Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tässä pikku sovmil n.1968
Taisi olla nalli revolveristä paukut loppu ja mörkö sängyn alla !
(tai sitten uusien suksien viallisuus harmitti nukkumaan mentäessäkin?)
Mutta kiistaton todiste pyssykiinnostuksesta jo n. 4 vuotiaana !

Mä sain nalli parabelumin joskus samoilla vuosilla. Se oli kova rauta. Olin varmaan toisella kymmenellä, kun joku pölli sen.

taisipa olla lännenvehkeet siinä 70-luvun alussa muotia, ekat oli kaksi nallirevolveria koteloineen...kuvamateriaalia ei (onneksi) ole...

Muistan 70-luvun lopulta itselläni kokometallisen starttirevolverin. Oli tyylikäs. Tuli porattua siihen muistaakseni piippu auki ja vot .22 lr patruuna meni kuin heittämällä sissän. Epäilen edesmenneen isäni auttaneen lelun katoamisessa. Ehkä säilynyt näkökykyni on hänen ansiotaan.
Kaikkea lapset tekee, siis ei järjen häivää.

nalli parabellum oli pop muistan kun silmä kostu, kun parabellumin kahvalevy hajos....eka ase jolla pystyi oikeen ampumaan oli kun "sauna-ahon ukko" teki kouvolan kassun puutyöpajassa tallien vieressä mulle piilikon joskus ~70 ja varotteli ettei sillä saa ampua hirviä

kuvassa taifun hypistelee juuri saamaansa ensimmäistä asettaan,lieneekö pauke saanut miehenalun totiseksi vai onko pikkusiskon tutit olleet kuvassa poseerausmielessä mene ja tiedä mutta hyvissä ajoin on oltu mukana kylmän sodan varustelukierteessä vuonna 1978.

Pyssy ja tutti - siinä olisi kallonkutistajalle työmaata..

Ikävä kyllä (tai ehkä siis oikein mukava kun) arkistoissani ei ole itsestäni tuollaisia kuvia. Eka nallipyssy oli niklattu Lonestarin "Cisco Kid" revolveri - siinä oli punaiset muoviset kahvalevyt - katkesi sitten saranan kohdalta poikki jossain lähitaistelussa.

Tämä kuva 70-luvulta. Siitä se lähti...

Ja tässä muutama vuosi myöhemmin 80-luvun alussa tuleva panssarintorjuja...

Sturmann ymmärtää aseiden päälle. Itsellä oli myös tuo mainio D-24 merkkinen imukuppipistooli, kiikaritähtäin tosin hävisi jo kättelyssä..

Ase oli tässä pari vuosikymmentä "kätkössä" nyt jälleen tositoimissa, pojallani.

Tämä ei liity aiheeseen, mutta itse olen leimautunut omaan keräilysuuntaukseeni jo hyvin nuorena.


Ja ensimmäinen kuuntelutiedustelukurssi käytiin jo heti 70-luvun lopulla.

Itselleni on jäänyt mieleen sellainen kun aivan 60-70 lukujen taitteessa naapuritalossa asui venäläisiä jotka olivat telakalla jotain tarkastajia.

Leikimme pihalla tuon ikäiseni pojan kanssa sotaa ja minulla oli hieno peli,sellainen kp jossa oli pieni rumpulipas päällä ja vielä taittoperä,oikein MP-40 tyylinen alle taittuva.Se oli siis hieno !

<<Silloin tuo venäläinen poika oli suuren pihamännyn takana josta aina nopeasti ampui puusta veistetyllä kiväärillään ja minä hiekkalaatikon takaa rutistelin sarjoja.Kumpikaan ei uskaltanut lähteä liikkeelle,kuoleman pelossa (heheheh) ja tilanne oli jotenkin jumiutunut räiskimisen puolelle.

isoisäni asui tien toisella puolen ja oli menossa meille kyläilemään huutaen kulkiessaan minulle jotenkin näin:Sillä on panokset loppu,käy tappamassa se !
Minä liikkeelle ja kun Aram ilmestyi taas puunsa takaa,ruiskin häneen sarjoja.Poika tajusi kuolleensa ja tietenkin piti katsella näkikö joku,kyllä näki,Aramin isä katseli hymyttömänä ikkunastaan.

