Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Terve!
Kysymys kuinka toimitaan, kun tutun isältä on viety aseita poliisille säilytykseen. Nukuin onneni ohi, miten ko. aseet saa oikeaoppisesti minulle säilytykseen odottamaan aikaa, että kaveri saa "pyssynkantoluvat"? Minulla on aseita omiin tarpeisiin, mutta ei keräilylupaa.

Pahasti epäilen että homma onnistuu vain siten että teet ao. aseista kaverisi perheen kautta muodolliset kaupat jolloin joudut kyllä lunastamaan niille luvat. Voisin kuvitella että ao. perhe osallistuisi näihin kuluihin...

Jos aseet on viety poliisille "säilytykseen" jostain rikkomuksesta johtuvaa lupien peruutusprosessia varten tai esim. luvanhaltijan terveydentilan takia, et saa niitä itsellesi mitenkään "säilytykseen". Säilyttää voit toisen puolesta vain aseita, joita vastaaviin sinulla itselläsi on lupa JA joihin myös sillä säilytykseen antajalla on voimassaolevat luvat. Ja jos aseet on poliisi vienyt laitokselle säilöön (näin oletan?) ei niiden omistajalla enää ole valtaa antaa niitä kenenkään muun haltuun muuten kuin lupaprosessin kautta, kuten Igor jo totesi. Eli joudut hakemaan luvat (ja ne pitäisi pystyä myös perustelemaan), jolloin omistaja tai asiamieheksi nimetty perheen edustaja voi ne sinulle myydä...mutta muuten ei onnistu.

Kiitokset vastauksista.
Tämä selventää asiaa huomattavasti.
Sen verran vielä, aseiden omistaja on vain iäkäs . Ei viety rikkomusten vuoksi.

Kuinka iäkäs?

Ehtoo pualella, vaikkei se sitä aina muistakkaan

Tuo Reppanan tarina on arkipäivää ja lisääntyy koko ajan. Iäkkäitä luvanhaltioita on paljon ja kun sairaudet ottavat tukevampaa otetta niin omaiset ja lääkäri saattavat ryhtyä toimeen. Parempihan olisi, että luvanhaltija luopuisi aseistaan jo silloin, kun itse pystyy vaikuttamaan asioiden kulkuun. Varsinkin dementiapotilaat saattavat olla välillä aggressiivisia ja kotisairaanhoidon puolella kokevat olonsa turvattomaksi, kun potilas tehostaa sanomaansa sotamuistoa heilutellen. Nämä aiheuttavat tietenkin poliisilta nopeitakin haltuunottoja.

On noita vastaavia ongelmia ollut aijemminkin; pappa kuoli aikoinaan ihan yllättäen ja isäukolla oli kuulemma jonkinmoinen työ saada perinnöksi jääneet omille nimilleen. Siihen taidettiin tarvita hänen äitinsä edesmenneen miehensä puolesta kirjoittama suostumus tms. Niinpä sitten aikoinaan kun ukko lopetti metsästyksen, siirrettiin kaikki aseet heti meikäläisen nimille.

Itselläni vastaava kokemus, mutta meni paljon sujuvammin.
Isoisäni kuoli aikoinaan ja häneltä jäi metsästysaseita. Paikallinen nimismies myönsi luvat kuolinpesän aseisiin helpommin kuin koskaan, vaikka yleensä oli hyvin tarkka näissä asioissa.
Kävin vain näyttämässä aseet poliisilaitoksella missä otettiin aseitten tiedot. Ainuttakaan kantolupaa näihin ei isoisäni jäljiltä löytynyt.
Poliisien oma paperiarkistokin oli kuulemma näiltä-ajoilta puutteellinen, löysivät vain yhden aseen luvat arkistosta.
Näitä arkistoja kun oli kuulemma vuosienaikana siirrelty useampaan kertaan, niin aina oli jotain kadoksissa.
Sihteeri sanoi; ettei ollut kuulemma ensimmäinen kerta kun jotain vanhoja aselupia puuttui.
Tämä siis tapahtui -80 luvulla.