Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Aikoinaan melkoinen osa asekätkentään osallistuneista ns. "nokkamiehistä" pakeni Suomesta Amerikkaan ja osan tie johti jatkossa aina Venezuelaan asti. Läheskään kaikki heistä eivät ole kuitenkaan palanneet vieläkään Suomeen, vaikka 1950-luvulta lähtien sekin olisi ollut täysin mahdollista ilman minkäänlaisia sanktioita.

Miksi? Eikö näille herroille aikoinaan niin rakas Suomi enää ollutkaan lopulta niin kiinnostava paikka, että tänne olisi kannattanut enää palata? Tässä on nyt pienoinen "ristiriita" sen suhteen, että ensin oltiin valmiita tekemään lähes kaikki mahdollinen oman kotimaan puolesta, mutta 10-vuotta myöhemmin ei ollutkaan enää kiinnostusta palata tänne peräpohjolaan. (oma maa mansikka, muu maa mustikka)?

Haudankaivaja wrote:Aikoinaan melkoinen osa asekätkentään osallistuneista ns. "nokkamiehistä" pakeni Suomesta Amerikkaan ja osan tie johti jatkossa aina Venezuelaan asti. Läheskään kaikki heistä eivät ole kuitenkaan palanneet vieläkään Suomeen, vaikka 1950-luvulta lähtien sekin olisi ollut täysin mahdollista ilman minkäänlaisia sanktioita.

Miksi? Eikö näille herroille aikoinaan niin rakas Suomi enää ollutkaan lopulta niin kiinnostava paikka, että tänne olisi kannattanut enää palata? Tässä on nyt pienoinen "ristiriita" sen suhteen, että ensin oltiin valmiita tekemään lähes kaikki mahdollinen oman kotimaan puolesta, mutta 10-vuotta myöhemmin ei ollutkaan enää kiinnostusta palata tänne peräpohjolaan. (oma maa mansikka, muu maa mustikka)?

No jos täällä ensin kommarit vittuili ja silmille hyppi, telkesi vankilaan tms niin ei ehkä kiinnostanutkaan palata.

Ehkä paluu voisi tänäpäivänä onnistuakkin ilman "sanktioita" mutta ei taatusti 50, 60, 70, 80 tai 90 luvulla olisi ollut kovinkaan mielekästä...

Jänkäjääkäri wrote:Ehkä paluu voisi tänäpäivänä onnistuakkin ilman "sanktioita" mutta ei taatusti 50, 60, 70, 80 tai 90 luvulla olisi ollut kovinkaan mielekästä...

Miksei? Oikeudenkäynnit päättyivät vuonna 1950, eikä syytteitä tai rangaistuksia luettu enää tämän jälkeen.
Hyvin monet asekätkentään osallistuneet sotilashenkilöt jatkoivat sotilasurallaan edeten jopa kenraalikuntaan saakka, ja 60-luvun puolessavälissä koko PV:n korkein johto koostui tuomituista asekätkijöistä, joiden uraa em. rangaistus ei siis ollut käytännössä ryvettänyt - epävirallisella tasolla jopa täysin päinvastoin.
Ulkomaille siirtyneiden asekätkentään osallistuneiden korviin eivät välttämättä kaikki Suomea koskevat asiat enää kantautuneet, joten pelko & epäilys Suomeen palaamisen turvallisuudesta saattoi olla hyvin pitkään monilla "pakolaisilla" riittävän suuri este kotiinpaluun harkitsemisessa. Monille heistä oli vuosien aikana myös auennut täysin uusi elämä ja uudet urat niin sotilas- kuin siviilipuolellakin, joten asioita on varmuudella jouduttu myös panemaan vaakakuppeihin: palatako poliittisesti tuntemattomaksi muuttuneeseen ja oman turvallisuuden kannalta mahdollisesti epävarmaan kotimaahan, vaiko pysyä siirtolaisena "uudessa kotimaassa", joka oli tarjonnut pakolaiselle uuden ja turvallisen elinmahdollisuuden, työuran ja mahdollisesti kokonaan uuden perhepiirinkin.

