Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tali Ihantala elokuvassa näytetään kohtaus, missä kaatuu 6. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Einar Vihma vihollisen epäsuorassa tulessa. Samassa yhteydessä kaatuu myös Divisioonan esikuntapäällikkö everstiluutnantti Palkama. Tästä aloin miettimään ketä muita korkeita upseereita on kaatunut Talvi- ja Jatkosodassa.
Seuraava tuli heti mieleen:
Raskas patteristo 28:n komentaja jääkärieverstiluutnatti Edmund Mauritz Nylund kaatui Gorassa 19.12.1941. Hän oli etulinjassa seuraamassa tulenjohtajien toimintaa. Etummaisessa tulenjohtopaikassa ollessaan vihollinen aloitti hyökkäyksen, jolloin komentaja nosti itsensä liian paljon näkyville ja samassa luotiryöppy osui häneen. Vihollinen sai vallattua tämän tulenjohtopaikan ja komentajan ruumis oli jätettävä sinne. Myöhemmin samana päivänä saatiin tulenjohtopaikka vallattua takaisin ja komentajan ruumis saatiin näin toimitettua omaan kirkkomaahan.

Laittakaa tähän ketjuun vastaavia tapahtumia muiden ylempien upseereiden (majurista ylöspäin) kaatumisista tai kuolemaan johtaneista haavoittumisista Talvi- ja Jatkosodassa.

Arnold Majewski, Everstiluutnantti
29.11.1892 - 10.10.1942

Karl Arnold Woldemar Majewski (29. marraskuuta 1892, Tallinna - 10. lokakuuta 1942, Rukajärvi). (Lempinimi "Mäski") Hän oli tunnettu , värikäs persoona ja monien kaskujen kohde. Majewski opiskeli ylioppilaaksi Turussa vuonna 1915 ja työskenteli sen jälkeen Pietarissa. Haudattu sukuhautaan Turun hautuumaalle.

Sisällissodan aika
Majewski osallistui sisällissotaan vapaaehtoisena Karjalan Armeijakunnan 1.rykmementtiin kuuluneessa Elfvengrenin ratsuväessä ensin ratsumiehenä, mutta sodan loppupuolella jo eskadroonanpäällikkönä. Taisteli mm. Viipurissa, Terijoella ja Raudussa

Simo Antero Brofeldt (22. marraskuuta 1892, Kuopio – 15. lokakuuta 1942, Helsinki) oli suomalainen lääkäri, lääkintäeversti ja Mannerheim-ristin ritari.

Brofeldt valmistui lääkäriksi 1920, jota ennen hän oli jo toiminut sotilaslääkärinä sisällissodassa ja eri paikkakunnilla. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1924. Hän toimi eri lääkärinviroissa kunnes 1930 hänet nimitettiin Suomen Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäriksi, jossa virassa hän toimi sairaalan valmistuttua 1932 aina kuolemaansa asti 1942. Hän toimi myös dosenttina ja professorina Helsingin yliopistossa.

Sota-aikana Brofeldt oli päämajan neuvotteleva kirurgi, sota- ja kenttäsairaaloiden tarkastaja. Hänet ylennettiin lääkintäeverstiksi 17. tammikuuta 1940. Brofeldt nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 19 7. lokakuuta 1941 VI armeijakunnan komentajan kenraalimajuri Paavo Talvelan ja eversti Ruben Laguksen esityksestä. Brofeldt organisoi osasto Laguksen lääkintähuollon ja haavoittuneiden evakuoinnin lentoteitse Itä-Karjalassa mennen itse paikalle huolehtimaan haavoittuneiden leikkauksista. Hän oli ainut Mannerheim-ristillä palkittu lääkäri.

Brofeldt kuoli sairauteen 15. lokakuuta 1942 Helsingissä 54. sotasairaalassa, joka oli Suomen Punaisen Ristin sairaala.

Usko Johannes "Jussi" Turtola (1. marraskuuta 1897, Lehtimäki – 29. elokuuta 1941, Pinkosalmi) oli jatkosodassa Ryhmä J:n komentaja.

Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Seuraavana päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin postuumisti everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapaudenristi miekkojen kera.

lähde: Wikipedia

Frans Ragnar Wahlbeck (31. tammikuuta 1899 Helsinki – 4. heinäkuuta 1944) oli suomalainen jääkärieversti.

