Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

HL/A wrote:Wikipedia kutsuu kevyttä sinkoa nimellä "Raikka". En ole tuota nimeä ikinä kuullut Eikös Raikka ollut yksi valmistajista muiden mukana?

Singon m/1955 kehittelyyn osallistui "jopa johtavana sieluna" tekn. tri. Ilmari Liikkanen (RAIKKA Oy), joka tietämäni mukaan suoritti singon peräpaineen purkautumista jarruttavan kartioseulan reikä-koon laskelmat. Seula on kriittinen rakenneosa: Vähäisinkin valmistusvirhe reikiä porattaessa, vaikkapa vain huolimattomuus reikien reunaviisteityksessä, aikaansaa melko kipakan potkaisun singolla ammuttaessa. Siksipä Ilmari Liikkanen alkoi kehitellä keksintöään edelleen yksinkertaisemmalla ja "idioottivarmemmalla" vastamassa-periaatteella.

Vastamassana hän kokeili lukuisia lyhytkantamaisia materiaaleja, kuten rautajauhoa ja hiekkaa, vedellä kasteltua hiekkaa ja lopulta pelkkää vettä, joka osoittautuikin parhaaksi. Rautajauhollahan on pirullinen säkenöintitaipumus ja hiekka kuluttaa melko pian "pakoputken" pilalle. Vesi sensijaan esimerkiksi sammuttaa singon peräliekin ja lyhentää vaara-aluetta tuliaseman takana. Kylmällä säällä se tietenkin on taipuvaista jäätymään, ja tussahduttaa melkoisen höyrypilven. Liikkasen RAIKKA Oy rakenteli vuosien mittaan lukuisia vastamassasingon mallikappaleita; muunmuassa olalta laukaistavan 81 mm mallin, jolla ammutaan kranaatinheittimen ammuksia, sekä pitkäputkisia lavetille tai ajoneuvoon (yleensä maastoautoon) asennettavia sinkoja, joista muuan on kaksiputkinen kuin rinnakkaispiippuinen haulikko.

Pitkiin sinkoihin Liikkanen kehitteli muoto-vakautuvan läpäisyammuksen, jonka lähtönopeus saattoi olla yli 1500 metriä sekunnissa. Kerrotaan ammuksen lävistäneen panssarivaunun T-34 tornin kokonaan, myös "suojanpuoleisen" seinämän. RAIKKA-singot ovat tunnetumpia maailmalla kuin kotimaassaan. Niiden valikoimaa on esitelty ainakin "JANE's INFANTRY WEAPONS"-vuosikirjoissa kai vielä vuosikymmen sitten. Asevientiä koskevien rajoitusten takia ei massatuotantoa päästy milloinkaan aloittamaan. Vielä viime aikoinakin on esimerkiksi Ruotsi tosin ilmaissut kiinnostusta kevyttä, rekyylitöntä asetta kohtaan, jonka panssarinmurto ei perustu ontelo- tai tärykranaatin räjähdysvaikutukseen, vaan nopeasti iskevän ammuksen raakaan läpäisytehoon. "Wanha konsti on parempi..." Jne...

Yksityiskohtaisia tietoja RAIKKA-singosta on vaikeaa saada. Kyseessä on eräänlainen "sotasalaisuus", johtuen kai siitä, että asetyyppi on äärimmäisen yksinkertainen valmistaa tavallisen askartelijankin käytössä olevin välinein ja helposti saatavista materiaaleista, jos kovin hirmuista tehoa ei tarvita. Saumaton kupariputkikin kestää repeämättä jopa yllättävän suuria mustaruutilatinkeja, ja lähipuolustus-singon ammukseksi sekä vastamassaksi käy todellakin jopa tyhjä olutpullo. "Sirpaleet tuottavat onnettomuutta" yhtä paljon ja kauaksi, tulkoot ne ulos putken päästä tai toisesta. Jos singossa ei ole tähtäintä, on täysin samantekevää, kumpiko putkenpää suunnataan kohteeseen.

Ideana on, että ammus ja vastamassa ovat samankokoiset ja samanpainoiset, ynnä helposti saatavissa; hinta FIM 0.50/ kpl, eli markka per jyräys. Huonot uutiset ovat mustanruudin (ja jopa sen raaka-aineen, kalisalpietarin) tunnetut saantivaikeudet ja korkea hinta. Jos tuliputki on terästä, saumaton ja seinämävahvuus 4 - 5 mm, voi latinkina olla pullonpohjien välissä ainakin 50 grammaa mustaaruutia. Tietenkin voidaan käyttää myös metalliammusta tai vaikkapa hirvihaulilatausta väli- ja etutulppineen putken etupäässä, sekä vastamassana vettä muovipussissa tai -purkissa pakoputken puolella. Ruutipanos sijoitetaan putken keskikohdalle.

veeteetee wrote:KVG kertoo mm. http://www.raikka.fi/historia.html

55S55:n valmistajia olivat ainakin Ammus-Sytytin Oy ja PM Vammaskosken tehdas, mutta lienee parasta odotella Markku Palokankaan tulevaa kirjaa enempien muisteloiden sijaan.