Ainakin näistä ns Marttisen miehistä monet tekivät varsin huomattavan uran uudessa kotimaassaan. Keravuori,Alakulppi,Kairinen,Aakkula,Törni ja tottakai Marttinen nyt muutamia mainitakseni ylenivät Yhdysvaltain armeijassa upseereiksi ja jotkut jopa everstin arvoon.
Tottakai kun heillä oli uusi ura ja elämä siellä, lapset ja uusi koti. Aito Keravuoren poika oli jossain dokkarissa haastattelussa ja hänkin oli jenkkiarmeijan upseeri.
Kaipuu kotiin varmasti oli mutta veteraanien arvostus oli mitä oli vielä pitkälle sotien jälkeen. Mitäs lähditte-mentaliteetti oli monissa paikoissa vallalla eikä nämä jutut jääneet varmaankaan kuulematta myös meren taakse. Ei minua oikeastaan ihmetytä vaikka miehet sinne jäivätkin.

Marttinan muisteluksia Venezuelasta tuli luetuksi aiemmin http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewto ... =36&t=2969

Asekätkennästä syytettynä, mutta tuomiotta jäänyt A. F. Airo sai myöhemmin Vapaudenristin suurristin. (Ehkäpä juuri siksi.)

50-luvun jälkeen melkein jokaisessa ministeriössä ja valtion konttorissa oli kommarit vallassa. Muutenkin punarutto oli vallalla kansankin keskuudessa. Ei varmaan kiinnostanut palata. Nykyisin näkyvää kommunismia edustaa vain Tavja

"palatako poliittisesti tuntemattomaksi muuttuneeseen ja oman turvallisuuden kannalta mahdollisesti epävarmaan kotimaahan, vaiko pysyä siirtolaisena "uudessa kotimaassa", joka oli tarjonnut pakolaiselle uuden ja turvallisen elinmahdollisuuden, työuran ja mahdollisesti kokonaan uuden perhepiirinkin."

Siinähän se suomeksi aukikirjoitettuna ja järkevän kuuloinen ajatus. Vaikka viralliset sanktiot olisi ollut ehkä vähäisemmät jo 50 luvulla niin kyllä poliittinen ilmapiiri vielä 90 luvullakin olisi ollut luotaantyöntävä. Meillä kun on tuo naapuri jonka pillin mukaan polkkaa tanssitaan.

J wrote:50-luvun jälkeen - - Muutenkin punarutto oli vallalla kansankin keskuudessa. - -

Oliko? Miksi sitten SDP voitti eduskuntavaalit vuonna 1948 kommunismin vastaisella vaaliteemalla "Jo riittää!", jolloin myös Maalaisliitto nousi ohi SKDL:n v. 1945 kakkossijan?
Tosin vuoden -58 vaalitulos oli jo "hiuksianostattava" SKDL:n ottaessa johtoaseman yhdeksi kaudeksi...
Kaikkein punaisin eduskuntavaalien tulos saatiin kuitenkin vuonna 1975, kun SDP ja SKDL ottivat tulosten kärkipaikat itselleen.

Jollakin foorumilaisella oli allekirjoituksena 'UBI PATRIA UBI BENE Missä isänmaa siellä hyvä'. Roomalaiset ajattelivat kyllä asian toisin päin käytännöllisinä hemmoina, eli 'Missä hyvä siellä isänmaa'. Latinan kielessä voidaan sanajärjestystä heitellä yhtä huolettomasti, kuin suomenkielessäkin.

