Keräilyaseen arvo ja arvostus

[eklu]

Vastaan tähän hieman eri kantilta kun itsellä on museo Honda jossa lukee hyvin säilynyt alkuperäinen, kilpailuissa voiton saa ne uudelleen maalatut sellaisilla maaleilla joita ei edes silloin ollut. Vielä vanhemmat pyörät kiiltelee ja tankin merkit oli käsin maalattuja joten kahta samanlaista ei edes ole olemassa ja nyt pannaan tietokoneella tehdyt ns. vesitarrat maalinpäälle ja lakataan tuloksena ykköspokaali hienimmasta. Se on irvikuva alkuperäisestä ja osista puolet on kromattu vaikka alkuperäiset oli niklattu, vanteet,pinnat,kumit erilaisia ja koneen sisuskaluissa tarvikemännät yms. Sehän pitäis panna prässiin ja sulattaa eikä antää ykköspalkintoa. Sama siis aseisiin mutta jos vaarivainaan raadon kunnostaa ja käyttää sitä niin jo sen historia on arvokas jollekkin mutta ei saa myydä alkuperäisenä. Itse kerään etupäässä vanhoja ilmakivääreitä ja olen sinistyttänyt ja nyt yhtä hiotaa 4:n nollan teräsvillalla jossa supersiniä että saa ruostekukat pois koska seinälle pääsee kun kuoleentunut jousi on vaihdettu ja tiiviste korjattu jotta sillä voi ampua 10m tauluun, myös tukkiin hieron omasekotteista vahaa saaden mielestäni hyvän vaikka koloja jää. Mulle se on osa 50 luvun historiaa ja muiden mielipiteellä ei ole mulle merkitystä mutta esillä olevat toimivat kuten kaupasta ostettuna. Valtaosa on täysin alkuperäisiä mutta osa on korjattu hellästi.

Edit1: Perma Blue paste Gun Bluella just sama väri, eli supersini hävisi nyt kilpailun.

[1st Sergeant]

Kun tätä asekeräilyn aloittamista nyt eilen ja tänään on palstalla pohdittu, niin olisi varmaan tämäkin keskustelu syytä nostaa esiin. Etenkin ensimmäisellä sivulla tuli vahvaa tekstiä ja ristiriitaisiakin mielipiteitä.

[John Moses]

No omasta puolesta voi sanoa että suhtautuminen on muuttunut entistäkin nihilistisemmäksi, eli omista nurkista olen koettanut tässä parin vuoden aikana huonokuntoisemmat tai muuten vaan ei-hyvät vehkeet hävittää, ja uusien ostossa VAIN ja ainoastaan hyväkuntoisia/laatuisia...ja kirjoja lisää niin paljon kuin vain löytyy. Hakusessa olisi muuten Ned Schwingin "Winchester Slide-action rifles"-kirja joko kaksiosaisena Vol.1&2-painoksena tai sitten se uudempi jossa nuo on samoissa kansissa...jos löytyy joltakulta ja olisi luopumishaluja, niin yv.tä kehiin - ja ihan rahalla maksan jos kirja löytyy.

[1st Sergeant]

Palstalla ei ole ollut hetkeen oikein mistään vääntöä, tai tiukempaa keskustelua. Kävisikö vanha aihe nostamaan mielipiteitä? Lukekaas koko topikki läpi ja miettikää asiaa. Onko lisättävää? Ainakin tässä keskustelussa ollaan palstan tarkoitusperien villakoiran ytimessä. Ja vaikka ei tule mitään kirjoittamisen arvoista mieleen, on tässä esitetyt näkökannat mielestäni hyvinkin ajattelemisen arvoisia.

[M/62]

Lieneekö sitten kirjoittamisen arvoista, mutta muistetaan, että esim. kaikki suomalaiset Mosin-Nagant-suvun kiväärithän on koottu käytetyistä kivääreistä purettujen osien ympärille. Eli voi puhua parhaimmillaankin "tehdaskunnostetuista" aseista.

Ja jos keräilykohde on vaikka juuri Suomen armeijan aseet, niin esim. kaikki Stenit kävivät läpi "suomalaistamisen" (sinistäminen, ym.), eli alkuperäiskuntoinen Sten ei silloin "sovi" kokoelmaan.
Myös valtaosa Suomi-kp:sta oli käytöstä poistuessaan kaukana alkuperäisestä, kuitenkin ne edustavat oman käyttöaikansa kalustoa.

