Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kovin yllätyin ettei ko. henkiöstä ollut kirjoitettu täällä yhtään mitään, en minäkään häntä tunne, täytyy käydä hankkimassa joku elämän kerta, ehkä pääsisi hieman henkilöstä perille.

Sprengtportenilla on kuitenkin näin pintapuolisilla tiedoilla, jonkinlainen merkitys Suomalaiselle sotaväelle. Sprengtporten toimi mm. 1808 ensimmäisenä suomalaisena Kenraalikuvernöörinä ja häntä pidetään yhtenä vaikuttajista suomen irrottautumisessa Ruotsista, oliko Sprengtportenin tavoite lopulta Suomen itsenäisyys ?

Sprengtportenin suku oli vanha sotilassuku. Georg Magnus toimi mm. Uudenmaan ja Hämeenrakuunoiden komentajana ja näistä, sekä Savon rykmentistä (joku tarkentakoon kuka tietää tarkat joukot) muodostetun Savon Prikaatin esimmäisenä komentajana. Savon prikaati otti Sprengtportenin kästystä käyttöön lyhytpiippuisen sotilaskiväärin (tussarin) ns. Sprengtportenin-tussari, jonka hänen velipuoli oli komentanut jo aiemmin rakuunoiden käyttöön, mistähän tällaisesta löytyisi kuva ?

Sprengtporten tunsi hyvin mm. Bejamin Franklinin ja Giancomo Girolamo Casanovan.

Mielenkiintoisen tuntuinen persoona joka itselläni ainakin saa lisä luku aikaa

- j o n i -

Sprengtporten oli ensin Ruotsin palveluksessa ja sittemmin Venäjän. Johtaessaan venäläisiä joukkojaan entistä savolaisjoukkoaan vastaan hän haavoittui ja totesi siinä "Omat koirat purivat." Oli opettanut vielä aiemmin savolaisille uudenaikaista ampumalinja taktiikkaa.
Jotain tuollaista on jäänyt mieleen keskikoulun historiantunneilta. Tämän vuoden alussa julkaistussa postimerkki nelilössä on Sprengtportenin muotokuva.

Kylläpä kalskahtaa komealta suomalaiselta nimeltä.Yrjö Maunu meinaan.

Yrjö Maunu, ei tainnut olla Sprengtportenin elin aikana käytössä, vaan Suomalaistumisen aikana 20-30-luvuilla.

- j o n i -

Oli ja eli varsin värikkäästi ja varmaankin voisi sanoa; täyden elämän. Elämässään sellaisia käänteitä, että jälleen kerran on totuus tarua ihmeellisenpää.

Lainaan tähän röyhkeästi Kansallisbibliografiaa, jossa mainio esittely. Kannattaa lukea pituudestaan huolimatta, sillä kyseessä on joka tapauksessa eräs Suomen historian etevimpiä kenraaleita:


"Etusivu > Kansallisbiografia > Henkilötiedot
Sprengtporten, Georg Magnus (1740 - 1819)
Suomen kenraalikuvernööri, jalkaväenkenraali, kreivi


Georg Magnus Sprengtporten oli sotilas ja hallintomies, jonka loikkaaminen Venäjän palvelukseen ja aktiiviset pyrkimykset Suomen irrottamiseksi Ruotsista ovat tehneet hänestä eräiden luonteenheikkouksien ohella varsin kiistanalaisen henkilön suomalaisessa historiankirjoituksessa. Hänen toimintaansa motivoi kuitenkin ajatus Suomen valtion muodostamisesta, ja hänellä olikin tärkeä merkitys Suomen suuriruhtinaskuntaa luotaessa.

