Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Olen aiemminkin kysynyt tätä, jollain muulla keskustelu palstalla ! Jonkin verran olen asiasta löytänyt tietoa, mutten juurikaan ristiriidatonta.

Miksi kysyn on, Isoisäni, valitettavasti edesmennyt. Asiasta en ehtinyt hänen kanssaan keskustella, toimi erillinenpataljoona kolmessa Summassa viestimiehenä. Hän ei itse sodasta koskaan puhunut, niin kuin monet muutkin veteraanit. Talvisodasta palattuaan ei ollut kuulemma muutenkaan haastellut.

Olen jostain lukenut, Er.P.3 toimi mm. panssarintorjunta reservinä, sijoittuen Summakylän pohjoispuolelle. Joten Er.P.3 ryhmitys ja käyttö kiinnostaisi ?

- j o n i -

Sota-arkisto on silloin oikea paikka! Soitto sinne ja tiedustele ErP3:n materiaalia. Siellä on varmasti komppania tasolta sotapäiväkirjat ja peitepiirroksia tms.

http://www.sota-arkisto.fi/index.html

...monesti olen suunnitellut ko. matkaa, mutta ikinä en ole ns. kiireiden johdosta sitä tehnyt... olisiko mukana myös ripaus saamattomuutta...

- j o n i -

Nostetaan tämä pintaan, saamattomanaveijona en ole sota-arkistoon audienssia hakenut

onko muilla tuttuja ollut Summassa 1939-1940

- j o n i -

Er.P 3 kuului valtakunnan rajan ja pääpuolustuslinjan (Mannerheim-linja) väliseen suojajoukkoon, Uudenkirkon ryhmään, joka oli Kannaksen suojajoukoista läntisin. Er.P 3 oli alkuryhmityksessä Vammelsuussa, heti rajan tuntumaan sijoitetun JP1:n takana, joista taistelujen alettua muodostettiin osasto Karhu, joka puolestaan vetäytyi taistellen sodan ensimmäisen viikon ajan kohti Summan lohkoa, jossa rintamavastuu vaihtui 5. divisioonalle. Tällöin myös Er.P 3 siirtyi Huumolaan 5. divisioonan reserviin lepäämään, jossa se samalla varustettiin päälinjan panssarintorjuntatehtäviin. Pataljoonan suorittama panssarintorjunta pohjautui lähes yksinomaan "pommaritehtäviin" eli tuhoojapartioina toimimiseen, lähes ainoastaan kasapanoksia ja polttopulloja hyväksikäyttäen etupäässä hämärän aikaan.
Joulukuun 17. ja 19. päivinä Er.P 3 osallistui Summan Munasuon ja Lähteen lohkojen torjuntataisteluihin, joissa tuhottiin useita kymmenia vihollisvaunuja, joista huomattava osa tuhoutui "pommareiden" rohkean työn johdosta.

Hyvää perustietoa löytyy mm. Talvisodan historia -kirjasarjasta, eli: Kirjastoon - mars!

Vaimoni lähisukulainen, nyt jo myös edesmennyt, taisteli talvisodassa Summan lohkolla, 5. divisioonan riveissä.

- Bitte.

Summan puolustajat eli 5. divisioonan miehistö oli suurelta osin Salon seudulta kotoisin, eli kannattaa myös käydä heidän sivuiltaan lukemassa rintamamiesten kokemuksia esimerkiksi Summan la Leipäsuon ankarista taisteluista:
http://www.salonseudunsotaveteraanit.fi/kertomus.php

Komendantti wrote: Summan puolustajat eli 5. divisioonan miehistö oli suurelta osin Salon seudulta kotoisin.

Hämmästyttävää !!! Voisiko olla mitään merkitystä, tai suuri sattuma, meinaan sukumme on Kanneljärveltä kotoisin, mutta koska Karjala piti jättää taakse käsittääkseni valtio ojensi kättään... Salon seudulta !

- j o n i -

Heh, kylläpä se taitaa ihan sattumaa olla, eli ihan evakuointi- ja maanjako-ohjeiden mukaan siviiliväestöä on siirrelty muualle Suomeen.
Mutta sattuma sinänsä.