Jos siis keräilykohde on sidottu tiettyyn ajankohtaan, niin esineen pitäisi mielestäni silloin edustaa kyseisen ajan kuntoa. Sitä kautta nämä kaikenlaiset "kunnostetutkin" aseet ovat omalla tavallaan keräilyaseita, jos ne ovat käyttäjäinstanssin jäljiltä.

"Entisöidyt" aseet taas eivät minusta ole kuin käyttöaseen arvoisia, niiden historia on hukattu, vaikka olisivat kuinka koreita. Yhtä hyvin voi silloin hankkia replikoita.

[igorrock]

Jos siis keräilykohde on sidottu tiettyyn ajankohtaan, niin esineen pitäisi mielestäni silloin edustaa kyseisen ajan kuntoa. Sitä kautta nämä kaikenlaiset "kunnostetutkin" aseet ovat omalla tavallaan keräilyaseita, jos ne ovat käyttäjäinstanssin jäljiltä.

Tuo on yksi tapa määritellä omat keräilykohteensa mutta samalla myös yksi tapa tehdä hommasta hyvin hankalaa koska aseiden mahdollisten kunnostusten ikä ja tapahtumapaikka/aika ei kovin usein ole niinkään helppo määritellä. Toki aina on suotavaa että ase olisi mahdollisimman täydellinen ja muutenkin alkuperäisessä kunnossa mutta itselleni se että esim. sinistys on uusittu, toki niin että se vastaa alkuperäistä, ei ole kovin suuri vika.

Itselläni on tässä mielessä paljon helpompaa koska oma kiinnostukseni kohdistuu pääasiassa metsästysaseisiin. Niiden kanssa yleensä, ainakin kansainvälisessä keskustelussa, sallitaan laadukas restaurointi jos sille oikeasti on tarve. Samoin itseäni kiinnostaa enemmän se korkealuokkainen käsityö ja viimeistely mitä laadukkaammissa aseissa näkee. Nämä jo yhdessä oikeastaan vaativat sen että aseen yleinen kunto olisi aina pidettävä mahdollisimman hyvänä ja jos se on päässyt rapistumaan, olisi ase syytä kunnostuttaa siten että se mahdollisimman pitkälle vastaa sitä millainen ase oli kun se lähti tekijänsä kädestä. Mutta kuten sanottua, aina parempi jos ase on hyvässä alkuperäisessä kunnossa.

[M/62]

Jos siis keräilykohde on sidottu tiettyyn ajankohtaan, niin esineen pitäisi mielestäni silloin edustaa kyseisen ajan kuntoa. Sitä kautta nämä kaikenlaiset "kunnostetutkin" aseet ovat omalla tavallaan keräilyaseita, jos ne ovat käyttäjäinstanssin jäljiltä.

Tuo on yksi tapa määritellä omat keräilykohteensa mutta samalla myös yksi tapa tehdä hommasta hyvin hankalaa koska aseiden mahdollisten kunnostusten ikä ja tapahtumapaikka/aika ei kovin usein ole niinkään helppo määritellä.

Pari esimerkkiä. L-35 Vammaskosken tai Valmetin varaosaluistilla ei edusta sodan aikana käytettyä mallia.

Valtaosa (lähes kaikki?) PV:n poistomyynnin Suomi-kpsta oli "varikkokunnostettuja": koivutukki vaihdettu haapaiseen (?) kaulaniittiseen, mahdolliset pintaruosteet vedetty laikalla pois ja uudelleen sinistetty. Tuollainen ei myöskään edusta sodanaikaista mallia, vaan ilmeisesti -70-80-luvun varuskunta/valmiusvarastomallia.



-60-70-luvun varikkokootut Ukko-Pekat.

Mutta nämäkin siis edustavat oman käyttöaikansa kalustoa ja omaavat oman keräilyarvonsa.

[igorrock]

Mutta nämäkin siis edustavat oman käyttöaikansa kalustoa ja omaavat oman keräilyarvonsa.

Jep, jos vain jollain keräilijällä on "pokkaa" määritellä keräilysuunnitelmansa niin että nuokin mahtuvat mukaan.....

[1st Sergeant]

Jep, jos vain jollain keräilijällä on "pokkaa" määritellä keräilysuunnitelmansa niin että nuokin mahtuvat mukaan.....

Vaikkapa "Suomessa valmistetut aseet", tai "...sotilasaseet", taikka sitten "Suomalaisten joukko-osastojen käyttämät aseet 1800- ja 1900-luvuilla", taikka sitten tämä: "Skandinaviassa valmistettujen ja käytettyjen sotilas- ja viranomaisaseiden viralliset muunnosmallit sekä varikkotyönä peruskorjauksella alkuperäisestä muunnetut aseet ennen vuotta 2000".