Sprengtportenin suku oli jo 1600-luvulla tunnettu sotilassuku, jonka jäsenet olivat vaikuttaneet valtakunnan itäalueilla. Georg Magnus Sprengtporten menetti isänsä (->) Magnus Wilhelm Sprengtportin jo nelivuotiaana. Hänen leskiäitinsä anoi ja sai kuningas (->) Adolf Fredrikiltä tämän Suomen-matkan aikana 1752 suosionosoituksena poikansa sijoitetuksi kuninkaan perustamaan kadettikouluun Tukholmaan. Kadettikoulu lakkautettiin kuitenkin jo neljän vuoden kuluttua hallitsijan ja valtiopäivien poliittisten erimielisyyksien seurauksena. Nuori kadetti pääsi kuitenkin konduktöörin (aliupseerin) arvoisena Viaporin linnoitusjoukkoihin, joissa hän sai työskennellä (->) Augustin Ehrensvärdin alaisena. Kaikesta päätellen Sprengtporten toimi menestyksellisesti ja esimiestensä tyydytykseksi Viaporissa, sillä kun Pommerin sota syttyi 1757, Ehrensvärd otti hänet mukaansa sotaretkelle. Sprengtporten toimi aluksi ruotsalaisten joukkojen esikunnassa kreivi Axel von Fersenin adjutanttina. Sittemmin hän palveli velipuolensa (->) Jacob Magnus Sprengtportenin johtamassa valiojoukossa, ja hänen kerrotaan osoittaneen sodassa suurta rohkeutta. Hän haavoittui kaksi kertaa, ja hänet ylennettiin kapteeniksi 1761.

Rauhan tultua nuori kapteeni ei saanut pitkiin aikoihin vakituista virkaa. Virat oli yleensä varattu vakinaisten joukkojen upseereille, eikä ulkopuolisen ollut helppoa päästä niihin käsiksi, ei ainakaan ilman suuria rahoja. Sprengtporten kuului muun muassa Suomen puolustustehtäviä tarkastavaan komissioon 1766 ja suoritti monenlaisia tiedustelu- ja kartoitustehtäviä. Samalla hän perehtyi Ruotsin raja-alueisiin sekä idässä että lännessä ja saattoi sen perusteella pohtia alueelle sopivia taistelutapoja. Hänen tiedetään tutkineen tuona aikana paljon myös sotatieteellistä kirjallisuutta. Vasta 1770 Sprengtporten sai nimityksen majuriksi velipuolensa johtamaan Uudenmaan ja Hämeen kevyeen rakuunarykmenttiin. Samana vuonna suku korotettiin vapaaherralliseen arvoon, jonka johdosta sukunimi, joka tähän asti oli kirjoitettu muotoon Sprengtport, muuttui muotoon Sprengtporten.

Sprengtporten otti osaa niin sanotun vapauden ajan viimeisiin valtiopäiviin ja näki niiden kyvyttömyyden asioiden ratkaisussa. Niinpä hänen ei ollut vaikea yhtyä Jacob Magnus Sprengtportenin puuhiin tämän ryhtyessä avustamaan kuningas (->) Kustaa III:n vallankaappausta 1772. Hän toimi tämän apuna Viaporin haltuunotossa sekä sen varusväen suostuttelemisessa kuninkaan puolelle. Tästä avusta kuningas ylensi hänet everstiluutnantiksi, mitä palkintoa hän piti liian vähäisenä. Seuraavana vuonna 1773 Sprengtporten sai everstin arvon, ja hänestä tehtiin kevyiden rakuunoitten komentaja tehtävästä katkeroituneena syrjään vetäytyneen velipuolensa jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin hänet määrättiin Savossa olevien kevyiden joukkojen komentajaksi. Hän sai alaisuuteensa Savon rykmentin ja sen jääkärijoukon, Karjalan ja Kymenkartanon läänin rakuunat sekä osia Hämeen ja Uudenmaan jalkaväestä. Näistä yhdessä muodostettiin Savon prikaati, jonka komentajana Sprengtporten siis toimi.

