Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tossa mietiskelin miten noilla mustaruuti kivääreillä 1800-luvun puolivälissä on osuttu? Lähinnä Sharp, Wichester ja Henry. Sharp oli kaiketi jonkinlainen tarka-ampujan ase??? Mutta minkälainen kantomatka ja hajonta noilla on ollut? Lähinnä millä tasolla koneistus ja piipun laatu on ollut?

Sharps Slant Breach 1853 Rifle alla

Tuon ajan parhaat kiväärit olivat erittäin hyvin valmistettuja ja jopa hämmästyttävän tarkkoja. Winchesterit ja edeltävät Henryt eivät olleet mitään varsinaisia "tarkkuusaseita", mutta piipun ollessa puhdas nämäkin kiväärit ovat hyväkäyntisiä - mustaruutikarsta tarttuu nopeasti rihloihin ellei luoti ole hyvin vahattu ja sitten tarkkuus mennyttä kunnes piippu on taas puhdistettu. Esimerkiksi kelvannee se, että esim. yksi omista vanhoista Winsuistani ampuu avotähtäimin alle tuuman kasaa 50 metriin, eli jalkapallon kokoiseen maaliin voisi kuvitella osuvansa yli 200 metristä hyvissä olosuhteissa.
Sharpsit olivat tarkkoja ammattimetsästäjien aseita, ja legendaarisin lienee 24-vuotiaan biisoninmetsästäjä Billy Dixonin suoritus: 29.kesäkuuta 1874 ammattimetsästäjät olivat joutuneet taisteluun biisonien teurastuksesta suuttuneiden kiowa-intiaanien suuren sotajoukon kanssa. Vaikka intiaaneilla oli kymmenkertainen ylivoima, nämä eivät päässeet lähitaisteluun metsästäjien tarkasta pitkänmatkan tulituksesta johtuen. Kun muutaman intiaanin ryhmä asettui kaukaiselle kukkulan huipulle tarkkailemaan tilannetta, Dixon lainasi .50-kaliiperisen Sharpsin toiselta metsästäjältä sanoen "antavansa miettimisen aihetta" selvästi taivasta vasten näkyville intiaaneille. Tuettuaan diopteritähtäimin varustetun aseen huolellisesti Dixon ampui,ja muutamaa hetkeä myöhemmin yksi intiaaneista putosi hevosensa selästä, muitten kääntyessä pakoon. Tämän jälkeen kiowat eivät hyökänneet enää, ja myöhemmin, sotilaiden saavuttua paikalle metsästäjien avuksi, ampumamatkaksi mitattiin 1538 jaardia eli jotain 1350 metriä...Dixon ei koskaan ylpeillyt suorituksellaan (ja varmaankin tähtäisi vain koko joukooa eikä yksittäistä maalia), mutta kiväärit olivat oikeasti todella tarkkoja: biisonin tappavalle osuma-alueelle (noin 60 cm ympyrä) oli mahdollista osua 500 -700 metrin matkoilta, jopa kauempaakin.

Täältä voipi katsella ihan virallisia tuloksia mustaruutiaseiden osumatarkkuudesta:

http://mustaruuti.sporttisaitti.com/

Niin uskon tarkkuuteen, mutta lähinnä <1850 valmistetut aseet ja sen ajan työnlaatu on asioita jotka askarruttivat mieltäni. Koneistus on varmasti ollut vielä lapsenkengissä jne... Varmasti tänäpäivänä tehdyllä mr-aseella ei ole mitään ongelmaa osua sen kummemmin, kuin savuttomallakaan ruudilla ampuvilla aseilla.

Kyllä kyllä.

Mutta kun luet/luette noita tuoksia, niin tuloksen edessä (ainakin SE tuloksissa) on joko O = original, tai R = replica.

Kaikki mitä Mooses sanoi pitänee paikkans.
Pisti silmään tuo kehittyneisyys.
Tuohon aikaan tehtiin aseet huolella ja nykyisin on vaikeaa löytää aseseppiä jotka rakentavat aseet samalla pieteetillä kuin 1800 luvulla tai 1700 luvulla.
nykyisin aseet tehdään koneilla ja sarja työnä niistä puuttuu yksilöllinen huoliteltu leima.
kehitys on tuonut savuttoman ruudin, vaippaluodit jolla tarkkuutta on lisätty.
aseet sinänsä eivät ole sen paremmin tehtyjä kuin 1800 luvulla.
Kun näytin itsellä olevaa mauseria M 1871 asesepälle tämä sanoi että piippu on vaihdettu
kun hän tarkasteli asetta pidempään ja katseli leimat ainoa lause mikä tuli ol
" voihan perkele ovat osanneet tehdä piippuja."
kyllä tuo kuvan ase oikeissa käsissä 150 m jopa 500 m ampuu yhtä tarkasti kuin sotapyssy M39.