Eikös vaikka noihin suunnitelmiin kävisi?

[HL/A]

Muinoin neuvoin kaveria jolla oli aseita joka lähtöön kertomaan tulevaan keräilysuunnitelmaansa että kokoelmaan kuuluvat "suomalaisen kantamat aseet" ( PL ERVA ). Kelpasi ja hänellä on nyt pieni mutta edustava kokoelma niin sotilas-, siviili-, kuin metsästysaseitakin.
Niin, tämä oli ennen aikaa kun piti yksilöidä joka ase suunnitelmaansa.

[eklu]

Ei saa vetää hernettä nenään, jos ase on ollut sodassa niin varikkokunnostus on OK mutta jälistäpäin kunnostus ei ole. On mullakin loimukoivunen tukkinen ja uudelleen sinistetty deko, vanhoja ukkoja kuolee rannasta ja lesket myyvät/antavat pyssyt pois. Mä koitan hommata vähän rahaa leskille. Vien pelit keräirijälle, nyt on kolme taskupistoolia mutta pesän hoitajana saan pitää 6kk niitä.

[Tvälläri]

Ihan mielenkiintoinen vanhan topikin nostatus. Edellisellä sivulla oli ihan ansiokasta määrittelyä, mutta ainakin itselleni herää kysymyksiä keräilyllisen arvon ja rahallisen arvon keskeisestä suhteesta.
Esimerkiksi oma suuntaus kun on kalustoon, joka taloudellisesti ei ole arvokasta, mutta itselleni sillä on kuitenkin aika iso keräilyllinen arvo. Monesti kuitenkin monet vetävät tuon rahallisen arvon yksiin aseiden keräilyllisen arvon kanssa, mikä mielestäni on ehkä hieman kyseenalaista. Kuten on useammasti tullut ilmi, niin kyllä aseen alkuperäisyys ja alkuperäinen kuntokin näyttelee jonkinlaista osaa aseen kokonaisarvon suhteen. Tosiasia on kuitenkin se, että varsinkin PV:n asehankintoihin liittyen, kaluston käyttökunnossapitämiseen sotien aikaan ja heti sodan jälkeen, intresseissä on ollut ihan muut seikat kuin tulevaisuuden keräilijöiden originaalin kaluston saatavuuden turvaaminen. Joidenkin vehkeiden luonteenomainen piirre on se, että ne on käytetty varikon padassa, tai jos ei ole on ne aika rapakunnossa. Näillä harvoin rahallista arvoa juurikaan on, mutta keräilyllistä kuitenkin. Riippuen mieltymyksestä.

Mites muut niputtavat tätä keräilyllistä ja rahallista arvoa keskenään?

[Rokka]

Tuo onkin mielenkiintoinen ja loputon suo tuo keräilyarvo Toiselle ruosteinen FN10 edustaa keräilyarvoa, minä ainakin muodostan kattohintaa siitä miten olen haluakas asian kokoelmaani hankkimaan ja mitä sen yleinen arvo on. Kivääreillä on Suomessa jälleenmyyntiarvoa ja voi säilyäkin, mutta seuraavat lakimuutokset tulevat varmasti pureutumaan asekeräilyyn, jonka jälkeen taskuaseilla ei ole uutta ostajakuntaa, eli mitään reaaliarvoa Suomessa. Dekoaminenkin on käytännössä kannattamattoman tuntuista !

Ennen kaupan tekoa, skannaan myyntihintoja Suomessa, euroopassa etenkin egun kautta, sitten siitä muodosta sellaisen järjellisen hinnan mitä voisin jostain maksaa, täytyy myös muistaa, ettei aseen tuonti suomeen euroopas ole ilmaista, kannattaa laskea hintaan 250€ lisää, jos ei halua paikan päälle halua asetta lähteä hakemaan ! Monet noutaa itse aseita euroopasta, kun lennot ovat ihan kohtuu hintaisia, säästää rahtikuluissa sen 100-150€ ja saa samalla esim. viikonloppumatkan Saksaa

Mutta kyllä keräilyaseiden hinnat on alaspäin tulleet !

- j o n i -

[eklu]

Keräsi mitä tahansa niin ongelma on sama, kaveri kerää miekkoja ja terotetun hinta on 5% tylsästä.

[wikke]

Keräsi mitä tahansa niin ongelma on sama, kaveri kerää miekkoja ja terotetun hinta on 5% tylsästä.

Pitääpä pitää mielessä...