Savo oli tuona aikana, jolloin Ruotsin ja Venäjän raja kulki Kymijoekea ja Saimaata pitkin, valtakunnan uhanalaisimpia ja vaikeimmin puolustettavia seutuja. Uusi prikaatinkomentaja otti innokkaasti vastaan vaikean tehtävän. Hänen everstinvirkatalonsa, Ristiinan Brahelinna, muodostui keskukseksi, jossa hän loi uudenlaisen sodankäyntimuodon. Hän laati kevyille joukoille tarkoitetun moniosaisen ohjesäännön, jota on pidettävä sotilaallisesti onnistuneena ja uudenaikaisena, ehkäpä suorastaan aikaansa edellä olevana. Sprengtporten kiinnitti huomiota joukkojen liikkuvuuteen metsäisessä ja vesistöjen rikkomassa maastossa, tulivoimaan ja ampumataitoon sekä maaston hyväksikäyttöön. Hänen aloitteestaan Savon prikaati otti käyttöönsä lyhytpiippuisen sotilaskiväärin, niin sanotin Sprengtportenin tussarin, jonka hänen velipuolensa oli jo aiemmin määrännyt kevyitten rakuunoitten aseeksi. Sitä oli huomattavasti helpompi käsitellä kuin vakinaisten joukkojen pitkäpiippuista asetta. Kun kruunulta ei liiennyt varoja, Sprengtporten uhrasi omia rahojaan saadakseen prikaatinsa aseistetuksi. Prikaatille pidettiin säännöllisesti harjoituksia, ja sen upseeristo joutui osallistumaan erilaisiin kartta- ja sotaharjoituksiin. Brahelinnassa Sprengtporten piti epävirallista kadettikoulua nuorille sotilasuralle aikoville pojille. Kaikkeen tähän hän uhrasi paitsi rahojaan myös kaiken aikansa. Sprengtporten hankki toiminnallaan alaistensa ja koko Suomen upseerikunnan arvonannon ja ihailun.

Kuninkaan ja everstin välit eivät kestäneet pitkään hyvinä. Vaikka hallitsija arvosti Sprengtportenin intoa, hän toisaalta tunsi epäluuloa monipuuhaista alaistaan kohtaan. Kun vuoden 1778 valtiopäiväkutsu lähetettiin tavan mukaan kaikille sotilasjohtajille, Sprengtporten jätettiin kutsumatta. Tästä loukkaantuneena Sprengtporten pyysi ja sai hallitsijalta luvan matkustaa ulkomaille tutustuakseen sotataitoon. Ennen lähtöään hän esitti kuninkaalle kadettikoulun perustamista Savoon, ja tämä esitys johtikin Haapaniemen kadettikoulun perustamiseen.

Sprengtportenin ulkomaanmatka suuntautui Venäjän, Puolan ja Preussin kautta Ranskaan. Hän sai runsaasti huomiota osakseen Venäjällä, missä hänen työnsä Savon prikaatissa tunnettiin. Matkan aikana Sprengtporten riitautui pahasti Kustaa III:n kanssa matkarahojensa riittämättömyydestä, ja taloudellisissa vaikeuksissaan hän pyysi 1780 Pariisissa ollessaan virkaeroa, joka hänelle myös viipymättä myönnettiin, joskin ilman niitä taloudellisia etuja, eläkettä ja akordisumman takaisinmaksua, joita hän oli samassa yhteydessä anonut. Sprengtporten pyrki mukaan Yhdysvaltain vapaussotaan, jonne Ranskassa tuolloin koottiin joukkoja, mutta huolimatta Ruotsin lähettilään ponnistuksista hän ei onnistunut sinne pääsemään. Niinpä hän joutui katkerin mielin palaamaan takaisin kotimaahansa. Hän asettui 1782 asumaan vaimonsa omistamaan Nastolan Seestan kartanoon, jossa hän ilman mitään virallista asemaa joutui viettämään aikaansa toimettomana, mihin hän ei lainkaan sopeutunut.

