Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tässä varsin mielenkiintoisia lukuja sota-aikana Suomen valtion/armeijan käytössä olleista huumeista
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Hero ... 5244950759

Tässä joitakin vuosia sitten joku myi huuto.netissä TÄYTTÄ sota-aikaista pakkausta Pervitiniä. En tiedä päätyikö myyjä kiven sisään vai ei.

melko pitkälle samoilla "eväillä" lähdettäisiin tänäkin päivänä.

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedott ... 1356_1.dsp

Tämä on jo julkaistu Hesarissa ajat sitten, mutta erittäin mielenkiintoinen juttu. On kyllä ollu kaveri todella "vauhdeissa" tässä tapauksessa. Tragikoominen juttu kerrassaan...




HS - Sunnuntai - 26.5.2002
Piriöverit erämaassa

Miska Rantanen

Maaliskuun 18. päivä vuonna 1944.

Tiedusteluretkellä oleva hiihtopartio etenee kolmatta päivää Lapissa Kantalahden maisemissa, kun neuvostojoukot yllättävät suomalaiset Kaitatunturin juurella. Kiivaan tulitaistelun aikana partio pääsee livahtamaan pakoon motitusta yrittäviltä vihollisilta.

Erämaassa seuraa hurja takaa-ajo.

Umpihankeen latua avaavan Aimo Koivusen voimat hiipuvat. Venäläiset alkavat jo saavuttaa pakenevaa partiota, kunnes Koivunen muistaa, että hänellä on rintataskussaan koko partion Pervitin-annos.

Tätä ennen hän on suhtautunut epäluuloisesti kaukopartiomiehille jaettuun voimakkaaseen piristeeseen, mutta nyt tilanne on vakava.

Kovassa vauhdissa on kuitenkin vaikea kaivaa taskusta vain yhtä nappia suuhunsa. Käsineeseen tarttuukin useampi tabletti - itse asiassa 30 kappaletta.

Hetken päästä Koivusen hiihtoon tulee aivan uutta puhtia, ja partio kiitää eteenpäin kovaa kyytiä.

Tätä kestää vain hetken. Pian Koivusen näkökenttä alkaa vääristyä ja tajunta kadota. Tablettien sisältämän metamfetamiinin yliannostus vie Koivusen päiväkausien mittaiseen sekavuustilaan, jota rytmittävät valve, uni ja hallusinaatiot.

Seuraava muistikuva hänellä on seuraavana aamuna sadan kilometrin päässä. Hän on eksynyt partiostaan, eikä hänellä ole ammuksia eikä ruokaa. Alkaa todellinen selviytymistarina.

Seuraavien päivien aikana Koivunen pakenee venäläisiä partisaanijoukkoja, eksyttää ne, haavoittuu miinasta ja räjähdyspanoksesta sekä viruu viikon lumikuopassa odottamassa apua. Hiihtokilometrejä Koivuselle kertyy parinkymmenen asteen pakkasessa reilut 400. Kahden viikon aikana hänen ainoa ravintonsa on männynkasvaimet sekä yksi raakana syöty kuukkeli.

Kun hänet saadaan lopulta pelastetuksi sairaalaan, hänen sydämensä lyöntitiheys on lähes 200 kertaa minuutissa. Paino on pudonnut 43 kiloon.

ja aivan kuin pervitiinissä ei olisi ollut tarpeeksi potkua virittämään hiipumassa olevaa taistelijaa uusiin sfääreihin tuli saksalaisilta vuonna 1944 markkinoille uusi tömäkämpi nappi.

D-IX pillerissä ainesosina olivat seuraavat "viihtyvyyttä" parantavat piristeet:
-5 mg kokaiinia
-3 mg pervitiiniä
-5 mg eukodalia (kipulääke)

varmasti virkistävää mutta noilla määrillä alkaa jo arveluttamaan taistelijan käyttöarvo, joka tosin tietysti kuolleena on vielä pienempi.

taifun wrote:- - noilla määrillä alkaa jo arveluttamaan taistelijan käyttöarvo, joka tosin tietysti kuolleena on vielä pienempi.

Olikohan tuollaisen ytymmän koktailin ensisijaisena käyttötarkoituksena ollakaan suoranaisesti tavanomainen piriste?
Voisin kenties ajatella käytettäväksi ennemminkin vaikkapa pahaan akuuttiin uupumukseen ja väsymykseen, esimerkiksi sen jälkeen kun joukkoja on vaikkapa siirretty vauhdilla pitkällä jalkamarssilla uudelle toiminta-alueelle...

Aimo Koivusen pillerihuuruinen partiomatka luettavissa miehen itsensä kertomana Kansa Taisteli lehdessä 4/78.Melkoinen reissu ollut kyseessä.