Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Arvaako kukaan mitä on kuvassa?

http://www.aijaa.com/v.php?i=5134503.jpg

Joo kyllä siinä on nyljetty taistelija

Tämä lienee tapahtunut Itä-karjalassa Seesjärvellä marraskuussa 1942, suomalainen partio yllätti ryssät keittopuuhissa nuotin äärestä...kannibalismia.

JR33 wrote:Vannomatta paras, syö sitä nälissään ja humalapäissään vaikka märkiä lapasia.
Ja yrittäähän ne puberteetti-ikäiset syödä kaulankin poikki elävältä ihmiseltä.

Esim. Kiinassa oli tapana nälänhädän iskiessä vaihtaa lapsia vieraiden kanssa,siis jo kauan kauan ennen jaappanilaisten tuloa,omaa kun ei kukaan tietenkään halunnut syödä.Puhutaan mitä tahansa niin nälkä tekee ihmisestä pedon,myös sellaisesta joka ei osaisi kuvitellakaan syövänsä toista ihmistä.

Mikähän lie todellinen tarina tuon selkänahan kanssa joka löytyi tai nahkansa hylänneen kerrottiin olleen murkinana kun suomalainen partio yhytti venäläiset?

JR33 wrote:Tais olla kaalisopan tuoksu, mikä sen partion paikalle yhytti.
Näistä nykysistä marinadijaskoistakaan kukaan ota selvää, mikä elukka se on elävänä ollu.
Aikoinaan kaukomailla töissä ollessa ennen joulua hävis työmaan ympäriltä kulkukoirat...

En ihmettele,koira maistuu sekin oikein maustettuna...puhumattakaan muista lihaisista kohteista.Saksalaisetkin olivat puheiden mukaan nassutelleet Stalingradissa kuolleita mutta minkä asteista sekin lie ollut.

Stalingradin piiritetyt saksalaiset liittolaisineen joutuivat kohtaamaan Venäjän talven kesävarusteissa. Miehiä kuoli punatautiin, pilkkukuumeeseen ja nälkään. Rotat järsivät nukkuvien sotilaiden paleltuneita jalkoja. Armeijan 4 000 hevosta syötiin, ja lihan loputtua sotilaan päiväannos oli määräyksen mukaan kulhollinen keittoa ja 60 grammaa leipää. Stalingradista hävisivät nopeasti myös koirat ja kissat, ja lopulta osa epätoivoisista sotilaista päätyi veistämään lihaa jäätyneistä ruumiista.

Entäpä Stalingradissa olleet venäläiset sotavangit piirityksen aikana, kerta jos saksalaisilla oli vaan kulhollinen keittoa ja 60 grammaa päiväannoksena. Venäläisillä sotavangeilla oli vielä pahemmat oltavat sielä.. Ei ollut mitenkään omituista syödä omia taistelutovereitaan piikkiaidan takana, puhumattakaan siviileistä sielä...!

Leningradin motista tiedetään paljonkin kannibalismitapauksia, eikä niitä ymmärtääkseni pidetä mitenkään kummallisina.

smokeball wrote:Leningradin motista tiedetään paljonkin kannibalismitapauksia, eikä niitä ymmärtääkseni pidetä mitenkään kummallisina.

Nälkä vie voiton ja liha on lihaa myös motissa.Ihmistä ovat syöneet niin voittajat kuin hävinneetkin.Mitä muuten tarkoitat lausahduksella ettei kannibalismia pidetä mitenkään kummallisena?

Tarkoitan sitä, että niin monet sadat tuhannet ihmiset elivät nälkäkuoleman partaalla mm Leningradin motissa ja siksi kannibalismia ei kukaan pidä kummallisena niissä oloissa.

smokeball wrote:Tarkoitan sitä, että niin monet sadat tuhannet ihmiset elivät nälkäkuoleman partaalla mm Leningradin motissa - -

Kyllä vain, jos jopa 600 tuhatta - noin miljoona leningradilaista kuoli nälkään tai sen suoraan aiheuttamiin sairauksiin, ja samaa luokkaa oleva ihmismäärä evakuoinnin yhteydessä. Kerrotaan, että "vain" alle 20 000 asukasta kuoli kaupungissa taisteluiden ja pommitusten johdosta. (Joidenkin laskelmien mukaan päästään piirityksessä kuolleiden lukumäärässä kolmannelle miljoonalle, kun lasketaan mukaan myös piiritysalueen taisteluissa kaatuneet sotilaat.)
Nälkäinen ihminen on lopulta valmis tekemään lähes mitä tahansa, ja kuten edellä jo mainittiinkin: nälkä tekee ihmisestä pedon. Ja tuolloin markkinat pullistelivat kuolleista ihmisistä, samaan aikaan kun koko kaupungista ja sen ympäristöistä oli lopulta syöty kaikki elävä ja syötäväksi kelpaava - pulut, rotat ja jopa puistojen kasvisto ja puiden kuoret mukaanlukien. Kannibalismista tuli siksi valtava vitsaus Leningradiin erityisesti jo heti ensimmäisen piiritystalven aikana, jolloin minkäänlaista "elämäntietä" kaupunkiin ei oltu onnistuttu rakentamaan.

Komendantti wrote:

smokeball wrote:Tarkoitan sitä, että niin monet sadat tuhannet ihmiset elivät nälkäkuoleman partaalla mm Leningradin motissa - -

Kyllä vain, jos jopa 600 tuhatta - noin miljoona leningradilaista kuoli nälkään tai sen suoraan aiheuttamiin sairauksiin, ja samaa luokkaa oleva ihmismäärä evakuoinnin yhteydessä. Kerrotaan, että "vain" alle 20 000 asukasta kuoli kaupungissa taisteluiden ja pommitusten johdosta. (Joidenkin laskelmien mukaan päästään piirityksessä kuolleiden lukumäärässä kolmannelle miljoonalle, kun lasketaan mukaan myös piiritysalueen taisteluissa kaatuneet sotilaat.)
Nälkäinen ihminen on lopulta valmis tekemään lähes mitä tahansa, ja kuten edellä jo mainittiinkin: nälkä tekee ihmisestä pedon. Ja tuolloin markkinat pullistelivat kuolleista ihmisistä, samaan aikaan kun koko kaupungista ja sen ympäristöistä oli lopulta syöty kaikki elävä ja syötäväksi kelpaava - pulut, rotat ja jopa puistojen kasvisto ja puiden kuoret mukaanlukien. Kannibalismista tuli siksi valtava vitsaus Leningradiin erityisesti jo heti ensimmäisen piiritystalven aikana, jolloin minkäänlaista "elämäntietä" kaupunkiin ei oltu onnistuttu rakentamaan.

Samat tavat olivat jo 1920-luvulla nuoressa Neuvostoliittossa vaivana, maaseudulla etenkin. Nämä "perinteet" ovat tavallaan helpottaneet päätöstä/hyppäystä kannibalismiin sitten myöhemmin.