Näihin aikoihin Sprengtporten ryhtyi kehittämään mielessään ajatusta Suomen irrottamiseksi Ruotsista Venäjän avulla. Alkusysäyksenä ajatuksille lienee ollut katkeroituminen hallitsijaan, jonka Sprengtporten katsoi pahasti pettäneen hänet. Toisaalta virkaheitto eversti oli matkoillaan nähnyt Venäjän mahtavuuden ja joutunut ajattelemaan, ettei Ruotsi kuitenkaan saisi enää pitkään pidettyä Suomea vallassaan; olihan Suomi ollut jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä Venäjän miehittämä. Ulkomaanmatkallaan Sprengtporten oli tutustunut myös Yhdysvaltain vapaussotaan ja amerikkalaisten pyrkimyksiin vapaan valtiomuodon luomiseksi. Kaikki tämä yhdessä sai aikaan ajatuksen itsenäisestä tai puoli-itsenäisestä Suomen valtiosta, joka olisi Venäjän suojeluksessa ja pelkällä olemassaolollaan ehkäisisi Ruotsin ja Venäjän ainaisen vihamielisyyden. Koska Sprengtportenilla oli paljon ihailijoita suomalaisessa upseerikunnassa, hänen oli helppoa levittää ajatuksiaan sen keskuuteen. Hänellä oli pian kannattajajoukkonsa, jonka johtavia miehiä olivat (->) Carl Henrik Klick ja (->) Jan Anders Jägerhorn.

Ajatuksella Suomen itsenäisyydestä ei ollut kuitenkaan juuri kannatusta upseeripiirien ulkopuolella. Venäjän-pelko ja viha venäläisiä kohtaan olivat liian yleisiä sivistyneistön ja kansan keskuudessa. Kansa oli sitä paitsi perinteisesti uskollista hallitsijaansa kohtaan.

Sprengtporten matkusti 1785 kuninkaan luvalla ja taloudellisesti avustamana Hollantiin, missä hän aikoi liittyä niihin sotatoimiin, jotka olivat syttymässä Alankomaiden ja niiden eteläosaa Flanderia ja Brabantia hallitsevan Itävallan välillä. Sodasta ei tullut sillä kertaa mitään, mutta Hollannissa oleskellessaan Sprengtporten kuitenkin kehitteli edelleen itsenäisyysajatuksiaan ja jätti alkuvuodesta 1786 Venäjän Hollannin-lähettiläälle muistion asiasta. Tämä ilmoitettiin sekä keisarinna (->) Katariina II:lle että Venäjän Tukholman-lähettiläälle.

Palattuaan kotimaahansa Sprengtporten osallistui vuoden 1786 valtiopäiville, joilla hän liittyi kuninkaanvastaiseen oppositioon. Saman aikaan hän jätti Venäjän-lähettiläälle ranskankielisen esityksen Suomen itsenäisyydestä ja valtiollisesta tasapainosta Pohjolassa. Tämä esitys sekä ne keskustelut, joita Sprengtporten kävi lähettilään kanssa, ilmoitettiin keisarinnalle, joka tarjosi Sprengtportenille siirtymistä Venäjän palvelukseen. Jonkin aikaa epäröityään Sprengtporten suostui tarjoukseen, ja syyskuussa 1786 hän saapui Pietariin. Keisarinna otti hänet vastaan suurin kunnianosoituksin. Hänelle myönnettiin keisarillisen kamariherran arvo, kenraalimajurin arvo Venäjän armeijassa sekä runsas rahalahja, jonka turvin hän saattoi järjestää elämänsä. Sprengtporten oli ottanut ratkaisevan askeleen eikä katsonut olevansa enää Ruotsin alamainen.

Sprengtportenin valtiosääntöesitys Venäjän suojeluksessa olevalle Suomelle rakentui tasavaltaiselle pohjalle. Suomi olisi sen mukaan ollut liittovaltio, jossa maakunnilla olisi ollut laaja itsehallinto. Valtiosääntö edellytti nelisäätyisten valtiopäivien olemassaoloa, mutta korkeinta hallitusvaltaa olisi käyttänyt kongressi, johon valittaisiin maakunnittain ylempien säätyjen jäseniä. Talonpojilla olisi äänioikeus, mutta ei vaalikelpoisuutta kongressiin. Toimeenpanoelimenä olisi ollut valtioneuvosto, jonka johdossa olisi ollut eliniäksi nimitetty valtiopresidentti. Valtiosäännön henki oli valistuksen aikakauden mukainen, ja siihen oli selvästi saatu vaikutteita myös Alankomaiden ja Amerikan Yhdysvaltain valtiosäännöistä. Pohja oli kuitenkin kotoinen.