J wrote:50-luvun jälkeen melkein jokaisessa ministeriössä ja valtion konttorissa oli kommarit vallassa. Muutenkin punarutto oli vallalla kansankin keskuudessa. Ei varmaan kiinnostanut palata. Nykyisin näkyvää kommunismia edustaa vain Tavja

Tämä pitää aika pitkälti paikkansa. Joiltakin on vienyt aikaa ns saada silmät auki ja jotkut eivät aukaise niitä koskaan. Aika vähissä on vappumarssijat näinäpäivinä, liekö sitten ajankulku joka aatteen (ja tosi kommarit) hautaa kun nuorisoa ei taatusti saada uraata kadulle huutamaan ikuista paratiisiä ja ilmaista kaalikeittoa lupaamalla. Tavis veteraaneillekkin vittuiltiin vielä 80 luvulla sen verta rankasti että tuskin näitä "tosi lahtareita" kiinnosti tänne tulla nokittavaksi. Osiltaanhan tuo mainitsemani vittuilu jatkuu tänäkinpäivänä mm ko. henkilön valitsemina edustustehtävinä. No toisaalta ei veteraaneiden kunniaa tarvi minun puolesta palauttaa, koskaan kun eivät ole sitä menettäneetkään!

smokeball wrote:Jollakin foorumilaisella oli allekirjoituksena 'UBI PATRIA UBI BENE Missä isänmaa siellä hyvä'.

Kyllä vain. Tarkemmin:

"Ubi bene, ibi patria" = "Missä hyvä olla, siellä isänmaa"

Jänkäjääkäri wrote:- - liekö sitten ajankulku joka aatteen (ja tosi kommarit) hautaa kun nuorisoa ei taatusti saada uraata kadulle huutamaan ikuista paratiisiä ja ilmaista kaalikeittoa lupaamalla.

Tuleeko sitten jonkinlaisena pienenä yllätyksenä sellainen tieto, että nykypäivän nuorten opiskelijoiden (vahvasti myös mm. "akateemisten alojen") keskuudessa sosialismi ja kommunismi ovat erittäin suurta kiinnostusta ja kannatustakin saavia suuntauksia? Eikä tarvita edes sitä ilmaista kaalikeittoa. Vielä heitä ei silti marsseilla tai barrikadeilla suuremmin näy, mutta selvästikin "aatteen palo" elää ja voi yhä edelleenkin oikein hyvin...

Komendantti wrote:

J wrote:50-luvun jälkeen - - Muutenkin punarutto oli vallalla kansankin keskuudessa. - -

Oliko? Miksi sitten SDP voitti eduskuntavaalit vuonna 1948 kommunismin vastaisella vaaliteemalla "Jo riittää!", jolloin myös Maalaisliitto nousi ohi SKDL:n v. 1945 kakkossijan?
Tosin vuoden -58 vaalitulos oli jo "hiuksianostattava" SKDL:n ottaessa johtoaseman yhdeksi kaudeksi...
Kaikkein punaisin eduskuntavaalien tulos saatiin kuitenkin vuonna 1975, kun SDP ja SKDL ottivat tulosten kärkipaikat itselleen.

En tiedä suomen poliittisesta historiasta kaikkea mutta mainitset näinkin lyhyessä tekstissä lähes kaikki vuosikymmenet joissa punarutto on tosiasiassa ollut vallalla. Ja tämä siis kansanäänestämänä totuutena (lue yli 40 % kannatus) kun näistä saa riesan kun kymmenen on järjestäytynyt yhteen. Käsittämättömiä vuosikymmeniä joissa on ollut useita vaaranpaikkoja ja jollakin ihmeellä on mm yhteiset sotaharjoitukset saatu torpattua.

Jänkäjääkäri wrote:Käsittämättömiä vuosikymmeniä joissa on ollut useita vaaranpaikkoja ja jollakin ihmeellä on mm yhteiset sotaharjoitukset saatu torpattua.

...Tämän vuoksi ehkä yksi nykyään niin mielellään jälkeenpäin herjattu ja kritisoitu herra olikin lopulta tosiasiassa aikansa mies ihan oikealla paikallaan: U.K.K.