Er.P 3 otti näköjään myös osaa pahamaineiseen Lähteen lohkolla 11. 2. -40 alkaneeseen suurtaisteluun - eli onnistuneeseen Mannerheim-linjan läpimurtohyökkäykseen Summajärven itäpuolelta. Tuolla käytyjen taistelujen voimasuhteet olivat pahimmillaan jopa 1:30 - 1:50 ...!

Niin, rehellisesti en minäkään sitä niin ajatellut, tuli mieleen, mutta erikoinen yhteensattuma tuo salon reissu !

Edit: poistin luuloni Iso-Iso-Isästäni, kun asia tulikin uuteen valoon, selvitän kuulemani oliko hän rintamalla vai ei ?!

- j o n i -

Pataljoonan tarina näyttäisi päättyneen 14.2. organisaation purkamiseen vain kahdeksi erilliseksi komppaniaksi.
Er.P 3:n komentaja puolestaan käskettiin siirtyä JR14:n I pataljoonan komentajaksi haavoittuneen komentajan tilalle.
Hurjaa on kieltämättä ollut tuon osaston kokemukset. Eipä siis mikään ihme, jos isoisäsi ei liiemmin muistellut noita tapahtumia.

Täytyy kaivaa tuo Papan sotilaspassi esiin, muutama vuosi siitä kun viimeksi sitä katselin, miten siellä mainittu tuo osaston purkaminen !

Olisiko ollut mahdollista että pojat olisivat päässeet lomalle kesken helmikuun neuvostoliiton suurhyökkäyksen ? Outoa, mutta piti kysyä, koska muistan aikoinani Papan siskon kertoneen hänen tulleen kotiin hiljaisena (tämän kuullut muiltakin) mutta että oli niin likainen ja ruudin polttama ettei lähtenyt puhtaaksi, kuin kulumalla ? Tällainen tuntuisi oudolta koska ennen kuin kenttäarmeija kotiutettiin 1940 varmaan miehet saatiin puhtaaksi, ainakin ulkoisesti !

Rokka wrote:Täytyy kaivaa tuo Papan sotilaspassi esiin, muutama vuosi siitä kun viimeksi sitä katselin, miten siellä mainittu tuo osaston purkaminen !

Olisiko ollut mahdollista että pojat olisivat päässeet lomalle kesken helmikuun neuvostoliiton suurhyökkäyksen ?

Tuskinpa sitä sinne sotilaspassiin on merkitty mitenkään, ja käytännössähän välistä puuttumaan jäi vain joukkoyksikkömerkintä, eli komppaniat olivat tuolloin suoraan II Armeijakunnan alaisuudessa. Käytännössä armeijakunta on sitten määrännyt komppaniat esim. pysyvästi suoraan 5. div:n komentajan alaisuuteen, joka taas on varmasti käyttänyt komppanioita täydennyksinä l. marssitettu sinne, missä on kuumin paikka ja pahin hätä.
Lomia tuskin kukaan pääsi helmi-maaliskuun rytinässä viettämään, mutta esim. tammikuu oli rintamalla hyvin hiljainen jakso ja monissa joukoissa päästiin jopa hiukan lomailemaankin.

Rokka wrote:Outoa, mutta piti kysyä, koska muistan aikoinani Papan siskon kertoneen hänen tulleen kotiin hiljaisena (tämän kuullut muiltakin) mutta että oli niin likainen ja ruudin polttama ettei lähtenyt puhtaaksi, kuin kulumalla ? Tällainen tuntuisi oudolta koska ennen kuin kenttäarmeija kotiutettiin 1940 varmaan miehet saatiin puhtaaksi, ainakin ulkoisesti !

Niin... Ehkä rauhan tultua maaliskuussa on koko kenttäarmeijalla vain ollut niin suuri kiire ja suunnittelemattomat tai olemattomat resurssit, ettei kovin hyvin organisoituun kotiuttamistoimiin - esimerkiksi peseytymiseen - ole ollut aikaa tai mahdollisuuksia. Ei paljon siis muuta kuin merkit asepuvusta irti, rästissä olevat päivärahat käteen, papereihin ja matkalitteroihin tarvittavat nimet alle, pikainen kädenpuristus ja tervehdys - ja ei kun mars kotiin...

