Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tämän stoorinhan varmaan useimmat tämän foorumin käyttäjät tuntevatkin. "Kun asekätkentäjuttu paljastui, viranomaiset joutuivat vaikean ja yllätyksellisen tilanteen eteen. Ei ollut lakia, jonka perusteella juttuun sekaantuneet olisi voitu tuomita rangaistuksiin. Oli siis ruvettava valmistelemaan asiaan sopivaa lakia. Hallituksen esitys "laiksi aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa" jätettiin eduskunnalle elokuun 9. pnä 1946. Lakiesitys tuli eduskunnan ensimmäiseen käsittelyyn saman vuoden joulukuun 10. pnä ja hyväksyttiin lopullisesti 24. pnä tammikuuta 1947. Suomen historian toinen taannehtiva laki oli hyväksytty".

Vaan mikä oli se ensimmäinen taannehtiva laki, mikä oli Suomen historiassa hyväksytty? Niin, ja kyllä Nipokin saa heittää asiaan jotain "terävää", vai joko rupeaa sanan säilä tylsymään...

Laki sotaan syyllisten tuomitsemisesta. Sitä ei löydy Finlexistä, mutta muualla mainitaan päivä 11.9.1945
Löytyy viitetietoja, jotka eivät kerro mitään..
675/1945 Asetus eräiden välirauhansopimuksessa tarkoitettuja sotarikoksia käsittävien tekojen syytteeseenpanosta.

RSHA puhuu palstalla vähän, mutta ASIAA... Tuollainen tieto minullakin on siitä ensimmäisestä taannehtivasta laista, mikä Suomen historiassa on jälkikäteen laadittu.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki...

Kyllä tuo 'laki sotaan syyllisistä' kuuluu jo yleissivistykseen. Törkeänä Suomen lakeja loukkaavana tekona ja painostuksena se tunnetaan - ja tunnettiin heti tuoreeltaan. Syytettyjä pidettiin täysin aiheellisesti sijaiskärsijöinä.

Haudankaivaja wrote:Tämän stoorinhan varmaan useimmat tämän foorumin käyttäjät tuntevatkin. "Kun asekätkentäjuttu paljastui, viranomaiset joutuivat vaikean ja yllätyksellisen tilanteen eteen. Ei ollut lakia, jonka perusteella juttuun sekaantuneet olisi voitu tuomita rangaistuksiin. Oli siis ruvettava valmistelemaan asiaan sopivaa lakia. Hallituksen esitys "laiksi aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa" jätettiin eduskunnalle elokuun 9. pnä 1946. Lakiesitys tuli eduskunnan ensimmäiseen käsittelyyn saman vuoden joulukuun 10. pnä ja hyväksyttiin lopullisesti 24. pnä tammikuuta 1947. Suomen historian toinen taannehtiva laki oli hyväksytty".

Vaan mikä oli se ensimmäinen taannehtiva laki, mikä oli Suomen historiassa hyväksytty? Niin, ja kyllä Nipokin saa heittää asiaan jotain "terävää", vai joko rupeaa sanan säilä tylsymään...

Kiitos vaan. Hyvinhän se jutun rakentamista selvittää, kun avaaja ilmoittaa, voiko joku Nipon kaltainen osallistua tähän teemaan vai ei.

Nyt alkaa olla nuo "terävät" vähissä. Laitetaan tilalle hiukan tylsää.

Sehän oli selvää, että kaikenlaiset taannehtivat lait olivat Venäjän taholta pelkkää sortoa. Niinkuin tuo Vanha Vainooja vain pienenpäänsä sortaa osaa. Saatiinpa kuitenkin Suomeenkin kansallisankareita siinä sivutuotteena. Muitakin syyttömästi kärsineitä kuin sotaan viedyt hevoset.

Neukkulan maa ei kuitenkaan Suomeamme miehittänyt. Sitä väliin äimistelläänkin. Niinkuin sitäkin, miksi muinainen Pietari Suuren maa tyytyi lohkaisemaan täysin lyödyltä Ruotsilta vain osan niistä maista, joita se oli vuosikaudet miehittänyt. Tai miksi Aleksanteri I:n Venäjä antoi Suomelle niin laajan autonomian. Ja miksi ns Vanha Suomi liitettiin Suomen Suuriruhtinaskuntaan.

En kyllä tiedä minäkään.

Vaan onko oikeasti asiaa edes yritetty korjata. "Kaunis" oli tämä tuomarjoukko noissa 'oikeudenkäynneissä', jotka sanotun lain nojalla järjestettiin. Mitkä olisivat oikeasti olleet seuraamukset, jos syytetyt olisi vapautettu tai jätetty tuomitsematta?

Canet wrote:Vaan onko oikeasti asiaa edes yritetty korjata. "Kaunis" oli tämä tuomarjoukko noissa 'oikeudenkäynneissä', jotka sanotun lain nojalla järjestettiin. Mitkä olisivat oikeasti olleet seuraamukset, jos syytetyt olisi vapautettu tai jätetty tuomitsematta?

Niin tai luovutettu tuomittaviksi N.liittoon.

Tuomitut pääsivät kohtuu nopeasti ehdolliseen. Muistaakseni olisi myös armahdusmenettelyä käytetty.

wikipedia wrote:Ryti joutui lopulta kärsimään tuomiostaan vankilassa runsaat kolme vuotta, kunnes Paasikivi armahti hänet 1949.