Vuonna 1943 hänet siirrettiin Osasto W:n eli Jalkaväkirykmentti 49:n komentajaksi ja osallistui Lempaalan taisteluun ja kaatui taistelussa Vuosalmella 4. heinäkuuta 1944. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle sankarihautaan.

lähde: Wikipedia

Osmo Kullervo Kivilinna (29. marraskuuta 1910, Turku – 23. elokuuta 1943, Helsinki) oli suomalainen kapteeniluutnantti ja Mannerheim-ristin ritari.

Kivilinna toimi Miinalaiva Riilahden päällikkönä lähes koko aluksen olemassaolon ajan.

Hänet nimitettiin 8. helmikuuta 1943 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 105 ansioistaan miinalaivan komentajana vaarallisimmillakin vesialueilla. Lisäksi hänen ansiolistalleen kuului useita upotettuja neuvostoliittolaisia sukellusveneitä.

23. elokuuta 1943 Riilahti kohtasi neuvostoliittolaisia moottoritorpedoveneitä, jotka upottivat sen. Riilahden mukana ollut Vartiomoottorivene 1 pelasti Kivilinnan vedestä Tiiskerin kaakkoispuolella. Hän kuitenkin menehtyi myöhemmin samana päivänä keskussotilassairaala Tilkan leikkaussalissa.

Hannu Esa Hannuksela (12. joulukuuta 1893 Ilmajoki – 12. toukokuuta 1942 Kivennapa) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri.

Hannu Hannuksela kuoli sydänkohtaukseen toukokuussa 1942 ollessaan tarkastusmatkalla Kivennavan Kekrolassa. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Wikipedia

Reino Lamppu (30. heinäkuuta 1916 Metsäpirtti – 18. kesäkuuta 1941 Neuvostoliitto)

Oli suomalainen talvisodan aikanen tiedustelu-upseeri. Sodan päätyttyä hän jatkoi sotilastiedustelun lukuun partiomatkoja Neuvostoliittoon. Eräällä tiedustelumatkalla hän jäi kiinni ja tuli teloitetuksi vakoojana.

Lamppu oli syntynyt Metsäpirtin pitäjän Raajun kylässä, lähellä Laatokan rantaa. Talvisotaan hän osallistui aluksi normaalisti reservin aliupseerina. Pian kuitenkin hänen erityinen kykynsä etumaastossa liikkumiseen huomattiin, ja Lamppu sai johdettavakseen partioita vihollisen selustaan.

Talvisodan jälkeen Lamppu ylennettiin ylikersantiksi ja komennettiin Reserviupseerikouluun (silloinen Upseerikoulu, kurssi 46). Välirauhan aikana Lamppu nimitettiin vänrikkinä vakinaiseen palvelukseen ylimääräisesti palkattuna upseerina. Hänen tehtävänsä oli johtaa partiomatkoja Neuvostoliiton valtaamille alueille.

Kesällä 1941 Lamppu oli Matkaselästä Sortavalaan suuntautuvalla partiomatkalla, kun hän joutui puna-armeijan pidättämäksi. Lamppu katosi, ja Helsingin Raastuvanoikeus julisti hänet kuolleeksi vuonna 1954. Jatkosodan aikana Äänislinnasta (Petroskoi) saatujen tietojen perusteella selvisi, että Lamppu oli teloitettu kohta kiinni jäätyään

WIKIPEDIA

Toivo Kärnä (8. tammikuuta 1895 Lappajärvi – 10. heinäkuuta 1941) oli suomalainen jääkärikapteeni ja Väinö Linnan oman konekiväärikomppanian päällikkö

Talvisotaan Kärnä osallistui komppanianpäällikkönä Erillis-pataljoona 23:ssa ja myöhemmin saman pataljoonan komentajana osallistuen taisteluihin Valamossa ja Mantsinsaaressa. Välirauhan aikana hän palveli edelleen samassa joukossa, kunnes hänet siirrettiin tuttuun ympäristöön Joensuun Rajavartiostoon, mutta siirrettiin myöhemmin komppanianpäälliköksi 10. prikaatiin. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 8:n 2. pataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä joukossa hän haavoittui 9. heinäkuuta 1941 Tsiipakassa Jatkosodan alussa 1941 ja menehtyi saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä. Kärnän viimeinen leposija on Joensuun sankarihauta.

