Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tarkoitus olis lähiaikoina matkailla Kittilän-käsivarren maisemissa. Olisiko palstalaisilla heitellä mitään vinkkejä tutustumisen arvoisista paikoista siellä. Ainakin olis tarkoitus kävästä Järämässä. Onko mitään varikon pohjia, tai muita rojuisia paikkoja tiedossa... . Tarvittaessa voisi vaikka pikkusen haravoidakin.

Saksalaisten asemat Kilpisjärvellä.
http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3298207

Onko Kilpisjärven Sturmbock-asema jo katsastettu? Ellei kannattaa ehdottomasti käydä - vieressä on näyttely/museo. Ks. http://www.tammenlehva.fi.test.mediatra ... php?id=494

sekä googlaamalla "Sturmbock" löytyy paljon viitteitä ja tietoja.
cfg

Martti Kujansuu wrote:Saksalaisten asemat Kilpisjärvellä.
http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3298207

Kilpisjärven alue ei kuulu varsinaisesti Sturmbockiin,
Kilpisjärven alueen kartta löytyy Toivo T. Kailan teoksesta: Lapin Sota. Näissä kartoissa on hieman erheitä. Pääosin ihan ok, ja asemat kohdallaan. Jos aikoo alueelle, kannattaa skaalata tämä asema kartta normaalille topografikartalle. Kohteet löytyy, jos löytyy. Huomioikaa että Kilpisjärvellä on maastossa rajoitettu kulkuoikeus!

Polarfuchs wrote: Huomioikaa että Kilpisjärvellä on maastossa rajoitettu kulkuoikeus!

miksi

Mallan luonnonpuiston alueella liikkuminen lumettomana aikana edellyttää kirjallista tutkimuslupaa. Näin suojellaan herkkää tunturiluontoa kulumiselta. Tarkoittaa merkityiltä poluilta poikkeamista.

No niin. Nyt on päästy jo mökin pihapiirin ulkopuolellakin käymään. Käytiin katsastamassa Kittilä-Ylläksen välisen tien varresta sinne Lapin sodassa pudonnut Suomalainen DB-3. Tieto paikasta tuli tietysti täälläkin vaikuttavalta alan harrastajalta. Siis kiitos tiedosta ja paikan päälle puhelimella saaduista lisätiedoista. Ihmeteltiin nimittäin isoa rungon kappaletta, joka oli suunnilleen ison ahkion mallinen "pulkka". Syyksi tosiaan selvisi se, että kone oli haettu suolta romuksi maan ollessa jäässä, eikä sitä oltu saatu irti maasta, joten rungon maahan kiinni jäätynyt alapuoli oli jouduttu jättämään paikalle, ilmeisesti pilkottu suunnilleen kirveellä... Ei ole varmaan maailmassa montaa DB3:n runkoa (ollutkaan), johon on ollut maalattuna keltainen itärintamatunnus...? Metallinpaljastin kertoi, että suon pinnan alla on runsaasti pikkuosia, mutta ei ruvettu kaivelemaan, kun ei ole kysytty siihen lupiakaan. Varmistettiin vaan, että ollaan tosiaan oikealla paikalla.

Eilen käytiin paikantamassa kapteeni ja Mannerheim-ristin ritari Paavo Kahlan ja kersantti Jouko Liinamaan sekä heidän Fokkerinsa tuhoutumispaikka. Paikalle oli opaskyltti tien varresta ja yksinkertainen ja karu muistokivi. Yllättävän paljon oli heidän Fokkeristaan yhä tavaraa paikan päällä. Kone tuhoutui 23.10.1944, ja oli viimeinen Suomalainen toisessa maailmansodassa tuhoutunut kone.
Samalla ajelulla käytiin myös Aakenus-tunturin seinään 1.2.1944 ajaneen Saksalaisen JU-52:n törmäyspaikalla. Kone oli osunut tunturin yläosan rakkakivikkoon, ja palaset olivat levinneet ympäri rinnettä. Karu oli ollut tämänkin koneen miehistön kohtalo. Mutta Aakenukselle on helppo nousta vain kilometrin pituista polkua kodalle, ja kone on siitä parin sadan metrin päässä. Helppo kohde myös koko perheelle, sillä maisemat ovat ylhäältä todella upeat.
Ilman omia kalustotappioita ei tältäkään reissulta selvitty. Auton alumiininen öljypohja hipaisi kiveen ja tietysti tihkutteli öljyt pihalle silläaikaa, kun oltiin patikoimassa... .
Eli jäi taas kerran käsivarren kohteet katsastamatta . Vastahan sinne 30 vuotta on pitänyt palata...