Myöhemmin kun oli uutta arsenaalia minä menin avaamaan tuon aseen rummun ja sieltä ponnahti sellainen muovinen vasara joka oli sen äänen aikaan saanut.En osannut kasata enää niitä hammasrattaita sen kanssa joten siitä tuli ensimmäinen ja viimeinen omistamani deko.

Minullakin oli nallipyssynä parabellum,sellainen joka aukesi niveleen päältä ja sinne laitettiin sisään tuo ruutipaukkuinen paperirulla.Välillä joutui kyllä räpläilemään kun aikansa oli ampunut ja alkoi paperin paloja kertymään tukoksi asti.

Eka oli joskus 70-luvun alussa peltinen musta noin 7.65 pistoolin kokoinen härveli, ampui juuri tuota punaista paperinauhanallia.Ase oli takavarikossakin,kun ammuskelin sisällä ja äiti ei pitänyt kaikkialle lentelevästä punaisesta pölystä. Muovinen jousipyssy, jossa oli imukuppinuolet lähti kanssa takavarikkoon lämmönvesivaraajan päälle,kun ammuin sillä siskoa otsaan Oli myöskin peltinen korkkipyssy ,rinnakkaispiipuinen haulikko.Yksi varhaisen keräilyuran yksilöistä on vielä tallella; 70-luvun lopulla Iisalmen torilta 10 markalla ostettu merirosvopyssy.

Ja ai hittolainen noita peltisiä korkkipyssyjä.Naru lähti oitis ja sitten pilkkaa ampumaan.

Myös tuon ajan imukuppia ampuvat vehkeet olivat,miten sen ilmaisisi,raakasti tehokkaampia kuin nykyiset.Ostin meinaan kerran pojalle sellaisen ja kyllä oli surkea vehje !

Niin ostin sellaisen pienikokoisen vihreitä kuulia sylkevän pikkupyssyn,mutta oli sen verran jäykkä jousi ettei poika saanut sitä vireeseen.Näin jälkeen ajatellen,luojan kiitos !

Itselläni oli hieman ennen tuota muovista kp:ta sellainen rätisevä ja kipinöitä muovisessa ikkunassa säihkyvä peltinen,ei siis pelti,kp jonka tarkempaa mallia en muista...sekin tuli sitten avattua ja kipinäsuihkut tyssäsivät siihen.

Olen sitten muuten tainnut dekottaa enemmänkin noita,näin kun alkaa oikein miettiä.Nyt kylmää !

Jousipyssy vietiin heti kun oltiin naapurin pojan kanssa käyty metsästämässä lintuja,sekin kun tuli lipsautettua äidille.Tuohon aikaan setäni kantoi meille pari vintistä löydettyä.Jaa,en taidakaan jatkaa tuosta aiheesta.

Tuossa muutama vuosi sitten,jotain näitä aikoja kun menin lauantai aamuna lähikauppaan ostamaan sapuskaa,siinä oli muutama nuori poika jotka olivat ammuskelemassa tai paremminkin toisilleen esittelemässä tällaisia oikean aseen mallisia muovikuulapyssyjä.Kuulin miten mainostivat tehokkaiksi ja niin minä ohi mennessäni sanoin noiden olevan hernepyssyjen tasoa.

Tullessani kaupasta ulos,yksi pojista tuli luokseni näyttämään laitetta ja minä sanoin että voi ampua minua kämmeneen,ei tunnu missään.

Poika nosti muovikuulapyssynsä ja ampui n. 10-15 cm päästä kämmeneen ja jäi odottamaan huutoani.Sattui niin s....tanasti mutta sain pidettyä pokkani ja mainitsin vielä lähtiessä:Enkö sanonut.

Kipu kesti kotiin asti,poltti ja kipristeli mutta en enää kehdannut alkaa valittamaan kipua,olisivathan pojat nauraneet.

Tuli poikia myöhemmin vastaan kun kerran samalla suunnalla asuttiin,moikkasivat aina.Nyt ei poikia enää ole näkynyt,olisivatkohan muuttaneet omiin luukkuihinsa.Jotenkin hauska muisto muovikuulavehkeestä.AUTS !!!