Aluksi näytti siltä, ettei Sprengtporten voisi tehdä Venäjällä paljoakaan Suomen hyväksi. Keisarinna otti hänet mukaan seurueeseensa Etelä-Venäjälle, mutta hänen mielenkiintonsa tuntui kohdistuvan paljon enemmän Turkin kuin Suomen kysymykseen. Kun Ruotsi kuitenkin aloitti sodan Venäjää vastaan 1788, Sprengtporten sai paljon tehtävää. Hänet määrättiin Aunukseen järjestämään joukko-osastoa, jonka tuli hyökätä Suomeen, mutta kutsuttiin sitten nopeasti takaisin neuvotteluihin, kun J. A. Jägerhorn saapui Pietariin Liikkalan nootti mukanaan. Sprengtporten matkusti pian Suomen rajaseudulle, missä hän koetti yllyttää entisiä kannattajiaan ripeään toimintaan Suomen itsenäisyyden hyväksi. Pettymyksekseen hän ei saanut riittävää vastakaikua. Tästä huolimatta hän suunnitteli muun muassa Hämeenlinnaan järjestettäviä valtiopäiviä, joiden tarkoitus olisi Suomen irrottaminen Ruotsista, sekä laati kansalle tarkoitetun propagandakirjasen nimeltä Isänmaalle. Kun armeija lokakuussa hajautui talvimajoitukseen, Sprengtportenin suunnitelmat upseerien johtamasta kapinaliikkeestä raukesivat.

Talvella 1788 - 1789 Sprengtporten laati Venäjän armeijalle sotasuunnitelman seuraavaa kesää varten. Tämän suunnitelman mukaisesti Venäjän armeija sitten pääasiallisesti toimikin. Sprengtporten otti itsekin osaa sotatoimiin ja osallistui muun muassa Porrassalmen taisteluun, jossa hän haavoittui Savon jääkärien tussarista. Kun hänet vietiin haavoittuneena hoitoon entiseen kotiinsa, everstinpuustelliinsa Brahelinnaan, hänen kerrotaan tokaisseen: "Omat koirat purivat." Sota merkitsi Sprengtportenille lopullista eroa Ruotsista, sillä helmikuussa 1790 Turun hovioikeus tuomitsi hänet poissaolevana maanpetturuudesta kuolemaan.

Seuraavina vuosina Sprengtporten oleskeli paljon eri puolilla Eurooppaa. Vaikean haavoittumisensa takia hän haki hoitoa kylpylöistä, ja Venäjän mielenkiinnon kohdistuessa muualle kuin luoteisrajalle hänelle ei aina löytynyt sopivia tehtäviä. Hänen kylpyläelämästään ja tuttavuudestaan Casanovan kanssa on syntynyt paljon aineistoa (-> Eero Saarenheimo, 2006). Kun hän palasi takaisin Venäjälle 1798, keisari (->) Paavali I korotti hänet jalkaväenkenraaliksi. Pari vuotta myöhemmin hän oli keisarin lähettiläänä Hollannissa hakemassa ranskalaisten käsiin joutuneita venäläisiä sotavankeja. Sprengtporten kohtasi matkallaan keisari Napoleonin, joka kohteli häntä erittäin huomaavaisesti.

Keisari (->) Aleksanteri I:n hallituksen alkuaikana Sprengtporten näyttää joutuneen syrjään. Häntä tosin käytettiin erilaisissa tehtävissä valtakunnan kaukaisilla raja-alueilla, mutta hallitsijan läheisyyteen hän ei päässyt. Hän esitti kuitenkin 1805 keisarille laajan muistion Puolan asemasta ja Suomesta. Hän esitti Puolan kuningaskunnan uudelleen perustamista ja Suomen itsenäistämistä.

Kun sota Ruotsia vastaan alkoi 1808, Sprengtporten oli taas tärkeänä miehenä mukana. Hänen laatimansa taitavan ja uudenaikaisen sotasuunnitelman mukaisesti Venäjän armeija hyökkäsi rajan yli. Hän tähdensi edelleen Suomen valtion perustamisen tärkeyttä. Tämä ilmenee hänen laatimastaan venäläisten ylipäällikön kreivi (->) Friedrich Wilhelm von Buxhoevdenin jakamasta julistuksesta, jossa luvataan muun muassa valtiopäivien koollekutsumista Turkuun.

