Miksi toinen piippu on tarkempi kuin toinen

[Haudankaivaja]

Lukiessani kirjallisuutta on siellä toistuvasti mainintoja siitä, kuinka esim. VKT:n, Sakon ja Tikkakosken kiväärinpiipputuotannossa otettiin jatkuvasti tuotannosta sivuun poikkeuksellisen tarkkakäyntisiksi todettuja piippuja.

Mikä sitten tekee toisesta piipusta tarkemman kuin toisesta? Ainakin periaatteessa piippuihin käytetty teräs pitäisi olla samassa erässä samanlaista jokaisessa piippukangessa. Kaikki piiput työstetään samanlaisilla työkaluilla joissa on samanlaiset syöttönopeudet. Samat ihmiset ovat koko ajan vielä käyttämässä samoja koneita.

Silti toinen piippu on tarkempi kuin toinen. Vertaa esim. vuoden 1937 MM kilpailuihin valikoituja kiväärin piippuja. Tarkoissa piipuissa saattoi olla ihan perättäisiäkin numeroita, sitten oli pari numeroa väliä hiukan vähemmän tarkkoja ja taas oli tarkkakäyntinen piippu.

Osaako joku valaista asiaa...

[High Power]

Ja sitten se toinen ihminen ampuu tarkemmin, ajaa kovemmin radalla, juoksee nopeammin, lentää matalemmalla, ampuu enemmän vastustajia...
Eroja löytyy, kaikki lentokoneetkin ovat erilaisia. Samaa sarjaa olevat mersutkin (109) olivat kaikki yksilöitä. Nämä ovat niin kuin 'sormenjälkiä', joka aseen iskuripiikin jälkikin on erilainen.

[Ritter]

Piipun käynti riippuu monesta seikasta.Ensimmäinen edellytys on että piippu on ns.luonnon suora,eli sitä ei ole rihlauksen jälkeen tarvinnut vääntämällä oikaista niinkuin tehtiin ja tehdään edelleen hyvin monille piipuille.Vääntämällä oikaistuilla piipuilla on taipumus muuttaa osumapistettä lämmetessään.Suomessa piiput tehtiin 50 luvulle asti vetämällä eli lastuamalla,nykyisin takomalla.Paitsi Mäkinen joka tekee vetämällä vieläkin.Mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä kummalla menetelmällä se on tehty.Piipun reiän tulisi olla tasaisen tiukka lyjytappitulkkauksella.Mieluumin hiukan suuhunpäin tiukkeneva.Suuviisteen oltava ehdottoman symmetrinen.Tässä pari syytä.

[J]

Ei se kanuunaporauskaan aina suoraan mene, loppupelissä myös laaduntarkkailusta kiinni mitä laskevät lävitse.

[Spieß]

Yllättävän hyviä se Mäkinen vaan vetelee vieläkin....
mutta vanhojen, siis vanhojen, piippujen tuo ns. kartiokkuus tuli ilmeisesti osaksi lahjana piippuihin, laitteet olivat mitä olivat, terää kiinni tangossa kiilalla jne...siinä monen asian yhtälössä antoi joku hieman periksi ja tuli suutaan kohti tiukkeneva rihlaus...ja sen piiipun sai sitten osaava ampuja= piipun valmistaja oli maineessa, mikä ei tietenkään ollut huono asia sillä samoilla laitteilla vedetyt piiput olivat taasen hyviä...
Nykymaailman, laittaisin n. 80 luvulta ettepäin piiput ja kanget ovat niin melko tasalaatuista tavaraa, siis tuottajalta lähtien, että sen loppukäyttäjän täytyy se viimeinen siklaus tehdä jotta saa haluamansa aseen( siis osuvan aseen)..


ja kaikki on lopulta perän takaa kiinni.......

[Vuppe]

Eikös se Mäkinen ole jo eläkkeellä. Tais olla jossain ressu tms lehdessä juttua.

[Spieß]

Whatever, parempia piipuja mies on tehnyt jonkin verran...

[Vuppe]

Parempia verrattuna mihin? Kuulemma aika karkeita sisäpinnoilta.

[Spieß]

No vaikka sinun tekemiin...
juurihan sanoin että loppukäyttäjä tekee sen silauksen, siis viimeisen...
Ei vaan Mäkisen piipusta on monta mieltä...mutta pääosin hyvää...