Minun suvustani löytyy mies, joka sodan päätyttyä jätti valtion vermeet paikalle jäävälle kaverille ja käveli kotiin. Eivät kuulemma takaisin hakeneet. Tämä tosin tapahtui jatkosodan jälkeen.Mutta ei kai se mahdotonta ole,että näitä oli myös Talvisodan jälkeen?

sako92s wrote:Minun suvustani löytyy mies, joka sodan päätyttyä jätti valtion vermeet paikalle jäävälle kaverille ja käveli kotiin. Eivät kuulemma takaisin hakeneet. Tämä tosin tapahtui jatkosodan jälkeen.Mutta ei kai se mahdotonta ole,että näitä oli myös Talvisodan jälkeen?

Heh, kaipa tuo herra nyt edes jotain vaatetta jätti päälleen?
Onhan niitä monenlaista kerrottua ja kertomatontakin tarinaa olemassa, mutta sen pystyy hyvin arvaamaan, että tuollaisena aikana on melkoisen mahdotonta kontrolloida jokaisen menemisiä ja tulemisia, siihen syynäämiseen ei sotapoliisitkaan varmasti riittäneet - varsinkin jos jokainen satunnainen kävelijäkin täytyi jollain tavalla selvittää... eikä välttämättä kukaan tullut myöhemmin mitään isompia asiasta kyselemään, eipä siinä nimittäin enää oikein kunnolla rintamakarkuriksikaan voida syyttää, jos kerran koko sotakin on jo ohi - luvattomasta poistumisesta ehkä korkeintaan, enkä välttämättä usko, että lähtisivät siitä hyvästä kotoa takaisin hakemaan!
Varmasti myös talvisodasta palasi ihmisiä kotiin ihan ominkin konstein, osa jopa ennen kuin varsinainen rähinä edes päättyi, mutta enpä ole ainakaan kuullut moisista tapauksista...

Rokka wrote:Outoa, mutta piti kysyä, koska muistan aikoinani Papan siskon kertoneen hänen tulleen kotiin hiljaisena (tämän kuullut muiltakin) mutta että oli niin likainen ja ruudin polttama ettei lähtenyt puhtaaksi, kuin kulumalla ?

Tuon voin ajatella vielä siten, että isoisäsi on varmasti tuntenut menettäneensä paljon itselleen tärkeää:
Kuuluessaan kyseiseen erilliseen pataljoonaan oli hän todennäköisesti myös suojeluskuntalainen, joista Er.P:ien henkilöstö yleensä pääosin muodostettiin. Hänellä oli siis pakko olla tuossa pataljoonassa paljon vanhoja tuttuja jopa mahdollisesti monien vuosienkin takaa, suojeluskunnathan kun olivat paikallisia organisaatioita ja siihen kuuluvat miehet saattoivat hyvin olla keskenään naapureita, koulu- tai työkavereita, ystäviä tai sukulaisia. Kokiessaan pataljoonansa vähitellen hupenevan rankasti sodan edetessä ja nähden tuttujen aseveljiensä kaatumiset ja haavoittumiset, oli sen varmasti oltava vielä jotain paljon raskaampaa, kuin muille reserviläisjoukkoon kuuluville.
Tuon kaiken lisäksi hän oli joutunut taistelemaan aivan omilla tutuilla kotinurkillaan ja nähnyt kuinka vanhoja tuttuja taloja ja kyliä poltetaan tuhkaksi lähestyvän vihollisen edeltä.
Lopuksi hän on mitä ilmeisimmin ollut mukana aivan Viipurin edustan taisteluissa, jossa vihollinen yritti pehmittää puolustusta raskaalla tykistöllä päivästä toiseen, ampuen vielä rauhanteon päivänäkin kranaattikuormia suomalaisten niskaan aivan viimeiselle minuutille asti, vähän kuin kostoksi hirvittävistä tappioista Mannerheim-linjalla.
Kyllä kaiken tuollaisen jälkeen varmasti vähän jokaisen psyyke murenee enemmän tai vähemmän.

isäni setä teki myös suunnilleen noin. Pidätettiin (joutu jonnekkin leirille) annettiin vaihtoehtoja ja palasi rintamalle.. Kuulemani mukaan olisi ollut musta nuoli nimisessä yksikössä. ... Tuosta en sitten tiedä että pitääkö 100% paikkansa. mutta se on 100% varma että on karannut rintamalta---> otettu kiinni ja pistetty takaisin rintamalle.