Sprengtportenille tarjottiin sotilaallista tehtävää Suomen valloituksessa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan vaan toimi sodan alussa kreivi von Buxhoevdenin diplomaattisena neuvonantajana. Heidän välinsä menivät kuitenkin pian poikki, sillä kun Sprengtporten tähtäsi Suomen valtion muodostamiseen, von Buxhoevden halusi Suomen liitettäväksi Venäjään tavallisena maakuntana. Sprengtporten halusi ehdottomasti valtiopäivien koollekutsumista ja toimi parhaansa mukaan asian hyväksi. Hän sai vastustajikseen paitsi ylipäällikön myös eräitä aikaisempia kannattajiaan, jotka halusivat Suomen tulevan kiinteäksi osaksi Venäjää.

Suomesta kutsuttiin Pietariin suuri lähetyskunta, jonka tehtäväksi tuli kertoa hallitsijalle uuden alueen tarpeista. Sprengtporten, joka oli maaliskuussa 1808 joutunut syrjään von Buxhoevdenin neuvonantajan tehtävästä, oli Pietarissa onnistunut vaikuttamaan siihen, että lähetyskunnalle ilmoitettiin, että hallitsija aikoi kutsua koolle valtiopäivät. Sprengtporten oli syksyllä 1808 laatinut keisarille suunnitelman Suomen väliaikaisen hallinnon järjestämisestä. Suunnitelma tarkastettiin komiteassa, johon kuului Sprengtportenin lisäksi kaksi muuta kenraalia, Venäjän sotaministeri (->) Aleksei Andrejevitsh Araktshejev ja Venäjän Suomen sotajoukkojen uusi ylipäällikkö Bogdan von Knorring. Keisari Aleksanteri I vahvisti suunnitelman 1.12.1808. Vastoin suunnitelmaa keisari kuitenkin määräsi, että Suomen asiat oli esitettävä ohi Venäjän ministereiden suoraan hänelle. Samalla hän nimitti Sprengtportenin Suomen (siviili)kenraalikuvernööriksi ja valtiosihteeri (->) Mihail Speranskin Suomen asiain esittelijäksi.

Keisarin vahvistaman Sprengtportenin suunnitelman mukaan valtiopäivät tuli kutsua koolle ja asettaa kenraalikuvernöörin johtama väliaikainen hallituskomitea. Hallituskomitean jäsenet olisi valittu säädyissä, puolet aatelistossa ja puolet muissa säädyissä. Ilmeisesti Suomen konservatiivisten johtomiesten väliintulon ansiosta suunnitelma säätyjen valitsemasta hallituksesta kuitenkin vesittyi säädyille suoduksi oikeudeksi ehdottaa hallituskonseljin jäsenet. Sprengtporten itse oli jo ennen Porvoon valtiopäiviä jätetty syrjään suunnitelman jatkovalmisteluista.

Sprengtporten ryhtyi helmikuun alussa 1809 Hämeenlinnassa hoitamaan innokkasti kenraalikuvernöörin tehtäviä, mutta hänen tehtävänsä oli varsin vaikea. Maassa ei ollut ennestään mitään keskusviranomaisia, ja valtiopäivien valmistelu oli hankalaa. Lisäksi hänellä oli vastassaan monien kansalaisten vihamielisyys, kun häntä pidettiin yleisesti maanpetturina. Kaikesta huolimatta hän onnistui tehtävissään kohtalaisesti ja säilytti ainakin aluksi keisarin suosion. Hän muun muassa luki keisarin hallitsijanvakuutuksen maaliskuussa Porvoon valtiopäivillä. Jouduttuaan riitaan ylipäällikkö von Knorringin kanssa hän kuitenkin pyysi eroa kenraalikuvernöörin tehtävästä, mikä hänelle kesäkuussa 1809 myönnettiinkin erittäin armollisessa muodossa. Ansioistaan hänet korotettiin kreiviksi.

