Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Ajattelin lähteä radalle ampumaan , ihan vain huvikseni Garandilla. Pakkastakin olis noin - 20 c, tiedän kyllä että se vaikuttaa osumiin mutta miten?

nimim. Pistänkö patruunat muniin lämpenemään?

Hmm.... lähtönopeus ainakin tippuu. Veikkaisin, että osumapiste on ylhäällä. Kasojen koko saattaa pienetä tai suurentua - riippuu siitä, kuinka hyvin ne toimivat lämpöisimmillä keleillä.

Ja mitens oli, kävitkö

Ihan fysikaalisia suureita, joita voisi kuvitella tapahtuvan on lämpölaajeneminen... piippu on ampumaan lähdettäessä "tiukka" ja laajenee kuumetessaan, tuon voisi kuvitalla vaikuttavan hieman... sitten kun ammutaan patruunat ovat -20 C ja piippu esim +50 C jos laukas odottaa piipussa vaikuttaa varmaan jonkin verran lämmetessään osumapisteeseen jos patruuna ammutaan "erilämpöisinä"... kaikkein vittumaisinta on kuitenkin lämpöväreily tähtäimissä kuumasta piipusta johtuen ja jäätyvä räkä nenän pohjalla...

...nämä ovat omia ajatuksia, paras pakkanen, jossa on tullut ammuttua on -29 C siinä on jo rauta niin kylmää että se poltaa...

- j o n i -

Paree pysyy vaan -91 sukuisissa talvioloissa. Ne on testattu, että toimii. Arska aloittaa talvilevon -5 asteen alapuolella.

Ettei nyt liikaa kehuta vanhoja vehkeitä, niin tiedän esim. viime talvena ammutun SRA-kisan -25 pakkasessa. Häiriöitä ei aseisiin ollut tullut normaalia enempää. Joten kyllä se uudempikin länsiase toimii, kunhan se on kesän jäljiltä putsattu ja öljy ei ole mitään SAE 80:stä.

Ei ameriikan ihme pakkasta pelännyt, kasat olivat samaa luokkaa kuin ennenkin, levällään pitkin taulua
Täytyisi suorittaa varmaan tarkempia kokeita asian tiimoilta, vilttitossuun kyllä olisi osunut 100 metriltä epäilemättä(enkä tarkoita kenkää).
Kylymä oli kuin jääkarhun persiissä....ei kauan viihtynny...

Mitämitä...että Arska lopettaa toimintansa...Eihän nyt sentään !
Mutta tosiaan öljyistä/voitelusta on tietysti kiinni.

Eiköhän käytännössä ase ja patruunat kerkiä jäähtymään melkeen samaan,ennenkuin ampumaan pääsee...taulujen viritys ym valmistelut.

Riippuu huomattavasti ruudista mitä patruunassa on. Kotimaisetkin vähän niiaa pakkasessa,n.5-10cm kaliberista riippuen 300m matkalle ainakin.

Muistan kun Ameriikan ihmeestä Hodgdonista loppui varma syttyvyys jo 10 asteen pakkasessa 7,62x53R ssä.
Kotimaisella N140 llä pelasi hienosti.

Sorry. Tää oli inside vitsi.... Eli asiaa tietämättömät ei voi kuin ihmetellä.

Tossa jokunen vuosi sitten oltiin talvella ampumassa ja arska ei tehnyt muutakuin laukeemattomia. pakkasta oli -10 paikkeilla. Ase oli ollut mökissä yön ja TOTTAKAI mua syytettiin huonosta putsaamisesta.

Sitten pojat putsas aseen, kun mä en osaa.... No sama peli jatkui ja pääsin sit vähän kuittaileen.

No vika oli sit loppupeleissä lukossa. Iskurissa oli öljyä ja sen putsauksen jälkeen alkoi arska laulaa.

Tästä tämä kommentti talvilevolle alle -5 astetta.

Kumma juttu miten kumminkin arskat on niin ronkeleita pakkasessa, jos niissä on muutama tippa öljyä. Raasissa 4.2 pidetyissä SRA-kilpailuissa meitin ryhmässä oli 4:llä arskat, jotka temppuilivat joka rastilla. Pakkasta taisi olla vaivaiset 2 astetta.
Oman sigin saan vaikka liottaa öljyssä talvella ja silti toimii moitteettomasti.

Arska on kuitenkin tiukka ase ja vaatii hellää huolenpitoa. Kaikki tietysti muistaa, että arska suunniteltiin huoltovapaaksi aseeksi.

Aina lukko kuivana. Ei yhtään öljyä pakkasessa, koska siihen kuitenkin jostain uskomattomalla tavalla kondensoituu vettä.

Yritin tähän kevennykseksi laittaa sen vanhan vietnam kuvan, jossa miekkonen oli tullut tiensä päähän taitettu arska sylissä, mutta en löytänyt sitä mistään tähän hätään.

Arska on muuten erinomainen lintupyssy sopivilla luodeilla. Jos aiotte kokeilla, niin muistakaa salvata lipas 5 patruunaan.