Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Skannailin tänään sukulaisteni kirjeenvaihtoa sotavuosilta 242 sivua.Tuossa poiminto
tältä päivämäärältä, mutta vuodelta 1941. Ukkini kirjoittaa mummolleni:

Hiljaiseksi vetää, kun tuota ajattelee - rintamallakin miehellä on perhe ja koti mielessä. Kiitos kuin jaoit tämä kanssamme!

Kaikki naimisissa olevat lähettivät vastaavia sodasta.Tapa silloin tapa nyt joten jokin maailmassa ei ole muuttunut vaikka kaikki ympärillä niin tekeekin.

Kyllä huomaa kirjeestä, että rajanpinnassa asuvia ei yksi sota liikoja paniikkia aiheuta, ovat varmaan tottuneet, onhan siellä sodittu satoja vuosia.
Suurin murhe taisi olla järveen jäänyt katiska, onneksi sota loppui ennen hauenkutua, olis ollut katiskassa tunkua.
Ei tainnut ryssä ihan teille saakka päästä, siinäkö ne rinteessä oli ne puolustusasemat.
Onko Palkinjärven tai Kaatiinlammen takana mitään asemia havaittavissa.

JR33 wrote:Ei tainnut ryssä ihan teille saakka päästä, siinäkö ne rinteessä oli ne puolustusasemat.
Onko Palkinjärven tai Kaatiinlammen takana mitään asemia havaittavissa.

Kyllähän ryssät kävi Hattuvaarassa asti, josta ne sitten potkittiin takaisin.
Meidänkin talossa oli jo sytykkeet valmiina, mutta sytyttyjät joutuivat lähtemään lipettiin eivätkä kiireessä ehtineet laittaa tulia, kun ryssä alkoi paahtamaan läpi seinien.
Lienevätkö ajatelleet meidän talon asukkaita jonkun sortin tovereiksi, kun oli ainut polttamaton talo. Olivat nimittäin jättäneet leivän pöydälle ja lampaatkin olivat terveinä karsinoissaan, joskin janoisina kun ukki oli sitten päässyt siellä käymään.

Havaittavia asemia ei ole oikeastaan enää Kaatiinlammen itäpuolella. Heti siinä Inarin risteyksessä on Saparonmäki jossa on selvät kaivannot ja heti siitä itään Heinäpuron itäpuolella on ryssän matalia kaivantoja. Koko välillä Kaatiille on tien molemmin puolin melkein kaikilla korkeammilla paikoilla havaittavia poteroita ym. kaivantoja.