[John Moses]

Mäkinen ei tosiaan enää reiluun vuoteen ole piippuja tehnyt, mutta ilmeisesti jotain kankea löytyy vielä varastosta, vaikka mies onkin virallisesti eläkkeellä. Totta on myöskin, että Mäkisen piippujen sisäpinta ei ole koskaan ollut aivan peilikiiltoinen,mutta hyvin nuo silti ovat käyneet, ainakin ne, joista minulla on kokemusta. Yleensäkin olen (pitkän kokemuksen perusteella) tullut siihen johtopäätökseen, että sisäpinnan karheus ei ole loppujen lopuksi niin merkittävä tekijä tarkkuuden suhteen kuin monet luulevat (tosin kerää likaa helpommin,joten on hankalampi pitää puhtaana). Hyväksi esimerkiksi tästä käy vaikkapa eräskin halvimman "reikäsinkki"-luokan .22 lr-revolveri, jonka piipun rihlauksen työstölaatu oli jotain kynnöspellon ja viemäriputken väliltä, mutta ase vaan takoi jatkuvasti 15-20 mm:n kasoja 25 metriin - yli puolet parempaa tulosta kuin mihin allekirjoittaneen 8-tuumainen S&W m. 17 Target pystyi peilikiiltävällä piipullaan...Samaten omistin taannoin Marlinin .444-kaliiperisen vipulukon, jonka piipun sisäpinnasta eräs puoliammattimainen harrastaja totesi: "Kaamein mitä olen nähnyt". Niinpä vain tuokin Marliini tökki jatkuvasti 25-30 mm kasaa sataan metriin ja sai monta kotimaista pulttilukkokivääriä jäämään toiseksi. Mitä taas tulee piipun suun kruunaukseen, niin sitä ei tarvita välttämättä lainkaan: piippu käy ihan yhtä hyvin jos se vaan katkaistaan SUORAAN poikki ja viilataan suulta purseet pois, mitään senkkausta tai upotusporausta ei tarvita (lähinnä niiden tehtävä on juuri tuo purseiden poisto tai rihlauksen suun suojaaminen kolhuilta). Dan Wessonin revolverien piipun suut oli 80-luvulla vain katkaistu poikki ilman mitään kruunausta ja monet piipuista olivat käynniltään loistavia, vaikka aseet muuten eivät sitten aina olleetkaan...Lähinnä sanoisin, että tarkkuuteen vaikuttaa rihlauksen ja piipun sisäläpimitan tasavahvuus (eli ettei ole tiukempia/löysempiä kohtia) ja ennen kaikkea rihlauksen sopivuus käytetylle luodille.Välttämättä edes samasta piippukangesta katkaistut piiput eivät käy yhtä hyvin, jos sisämitoissa on pientäkään aaltoilua - juuri tästä syystä ei voi mistään asemallista vetää johtopäätöksiä käynnin suhteen yhden yksilön perusteella - toki yleisestä laadukkuudesta kertoo se, ettei huonopiippuisia yksilöitä päästetä liikkeelle. Ennen kotimaiset tehtaat (Tikka, Sako, Valmet) koeampuivat aseet tehtaalla ennen myyntiä, nykyään en ole tästä enää varma (tarkoitan siis käyntikoetta, en painekoeammuntaa).

[Ritter]

Ei se kanuunaporauskaan aina suoraan mene, loppupelissä myös laaduntarkkailusta kiinni mitä laskevät lävitse.

Juuri tämän takia ne vääntämällä "oikaistaan" rihlauksen jälkeen,mikä on ampujan kannalta huono asia.Oikeastaan ne kuuluisi romukoppaan,mutta se on taloudellinen kysymys.Kuka heittää puolivalmiin piipun roskiin jos se on VÄHÄN käyrä ja joka saadaan hiukan vääntämällä "oikaistua"? Kyllä ne tehdään valmiiksi ja lasketaan myyntiin.Tarkkuuspiippujen valmistajat on eri asia,nimi velvoittaa.Mutta on niillä hintaakin sitten.

[Spieß]

Rihlauksen huonoudesta vielä; itselläni on P-38, jonka piipun itse pilasin ampumalla vanhoja elohopeanallisia patruunoita. Piippu syöpyi sitten rujoon kuntoon, mutta ase takoo todella hyvää kasaa oikealla patruunalla...

[Väbä]

Lukiessani kirjallisuutta on siellä toistuvasti mainintoja siitä, kuinka esim. VKT:n, Sakon ja Tikkakosken kiväärinpiipputuotannossa otettiin jatkuvasti tuotannosta sivuun poikkeuksellisen tarkkakäyntisiksi todettuja piippuja.

Mikä sitten tekee toisesta piipusta tarkemman kuin toisesta? Ainakin periaatteessa piippuihin käytetty teräs pitäisi olla samassa erässä samanlaista jokaisessa piippukangessa. Kaikki piiput työstetään samanlaisilla työkaluilla joissa on samanlaiset syöttönopeudet. Samat ihmiset ovat koko ajan vielä käyttämässä samoja koneita.

Silti toinen piippu on tarkempi kuin toinen. Vertaa esim. vuoden 1937 MM kilpailuihin valikoituja kiväärin piippuja. Tarkoissa piipuissa saattoi olla ihan perättäisiäkin numeroita, sitten oli pari numeroa väliä hiukan vähemmän tarkkoja ja taas oli tarkkakäyntinen piippu.

Osaako joku valaista asiaa...

Edesmennyt PT Kekkonen on tuosta aiheesta kirjoitellut: http://guns.connect.fi/gow/tarkpiip.html