Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kun kävin Kuopion sankarihaudoilla, niin katselin hautarivistöä, missä oli noin 20 sotien jälkeen kuollutta. Kuolleita oli mm. 50- ja 60- luvuilta. Samojen henkilöiden tiedot löytyvät "Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedostosta". Millä perusteella vielä sotien jälkeen haudattiin sankarihautoihin? Itselläni tulee lähinnä mieleen esim. tapaturmaiset kuolemat miinanraivaustehtävissä yms.

Alla kuva yhden edellämainituista, jääkärieversti Veikko Räsäsen haudasta. Wikipedian mukaan hän hoiti sodan jälkeen maatilaansa vuosina 1945-1954, joten ei vaikuttaisi ainakaan hän olleen enää puolustusvoimien tehtävissä.

Ilona Kemppainen
Sankarin kuolema
Näkökulma suomalaiseen yhteiskuntaan toisen maailmansodan aikana


Koko sankaruuden käsite on täytynyt tutkimuksen kuluessa kyseenalaistaa. Suomalaisella sankarivainajalla oli melko vähän tekemistä antiikin heerosten, saati myöhempien aikojen uljaiden ja itseriittoisten sankarien kanssa. Sen sijaan runebergiläinen tyyni kohtalon hyväksyminen, suorastaan sodan pitäminen vain yhtenä osana vaatimattoman työteliästä elämää oli tyypillistä suomalaisille sankari-ihanteille. Tämä on myös puolustusvoimien sankaruuskäsitys: suurinta on palveleminen. Siksi sankarivainajan statuksen saivat kaikki puolustusvoimien palveluksessa ollessaan tai sen seurauksena kuolleet: myös työvelvolliset, lotat ja sodan jälkeen sodassa saamaansa sairauteen tai vammaan kuolleet. Tämän seikan voi varmistaa melkeinpä miltä tahansa sankarihautausmaalta.

Tutkijan näkökulma, eiköhän tuo ole aika virallinen kanta.

JR33 wrote:Ilona Kemppainen
Sankarin kuolema
Näkökulma suomalaiseen yhteiskuntaan toisen maailmansodan aikana


Koko sankaruuden käsite on täytynyt tutkimuksen kuluessa kyseenalaistaa. Suomalaisella sankarivainajalla oli melko vähän tekemistä antiikin heerosten, saati myöhempien aikojen uljaiden ja itseriittoisten sankarien kanssa. Sen sijaan runebergiläinen tyyni kohtalon hyväksyminen, suorastaan sodan pitäminen vain yhtenä osana vaatimattoman työteliästä elämää oli tyypillistä suomalaisille sankari-ihanteille. Tämä on myös puolustusvoimien sankaruuskäsitys: suurinta on palveleminen. Siksi sankarivainajan statuksen saivat kaikki puolustusvoimien palveluksessa ollessaan tai sen seurauksena kuolleet: myös työvelvolliset, lotat ja sodan jälkeen sodassa saamaansa sairauteen tai vammaan kuolleet. Tämän seikan voi varmistaa melkeinpä miltä tahansa sankarihautausmaalta.

Tutkijan näkökulma, eiköhän tuo ole aika virallinen kanta.

Näin sen on täytynyt mennä. Siis sodan jälkeen sodassa saamaansa sairauteen tai vammaan kuolleet ovat päässeet sankarihautaan.

Pitkä on muuten ollut joillakin tämä "sairastamisaika", jos veteraani on kuollut esim. vuonna 1960.

Homie74 wrote:
Pitkä on muuten ollut joillakin tämä "sairastamisaika", jos veteraani on kuollut esim. vuonna 1960.

No, sellaisenkin ikävän tilanteen voi helposti kuvitella että päävamma (tai joku muu) on invalidisoinut tyystin ja loppuelämä on kulunut sitten enemmän tai vähemmän ihmisarvoisesti jossain laitoksessa. Näitä tarinoita on vaikka kuinka paljon, että "kitumaan" on joutunut hyvinkin pitkään.

Isäukolta leikattiin sirpale keuhkosta ja vartti keuhkoa samalla vasta v -64, sirpale osui helmikuussa -40.
Aika paljon esim sirpaleet koteloituu, mutta kyllä ne vaan vaeltaa ja sitten vanhemmiten vasta vaivaavat.

Suurinosa näistä 50-60luvuilla sankarihautaan haudatuista on kadonneita jotka silloin on julistettu kuolleiksi...

Homie74 wrote:

JR33 wrote:Ilona Kemppainen
Sankarin kuolema
Näkökulma suomalaiseen yhteiskuntaan toisen maailmansodan aikana


Koko sankaruuden käsite on täytynyt tutkimuksen kuluessa kyseenalaistaa. Suomalaisella sankarivainajalla oli melko vähän tekemistä antiikin heerosten, saati myöhempien aikojen uljaiden ja itseriittoisten sankarien kanssa. Sen sijaan runebergiläinen tyyni kohtalon hyväksyminen, suorastaan sodan pitäminen vain yhtenä osana vaatimattoman työteliästä elämää oli tyypillistä suomalaisille sankari-ihanteille. Tämä on myös puolustusvoimien sankaruuskäsitys: suurinta on palveleminen. Siksi sankarivainajan statuksen saivat kaikki puolustusvoimien palveluksessa ollessaan tai sen seurauksena kuolleet: myös työvelvolliset, lotat ja sodan jälkeen sodassa saamaansa sairauteen tai vammaan kuolleet. Tämän seikan voi varmistaa melkeinpä miltä tahansa sankarihautausmaalta.

Tutkijan näkökulma, eiköhän tuo ole aika virallinen kanta.

Näin sen on täytynyt mennä. Siis sodan jälkeen sodassa saamaansa sairauteen tai vammaan kuolleet ovat päässeet sankarihautaan.

Pitkä on muuten ollut joillakin tämä "sairastamisaika", jos veteraani on kuollut esim. vuonna 1960.

Hmmmm......Eiköhän esim. Kaunialan sairaalassa ole tänä päivänä veteraaneja jotka kärsivät vieläkin sotavammojaan?!

Savu wrote:Suurinosa näistä 50-60luvuilla sankarihautaan haudatuista on kadonneita jotka silloin on julistettu kuolleiksi...

Näillä vaan kuolinpäivänä näkyy se katoamispäivä. Tai sitten kuten yhden kivessä luki "kuollut sotavankeudessa" ilman kuolinpäivämäärää.

no en tie sitte...kysäsin oikeen pomolta ku hautsikalla olin et mites näin, ku oli sankarhaudas vuotena -66, se selvitti et soon sillon julistettu kuoleeks jne...no tost hautsikasta tuli mieleen et samal hautsikalla makaa mm. Kemppi ja Pallari...sitte on komee patsas yhel haudal jos on semmoin nuori poitsu jol on partiolaisten vyö, silläki hadal on raju tarina...no tää tästä...

Annappa Savu tulla sekin tarina arvostavalle porukalle.

Kyllä pitää kertoa jos aloittaa.Juttua kehiin,tarinan kanssa tai ilman.