toimi muuan suomalainen, Väinö Mikkola, josta sittemmin tuli majuri Suomen armeijaan. Hänen matruusinsa pitivät hänestä luottaen häneen, päällikköönsä, yhtä paljon kuin valkoiset suomalaisetkin. Mikkola oli nimittäin ollut tilaisuudessa tekemään palveluksia pääkaupungin valkoisille, näille täten osoittaen olevansa tosi suomalainen. Niinpä tehtiin Mikkolalle nyt ehdotus, että hän lentokoneella veisi valtionhoitaja Svinhufvud'in pois Helsingistä, valkoiseen Suomeen. Yksityiskohtaisemman pakosuunnitelman saisi hän asiantuntijana itse laatia. Ja hän suostui.
Kun Hermannin lentoaseman matruusit eräänä iltana viettivät jotain juhlaa tavallisuuden mukaan juoden ja remuten, antoikin Mikkola omasta puolestaan tarjota heille lisää "aineita" jotka tietenkin riemulla otettiin vastaan. Ja myöhemmällä, kun toverihenki oli korkeimmillaan, meni hän itse seurustelemaan heidän kanssaan ja niin kului aika yhteisymmärryksen merkeissä. Pidettiin vallankumouksellisia puhieta ja välillä taas "maisteltiin". Aivan kuin ohimennen kysäisi Mikkola illan kuluessa m.m., ettei kai tovereilla ole mitään sitä vastaan, että hän jonain päivänä tekisi pienen lennon erään tuttavansa kanssa, suomalainen kylläkin, mutta täysin luotettavan. Liikemies Carlson nimittäin tahtoisi hyvin mielellään lentää joskus ja hänestä olisi suurta hyötyä meille kaikille sillä tämä rikas liikemies oli luvannut luovuttaa hienon henkilöautonsa matruusien käytettäväksi. Matruusit suostuivat ilolla ehdotukseen ja lausuivatkin vielä toivovansa pian saada tutustua tähän kelpo toveriin.
Varhain seuraavana aamuna saapui liikemies Carlson autollaan ilmailuasemalle, jossa Mikkola ja pari matruusia ottivat hänet vastaan. Toiset nukkuivat vielä, oli tullut istuttua edellisenä iltana lasin ääressä verrattain kauan - - -. Kone laitettiin lähtökuntoon, matruusit hankkivat Carlson'ille tarpeelliset lentovarusteet ja sitten lähdettiin lentoon.
Aluksi kaikki kävi hyvin. Mutta kun kone oli tullut noin 800-1,000 m. korkeudelle kaupungin yläpuolelle ja Mikkolan piti kääntää se pohjoista kohti ja sitten aloittaa pako, niin muutaman minuutin kuluttua moottori alkoi käydä epätasaisesti, kierrosluvun aletessa alenemistaan. Lopuksi ei auttanut muu kuin laskeutua maahan. Alhaalla todettiin, että yksi sylintereissä oli haljennut. Ja niin jäi tuo rohkea pakosuunnitelma toteuttamatta.
Matruusit olivat erittäin kohteliaita liikemies Carlson'ille ja lähtivät heti koeajelulle hänen autollaan kuten hän oli luvannut. Auto, täpösen täynnä matruuseja ja heidän keskellään valtionhoitaja ja majuri Mikkola, ajaa täyttä vauhtia pitkin pääkaupungin katuja. Se, että astuimilla vielä on pari aseistettua toveria, on tietenkin selvää. Varmaankin sangen ihmetystä herättävä saattue niille nimittäin, jotka tunsivat valtionhoitajamme!
K.W. Ch.
*) Kertomuksen mukaan.
Valkoisia oli piilossa mm kulkutautisairaalassa, muistelen lukeneeni.
)