WIKIPEDIA

Verner August Viikla ent. Viklund (27. maaliskuuta 1895 Oulu – 18. joulukuuta 1941 Karmalampi) oli suomalainen jääkärieversti ja Mannerheim-ristin ritari. Hän oli sotilasoppinsa Saksassa saanut jääkäri, joka osallistui jo ensimmäiseen maailmansotaan Saksan riveissä ja myöhemmin Suomen sisällissodassa Valkoisessa Armeijassa. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi divisioonankomentajana ja kantoi vastuunsa näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941.

Wikipedia

Aarne Sakari Somersalo. Everstiluutnantti. 06.03.1891-17.08.1941. Yhteysupseerina SS-div."Nord:issa". Kaatui opastaessaan Saksalaisten iskua Kiestingissä.

Kaarlo Ilmari Viljanen (2. syyskuuta 1893 Helsinki – 24. huhtikuuta 1942 Maaselänkannas Suurlahti) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri.

Viljanen osallistui talvisotaan aluksi Osasto Pajarin komentajan apulaisena ja myöhemmin Erillis-osasto Viljasen (Er.P 112) komentajana osallistuen taisteluihin Ägläjärvellä, Aittojoella ja Ilomantsissa.

Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväkirykmentti 16:n komentajana ja Hämeen sotilasläänin esikunnassa Salpausselän sotilasläänin komentajana. Jatkossodan puhjettua hänet komennettiin 4. Divisioonan komentajaksi ja johdatti divisioonansa taisteluihin Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa, missä hän koki kohtalonsa Maaselän Suurlahdessa kävelemällä upseerisaattueessa omaan miinakenttään. Hän menehtyi haavoihinsa matkalla 33. kenttäsairaalaan.
Hänet ylennettiin kaatumispäivänään kenraalimajuriksi.

Kuollessaan hän oli kirjoilla Kouvolassa, mutta hänet haudattiin Hämeenlinnaan.

Pentti Valkonen. Majuri,III/Jr 11 komentaja. 11.02.1911 Sakkola-06.10.1944 Alatornio. "erään pst.tykin miehistö oli saksalaisten ankarassa tykkitulessa jättänyt tykkinsä, miehet olivat todennäköisesti vain hakeutuneet suojaan tykkitulelta. Valkonen huomasi miehittämättömän tykin,riensi sen luokse ja hänen perässään juoksivat luutnantit Aho ja Simola. Valkonen ryhtyi ampumaan tykillä Ahon toimiessa lataajana ja Simolan tähystäessä laukauksia. Tykin vieressä räjähti kranaatti haavoittaen Valkosta lievästi päähän. Aho ja Simola lähtivät kuljettamaan häntä taaksepäin,kun eteen tuli uusi kranaatti. Valkonen kuoli heti ja Aho ja Simola haavoittuivat kuolettavasti."

lähteenä :Tornio 1944 (Osmo Hyvönen)

JR 25:n IP:n komentaja, majuri Groundstroem, katosi Summassa 19.6.44 kun venäläiset tekivät läpimurron.
Kukaan ei nähnyt kaatumista mutta tämä lienee hänen kohtalonsa koska kukaan palututeista sotavangeista
ei ole kertonut häntä nähneensä vankileireillä.

GROUNDSTROEM, RAGNAR GABRIEL
sääty naimisissa
sukupuoli mies
kansalaisuus FI
kansallisuus FI
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä 1
ammatti upseeri
sotilasarvo majuri
joukko-osasto I/JR 25
joukko-osastokoodi 1909
syntymäaika 30.04.1906
synnyinkunta Helsinki
kotikunta Helsinki
asuinkunta Helsinki
haavoittumisaika
haavoittumispaikka
haavoittumiskunta
katoamisaika 19.06.1944
katoamispaikka Summa
katoamiskunta Kuolemajärvi
kuolinaika 19.06.1944
kuolinpaikka
kuolinkunta
hautauskunta Helsinki
hautausmaa Helsinki, Hietaniemi
hautapaikka KM 93
menehtymisluokka kadonnut, julistettu virallisesti kuolleeksi

Pentti Pekka Valkonen (11. helmikuuta 1911 Sakkola – 6. lokakuuta 1944 Alatornio) oli majuri ja Mannerheim-ristin ritari n:o 156