Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Palstalla keskustellaan kiivaasti, mikä olisi ollut paras vaihtoehto PV:lle. Kysynkin, koska uskon että palstalla kirjoittelee myös viranomaisia ja muita henkilöitä joilla on asiasta kokemusta, millaisia kokemuksia ihmisillä on eri aseista palveluaseena?
En tarkoita aseen käyttöä harrastusvalineenä tai vastaavana, vaan oikeasti työkaluna.

Tärkeintä olisi varmasti ollut se että kalusto olisi ollut yhtenäistä, nythän tilanne oli se että käytössä ole tusina eri asetta ja ne ampuivat puolta tusinaa eri patruunaa... Väitän kuitenkin että sodassa pistoolilla tapettiin hyvin vähän porukkaa, niin että melkein olisi käynyt mikä tahansa vähänkin toimiva peli Nagant revolverin ja FN High-Powerin väliltä

Jos nyt joku pitäisi kuitenkin valita sanoisin että FN High Power tai Tokarev, tämä olisi oma MUTU tuntuma FN ison lipaskapasiteetin ja luotettavuuden takia, TT luotettavuuden ja helpon+halvan valmistettavuuden, jos asetta olisi siis ollut tarkoitus valmistaa kotimaassa.

Olisi melkein ollut eduksi valita joku muuta kuin 9mm patruunaa ampuva ase koska silloin sitä ei olisi turhaan tarvinnut rasittaa säpäköillä KP:n paukuilla

EDIT: Niin siis jos nyt piti valita pistooli WWII ajalle, en tiedä mitä sitten tarkoitettiin

Nykyiset kp paukut ei ole yhtä tiukkoja, kun Suomi-kp:n latingit. 900 käy pistooliin ja kp:hen nykyään yhtä hyvin.

Wittmann wrote:Nykyiset kp paukut ei ole yhtä tiukkoja, kun Suomi-kp:n latingit. 900 käy pistooliin ja kp:hen nykyään yhtä hyvin.

Niin siis lähdin siltä pohjalta että etsittiin pistoolia Suomen puolustusvoimille toiseen maailmansotaan

Tarkoitin lähinnä kysellä käyttökokemuksia nykyisistä aseista. En radalta ja harrastuskäytöstä vaan palveluskäytöstä.

Suomen oloissa ainoa esille tullut haitta FN:ssa lienee paino
Muovi pyssyä olisi pitemmän päälle hauskempi retuuttaa mukanaan..

Clokki on mukavampi kantaa kun zetori =paino

Ihmistä en ole koskaan ampunut, joten siintä on vähän huono kommentoida, mutta ihan sama kumman perän näyttää, niin vastapuoleen sillä on yhtä tehokas vaikutus.

Niin olen vartijan retkuna kantanut joskus muinoin töissä.

G17
Halpa. Yksinkertainen. Niukalti liikkuvia osia. Helppo huoltopurkaa.

Niille joille pistooli saattaa olla oikeastikkin tarpeellinen, niin rauhan kuin sodankin ajan tehtävässä, on ehdoton valinta Glock 17.
Glock on ensinnäkin "NATO-yhteensopiva" ja kotimaassa muidenkin viranomaisten käytössä, jolloin koulutus esimerkiksi helpottuisi yli organisaatiorajojen.

ammattialiupseeri wrote:Niille joille pistooli saattaa olla oikeastikkin tarpeellinen, niin rauhan kuin sodankin ajan tehtävässä - -

Luulenpa kuitenkin ainakin itse pitäväni mahdollisessa kriisitilanteessa tärkeimpänä henk.koht. aseena: rynnäkkökivääriä.
Jos (kun) FN iskettäisiin LKP:ssa eteeni, laittaisin sen todennäköisesti suoraan reppuuni ja ottaisin sen sieltä pois vasta voitonparaatia varten...!

Komendantti wrote:

ammattialiupseeri wrote:Niille joille pistooli saattaa olla oikeastikkin tarpeellinen, niin rauhan kuin sodankin ajan tehtävässä - -

Luulenpa kuitenkin ainakin itse pitäväni mahdollisessa kriisitilanteessa tärkeimpänä henk.koht. aseena: rynnäkkökivääriä.
Jos (kun) FN iskettäisiin LKP:ssa eteeni, laittaisin sen todennäköisesti suoraan reppuuni ja ottaisin sen sieltä pois vasta voitonparaatia varten...!

On kuitenkin tehtäviä SA-oloissakin, joissa RK ei vaan oikein sovellu käyttöön, esim ahtaat ajoneuvot.
RK on luonnollisesti jokaisen "taistelevan" sotilaan ase, oli kyseessä sitten sotamies tai upseeri.