Tänään YLEn uutisissa

YLE wrote:Oikeusministeriö selvityttää Tannerin ja Rytin sotasyyllisyystuomiot
julkaistu tänään klo 12:44, päivitetty tänään klo 14:31

Vuoden 1946 sotasyyllisyystuomioista tehdään selvitys. Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) on pyytänyt oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtiä ja oikeustieteen lisensiaattia Stiina Löytömäkeä laatimaan selvityksen esimerkiksi sotaan syylliseksi tuomittujen oikeudellisen kohtelun mahdollistaneesta lainsäädännöstä.

Tavoitteena on myös tarkastella oikeudenkäyntejä ja tuomioita oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta.

Kahdeksan suomalaisvaikuttajaa tuomittiin Neuvostoliiton vaatimuksesta sotasyyllisinä vankeuteen helmikuussa 1946. Tunnetuimmat heistä olivat presidentti Risto Ryti ja ministeri Väinö Tanner.

Ryti oli pääministeri talvisodan ja presidentti jatkosodan aikana. Tanner oli sodanaikainen ministeri. Tannerin sukulainen on vaatinut tuomioiden purkamista. Hän on vienyt asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Korkein oikeus päätti viime vuoden lopulla, ettei sillä ole toimivaltaa purkaa tuomiota. Brax odottaa pyytämäänsä selvitystä tämän vuoden loppuun mennessä.

YLE Uutiset

Vai ei ole korkeimalla oikeudella valtaa.. No kenellä sitten? Aika laiha lohtu tämä kymmenien vuosien takaisen tuomion rehabilitointi. Varsinkin jos on satuttu jakelemaan kuolemantuomioita - johon saakka meillä ei sentän menty. Muutenhan niitä hävinneille jaettiin..

Vaikka on se hyvä edes jälkikäteen myöntää, että pieleen meni. Kyllä tässä varmaan olisi vielä totuuskomission paikka aihhesta Suomen ja Neuvostoliiton suhteet sodan jälkeisinä aikoina..

Monet kirjailijat ovat ottaneet stallariajan ruodittavaksi ja se lienee suomalaisen yhteiskunnan ainoa totuuskomissio.

Aiemmin jo kirjoitinkin, että tämä vaatimus ns sotaan syyllisten tuomitsemisesta oli Neuvostoliiton taholta pelkkää sortoa. Asia oli silloin yhtä päivänselvä kuin nykyäänkin. Hyvä puoli asiassa oli se, että Suomi sai itse hoitaa likaisen työn. Prosessi vietiinkin läpi niin taiten kuin kyettiin niissä oloissa. Oleellista on, että tuomitut armahdettiin heti kun se oli mahdollista. Tuomitut saivat myös mm arvonimensä ja virkansakin takaisin, mikäli näillä seikoilla heille enää oli merkitystä.

Valtiovalta on aika selkeästi viestittänyt, ettei syyttömästi tuomittujen kunniaa ole koskaan viety. Ja että vapaan historiantutkimuksen ja tiedonvälityksen tehtävä on osoittaa näiden kansallissankarien muistolle kunnioitusta.

Kannattaa hiukan selvittää, mitkä ovat niiden tahojen taustat, jotka tänä päivänä vaativat tuomioiden purkua. He ovat eräänlaisia 1920-luvulla toimineen "vihan veljien" henkisiä perillisiä. He toivovat, että kansassamme tapahtuisi ns pysyvä mielenmuutos. Sotasyyllisyystuomioiden purkamisen lisäksi nämä ihmiset mm vastustavat katkerasti lähialueyhteistyötä. Peittelemättä sillä motiivilla, että Venäjää ei tule tukea, vaikka siitä olisi Suomelle kuinkakin hyötyä. Venäjän kuuluu kärsiä, ja jos mahdollista romahtaa. Vihan veljien tavoite on, että Venäjää taas osattaisiin vihata niinkuin silloin ennen. Veljet eivät halua kuullakaan, että Suomi olisi onnistunut hoitamaan niin sotasyyllisyysasian kuin monet muutkin sotien jäljiltä syntyneet ongelmat olosuhteisiin nähden ihan hyvin.

Asiassa on ns "kalman haju" niin kuin hyvä kaverini Haudankaivaja varmaan sanoisi.

ETSIN TÄTÄ MIESTÄ Lavrenti Berija
Vuonna 1999 historioitsija Anton Antonov-Ovsejenko julkisti kirjansa, Berija, joka on ensimmäinen henkilökuva. Kirjassa Berija paljastettiin myös sadistiksi.

Berija etsi Moskovasta teini-ikäisiä tyttöjä, jotka hänen apurinsa toimittivat hänelle, joskus viisi, kuusi tai seitsemänkin kerrallaan. Tytöt pakotettiin strippaamaan, jonka jälkeen Berija raiskasi heidät.

Berijan myös oletetaan henkilökohtaisesti kiduttaneen ja tappaneen monia puhdistusten uhreista, etupäässä naisia. Hänen entisestä asunnostaan, joka on nykyisin Tunisian lähetystönä, on löytynyt uhrien hautoja. Vuoden 2001 remontin yhteydessä keittiön seinien takaa löytyi ihmisluita. Kellarissa, jossa Berija käytti puhalluslamppua uhriensa kidutukseen, seinät ovat hiiltyneet mustiksi.

Sitten etsin tuomiolle, Partisaani Aleksander Smirnovia Osasto Bolshevik Zapoljarja: ja Georgi Kalashnikovia bolshevik-partisaaniosaston komentajaa.
Osaako kukaan toveri auttaa etsinnässä

Suomen lain mukaan murha ei vanhene koskaan.

Vaan kuollut se Lavrenti Berija, jo on mutta nuo toiset.
Tässä tarvis tosiaan toverien apua vaikken piiriin pieneen kuulukkaan