Lopun elämäänsä Sprengtporten vietti yksityishenkilönä. Talvet hän asui Pietarissa Vasilin saarella sijaitsevassa talossaan ja kesät Viipurin lähellä Hietalan tilalla. Hän laati 1812 suunnitelman Suomen kansallisen sotaväen asettamisesta, mutta muuten hän ei ottanut enää osaa sen valtion kehityksen ohjaamiseen, jonka syntyvaiheissa hänellä oli ollut merkitystä.

Georg Magnus Sprengtporten on eräs Suomen historian merkillisimmistä hahmoista. Häntä on aikakausien vaihtuessa arvioitu monin eri tavoin. Venäjän palvelukseen siirtyminen ja kuolemantuomio löivät häneen petturin leiman, joka on varjostanut hänen jälkimainettaan. Ideologisista syistä ja poliittisista suhdanteista johtuen Sprengtportenia on arvioitu eri tavoin. Ensimmäinen suuri polemiikki hänestä käytiin 1870-luvulla (->) G. Z. Yrjö-Koskisen nostettua hänet valtiollisen suomalaisuuden ennakoijaksi. Liberaaliselta kannalta kiistettiin Sprengtportenin suunnitelmien yhteys myöhempään suomalaisuuteen. On kuitenkin muistettava, että Sprengtportenin aikana nimenomaan sotilassääty oli erittäin kansainvälisesti asennoitunutta. Toisen valtion palvelukseen siirtyminen ei sinänsä ollut mitenkään epätavallista eikä häpeällistä. Nurjan kilven kantamista omaa isänmaata vastaan pidettiin toki sopimattomana, mutta Sprengtportenilla saattoi sanoa olleen siihen riittävästi syytä. Oletettavasti jälkimaailman kuvaan Sprengtportenista on vaikuttanut myös se, ettei hänen luonteensa kaikesta päätellen ollut erityisen epäitsekäs eikä hyveellinen. Häntä on syytetty kohtuuttomasta omanvoitonpyynnistä, rajattomasta vallanhimosta, pohjattomasta itsekkyydestä ja häikäilemättömästä toisten ihmisten hyväksikäytöstä. Hän oli myös suuri naissankari, joka ei suhteissaan vastakkaiseen sukupuoleen toiminut läheskään aina kunniallisen miehen tavoin.

Sotilaana Sprengtporten oli epäilemättä eräs Suomen historian etevimmistä. Hän ei päässyt koskaan osoittamaan kykyjään suurten ja merkittävien sotatoimien johtajana, mutta hänen aikaansaannoksensa Savon prikaatin päällikkönä sekä venäläisille laatimansa hyökkäyssuunnitelmat osoittavat hänen olleen merkittävä sekä taktisena että strategisena ajattelijana.

Valtiomiehenä Sprengtporten loi niin ikään uutta. Hänen monet esityksensä Suomen hallitusmuodosta ja hallintojärjestelmästä osoittavat hänen perehtyneen hyvin aikansa valtio-opilliseen ja poliittiseen ajatteluun sekä kyenneen myös uusiin ajatuksiin. Luovaa poliittista ajattelua todistaa sekin, että hän kehitti valtiollisia näkemyksiään joskus jopa aivan vastakkaiseen suuntaan, kuin mitä hän oli aiemmin esittänyt. Ainoastaan yhden päämäärän hän säilytti koko ajan muuttumattomana: ajatuksen Suomen valtion muodostamisesta. Hän sai myös nähdä suuren ajatuksensa toteutuvan, ja vaikka hän ei ollutkaan juuri mukana Suomen suuriruhtinaskunnan alkuvaiheissa, hän lienee tuntenut mielihyvää ajatustensa toteutumisesta. Riippumatta siitä, miten ankarasti hänen tiettyjä heikkouksiaan ja virheitään tuomitaankin, on kiistämätöntä, että hänen merkityksensä autonomisen Suomen luomisessa on tärkeä.