Sitä mainitsemaasi kriisitilannetta odotellessa, pistoolille löytyy kuitenkin käyttöä niin kotimaassa kuin PV:n kansainvälisissäkin tehtävissä

Pistoolikaluston uusiminen on PV:n budjetissa melkoisen pieni osuus, jos sitä verrataan esim jonkun ohjusjärjestelmän uusimiseen tai modernisoimiseen.

Pistooli vain on sellainen väline ,että pystyäkseen käyttämään sitä muuhunkin, kuin kosketuslaukaukseen on käyttäjän harjoiteltava melko ahkerasti,joten suurelle osalle reserviä pistoolin jakaminen olisi aivan turhaa, kun monella rk.nkin käyttäminen tehokkaasti olisi lähes mahdoton tehtävä.Ainakin minun varusmiesaikanani ampumakoulutus oli lähinnä rata-ammuntaa, jolla ei ole taisteluammunnan kanssa kovin paljoa tekemistä!

Kaveri on saanut koulutuksen sissinä lääkintämieheksi ja heillä on pistooli sivuaseena. Tuumaili vain, että kait se on sitä varten, että voi säälittävät ja mahdottomat tapaukset armahtaa.

smokeball wrote:Tuumaili vain, että kait se on sitä varten, että voi säälittävät ja mahdottomat tapaukset armahtaa.

...Älähän myöskään unohda, että lääkintämiehen yksi henkilökohtainen perustyöväline lääk.mies-laukun lisäksi on kirves...!

Pistooli tai muu lääkintämiehelle osoitettu ase on tarkoitettu itsepuolustuksen lisäksi ainoastaan potilaan puolustamista varten. Periaatteessa juuri muuta asetta lääkintämies ei tarvitsisikaan, koska lääkintämies ei saa osallistua taistelussa sellaiseen tehtävään, jossa hän joutuisi käyttämään asettaan jossain tilanteessa muuhun kuin itsensä tai potilaidensa puolustamiseen. Lääkintämiehelle ei myöskään kuulu esim. vartiointitehtävät tai tväl-huoltoon liittyvät toimenkuvat.
Varuskunnissahan silti näkyy harjoituksissa, kuinka "varusmies-lämärit" kulkevat aina harjoitusjoukon mukana ja osallistuvat usein niiden kanssa täysin samoihin tehtäviin, kuin taistelevat joukot. Näinhän ei todellisuudessa kuitenkaan koskaan olisi.
Sisseillä ja tiedustelijoilla asiat voidaan sitten hoitaa hiukan toisin: s-partion jäsenistä jollekin on voitu antaa lisänä lääkintäkoulutus, jolloin tämä ei ole varsinainen lääkintämies, joka käyttäisi lääkintämiehen tunnusta. Sissien varsinainen lääkintämies (/ -miehet) löytyy sitten joukkueen tasolta, eikä tämä osallistu sissien mukaisiin taistelutoimiin.

Komendantti wrote:

smokeball wrote:Tuumaili vain, että kait se on sitä varten, että voi säälittävät ja mahdottomat tapaukset armahtaa.

...Älähän myöskään unohda, että lääkintämiehen yksi henkilökohtainen perustyöväline lääk.mies-laukun lisäksi on kirves...!

Pistooli tai muu lääkintämiehelle osoitettu ase on tarkoitettu itsepuolustuksen lisäksi ainoastaan potilaan puolustamista varten. Periaatteessa juuri muuta asetta lääkintämies ei tarvitsisikaan, koska lääkintämies ei saa osallistua taistelussa sellaiseen tehtävään, jossa hän joutuisi käyttämään asettaan jossain tilanteessa muuhun kuin itsensä tai potilaidensa puolustamiseen. Lääkintämiehelle ei myöskään kuulu esim. vartiointitehtävät tai tväl-huoltoon liittyvät toimenkuvat.
Varuskunnissahan silti näkyy harjoituksissa, kuinka "varusmies-lämärit" kulkevat aina harjoitusjoukon mukana ja osallistuvat usein niiden kanssa täysin samoihin tehtäviin, kuin taistelevat joukot. Näinhän ei todellisuudessa kuitenkaan koskaan olisi.
Sisseillä ja tiedustelijoilla asiat voidaan sitten hoitaa hiukan toisin: s-partion jäsenistä jollekin on voitu antaa lisänä lääkintäkoulutus, jolloin tämä ei ole varsinainen lääkintämies, joka käyttäisi lääkintämiehen tunnusta. Sissien varsinainen lääkintämies (/ -miehet) löytyy sitten joukkueen tasolta, eikä tämä osallistu sissien mukaisiin taistelutoimiin.

Noita ei yleensä muisteta varusveijarille valitettavasti kertoa. Lääkintälaukku on vaan lisäharmina tetsatessa.