Sen lisäksi että pienoiskiväärin lukon sulkemiseen tarvittava voima oli lueteltavissa kymmenissä kiloissa, mokoma terva oli värjännyt kaikki teräksenväriset osat ruosteenkellertäväksi(ja sinistetytkin, sitä vaan ei silmillä nähnyt). Yksikään haulikoista ei meinannut aueta kuin väkisin kääntämällä ja kiväärin lukko piti liuottaa öljyllä auki. Läpikotaisen purkamisen, hinkkaamisen, lisähinkkaamisen ja edelleen hinkkaamisen jälkeen pyssyt alkoivat taas toimia niin kuin pitääkin.
Beretta Gun Oil on ollut Suuren Öljyreformin jälkeen käytössä eikä ole ollut kenelläkään mitään valittamista missään sää- tai säilytysolosuhteissa tai -ajoissa. Nyt menee siitäkin piekkarista taas lukko kiinni vaikka pikkusormella tökkisi. Hajuun en ota kantaa, ehkä Anti-Corrolissa lemu oli parempi, mutta aseiden kannalta ihan kaameaa kamaa.

Jos aseita tahtoo varastoida, kannattaa ne sijoittaa vaikka suonsilmään ennen kuin Anti-Corroloida. Pienempi vaiva kaivaa ne suosta ylös kuin putsata kyseisen tervan jäljiltä.