Georg Magnus Sprengtport vsta 1770 Sprengtporten S 16.8.1740 Porvoon pitäjä, K 13.10.1819 Pietari. V majuri Magnus Wilhelm Sprengtport ja Elsa Katarina Ulfsparre af Broxvik. P1 1764 - Anna Elisabeta Glansenstierna S 1746, K 1785, P1 V everstiluutnantti Lorenz Glansenstierna ja Vendela Eleonora Torwigge; P2 1788 - 1797 (ero) kreivitär Anna Charlotte d'Aumale S 1763, K 1839, P2 V kreivi Jacques Paul d'Aumale ja Jacqueline Cornelia de Geer; P3 1798 - kreivitär Varvara Samyski K 1850, P3 V valtioneuvos, kreivi Nikolai Samyski. Lapset: Gustaf Wilhelm, kornetti; Magnus Wilhelm S 1772, K 1801, everstiluutnantti.

URA. Kadettikoulu Tukholmassa 1752 - 1756.

Konduktööri linnoitusjoukkoissa 1756; Viaporiin 1757; kreivi Fredrik Axel von Fersenin adjutantti Pommerin sodassa 1757; luutnantti 1760; kapteeni 1761; Suomen puolustusta tarkastavan komission jäsen 1766; tiedustelu- ja kartoitustehtävissä Suomessa 1766 - 1768, Norjan rajalla 1769; majuri Uudenmaan ja Hämeen läänin kevyessä rakuunarykmentissä 1770; everstiluutnantti 1772; Uudenmaan ja Hämeen läänin kevyen rakuunarykmentin eversti 1773; Savon prikaatin komentaja 1775; matkalla Venäjällä, Puolassa, Preussissa, Ranskassa 1779 - 1782; ero 1780; matkalla Alankomaissa 1785 - 1786; Venäjän palvelukseen, kenraalimajuri 1786; osallistunut sotaan Suomessa 1788 - 1790; oleskellut Keski-Euroopan kylpyläkaupungeissa 1790 - 1793; kenraaliluutnantti 1795; oleskellut Teplitzissä Pohjois-Böömissä 1795 - 1798; jalkaväenkenraali 1798; henkivartioväen musketöörirykmentin komentaja 1800; diplomaattitehtävissä; ylipäällikkö von Buxhoevdenin neuvonantaja Suomessa; Suomen kenraalikuvernööri 1808 - 1809.

Edustaja valtiopäivillä 1765, 1769, 1771 - 1772, 1786.

Tuomittu maanpetturuudesta kuolemaan Turun hovioikeudessa 1790.

Kunniaosoitukset: Ruotsin Miekka-r. R 1761; vapaaherra 1770; keisarillinen kamariherra 1786; P. Annan R 1 1801; P. Aleksanteri Nevskin R 1801; kreivi 1809.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. B. Lesch, Självständighetsmännen och den nationella romantiken på Gustav III:s tid // Historiska och litteraturhistoriska studier 9. 1933; S. Kuusi, Yrjö Maunu Sprengtporten. 1971; E. K. Osmonsalo, Suomen valloitus 1808. 1947; S. Ramel, Yrjö Maunu Sprengtporten : maanpetturi ja patriootti. 2005; E. Saarenheimo, Casanova ja Sprengtporten : kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet. 2006.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Muistomerkit: J. Rönkkö. 1993, Kuopio.

GEORG MAGNUS SPRENGTPORTENIN MUKAAN NIMETTY. Sprengtportenin mäki Seestaalla, Nastolassa; perhepuisto 1995, Kuopio.

Veli-Matti Syrjö

Julkaistu 1.2.2000."

Sellainen kirja löytyy tuosta hyllystä kuin "Haavekuvani", eli Y.M. Sprengtportenin elämä, kirjoittanut Tuomas Keskinen. Ei ehkä hirveän mukaansa tempaava teos, mutta faktaa..

Myös Sakari Kuusi on vuonna 1971 kirjoittanut Gummerruksen julkaiseman kirjan "Yrjö Maunu Sprengtporten". Kirjan nimi kuvannee hyvin mistä siinä on kysymys.

Juu, nykyisin löytyy tämä Kuusenkin kirja tuolta hyllystä. Ehtis vaan lukea..