Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Huomenia. On tullut tässä jo jonkin aikaa pähkäiltyä, mitä aineella venäläiset sota-aikana tukkinsa oikein pinnoittivat? Jenkkisivuilla nämä keskustelut päättyvät aina, että sellakka, sellakka ja vielä kerran sellakka. Omasta mielestäni asia ei ole ihan noin yksipiippuinen. Esim. jos verrataan SVT-40:n alkuperäistä vuoden 1941 pintakäsittelyä ja myöhempää varikkokunnostuslakkausta, niissä on havaittavissa selvä ero.

Laitoin parit kuvat omista Tokareveista, ensimmäinen on jatkosodan "pimeää" saalista, täysin numerotarkka ja alkuperäiskuntoinen lipasta lukuunottamatta (lainasin sitä toisesta helpottamaan kuvauksia). Löytyi tuossa hiljattain naapurikylältä erään päärakennuksen laipiota purettaessa. Toinen taasen on sotien jälkeen varkikkokunnostettu ja uudelleen numeroitu SVT, johon on ympätty PU päälle.







Ok, myönnetään että tuo vinttipyssy on hieman ravistunut, mutta peräpäässä on vielä ihan ehjät pinnoitteet tallella. Eikös olekin selvä ero noiden kahden välillä? Ruuvasin huvikseni tuosta perälevyn irti ja nuuhakisin ja tervallehan tukki haisi.

Kolmen linjan kivääristä automaattiin kommentoi kertalaukauskiväärien kohdalta asiaa näin: " Samalla kun uutta karabiinia (m/1938) suunniteltiin käyttöönotettavaksi, kertalaukauskivääreiden tukkien pinnoitusmateriaali vaihdettiin. Käytössä oli ollut kiväärissä m/1891-30 versinssa-tervaseos. Kesäkuun 16. päivänä v. 1936 tuli päätös ryhtyä käyttämään uutta Tzurekovin kehittämää kyllästysainetta, joka koostui maapihkasta, asfalttibitumista ja polttoöljystä. Tämän kyllästysmenetelmän käyttöönoton jälkeen kertalaukauskivääreiden tukit saivat hyvin tumman sävyn."

Onko kukaan aseveljistä tutkinut omien venäläisten kivääriensä pinnoitteita? Mihin tulokseen olette päätyneet?

Tuo alempi taitaa olla "tuunattu" saksassa, ymmärtääkseni kohtuu äskettäin.

Mikähän olisi helpoin konsti kiillottaa tuo lukko? lasikuulapuhallus?

Siis alempi on alkuperäinenSVT-40 1941 Izhevsk vinttilöytö. Itse olen tehnyt sen huomion,että ainakin SVT-38 kivääreissä tukin alkuperäinen käsittely on erivärinen. Tulassa se on tummanoranssi ja Izhevskeissä juuri tuollainen tummanruskea.

Tarkennus: ylemmän kuvan alempi ja alemman ylempi jota tarkoitin edellä.

Toivo Antikainen wrote:Tuo alempi taitaa olla "tuunattu" saksassa, ymmärtääkseni kohtuu äskettäin.

Mikähän olisi helpoin konsti kiillottaa tuo lukko? lasikuulapuhallus?

Totta, suujarrusta ja lukonkehyksestä löytyy saksanpojan kultakynän jälki. Uskoisin kuitenkin, ettei ainakaan tukkia ole Neukkulan jälkeen tuunattu, sillä tuo "lavassa" oleva varikkokunnostusleima (poikkipuu neliön sisällä) on selvästi sellakoinnin jälkeen lyöty. Tämä merkki ei ole saksalaista perua. Sinistyksestä en mene takuuseen, mutta kyllähän venäläiset näitä sotien jälkeen vielä kunnostivat, olihan siellä tuolloin jumalattomat reservit aseistettavana ja AK:n ja SKS:n tuotanto vasta alkutekijoissään.

Itsekin olen joskus harkinnut tuota lukon kiillotusta, mutta olen sittemmin antanut asian olla. Kuvittelisin, että lasikuulapuhalluksella tulee liika "modernin" näköinen pinta, mutten ole varma kylläkään. Itse asiassa tämä punoitus on vaan sinistys vedettynä kovanlaatuisen teräksen päälle. Isäukolla on vähän samanlainen Sako L61, jonka sinistys on myös vahvasti ruskehtava, muttei sentään ihan noin paljon...

Siis ihan selkeyden vuoksi:

-Tuo kuppaisen näköinen ase on se vinttilöytö Ishevsk 1941.

-Karamellinen näköinen torrakko, jossa PU päällä, on taasen varikkokunnostettu 1941 Ishevsk.

Molemmat siis samasta tuutista ja samana vuonna tulleita...