Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Löytyi alla oleva internetin syövereistä, synkkä päivä.



Lainaus suuronnettomuuden tutkintaselostuksesta n:o 2/1991

1. ONNETTOMUUDEN YLESIKUVAUS:

Perjantaina 14.6.1991 oli Kaakkois-Suomen Sotilasläänin jääkärileirin
ohjelmassa ylimenoharjoitus Taipalsaaren ampuma-alueen rannasta Kyläniemeen.
Vesireitin pituus oli eri ylimeno-osastoilla 3,5 - 4,5 kilometriä.

Harjoitusjoukko muodostui pääosin Karjalan Prikaatin ja Savon Prikaatin
varusmiehistä sekä Päällystöopiston opistoupseerioppilaista. Savon Prikaatin
muodostama 1. Jääkärikomppania aloitti hyökkäyksensä klo 19.00. Komppania
ajoi veteen Suur-Saimaan lomakylän pohjoispuolelta.

Karjalan Prikaatin muodostaman 2. Jääkärikomppanian (tätä komppaniaa kohtasi
onnettomuus) oli määrä ajaa veteen puoli tuntia myöhemmin ampuma-alueen
saunan rannasta noin kaksi kilometriä 1. Jääkärikomppaniaa lännempänä.
Komppanialle määrätty etenemisreitti vedessä oli pituudeltaan noin 4,5
kilometriä.

Komppanian lähdettyä maalla liikkeelle yhdessä sen seitsemästä BTR-60
PB-vaunusta ilmeni sähkövika, minkä vuoksi vaunu jäi pois
ylimenoharjoituksesta. Viisi tässä vaunussa ollutta miestä nousi
onnettomuusvaunuun. Yhtä lukuun ottamatta miehet jäivät vaunun kannelle.
Onnettomuusvaunussa oli tämän jälkeen kaikkiaan 14 miestä, joista seitsemän
oli vaunun sisällä ja seitsemän vaunun kannella. Kannelle jääneistä kolme
asettui istumaan vaunun taakkatelineelle.

Komppanian kärkivaununa ajanut onnettomuusvaunu ajoi veteen klo 19.45. Vaunu
oli raskaasti kuormattu ja peräpainoinen. Muut vaunut seurasivat kärkivaunua
ja ajoivat veteen pysähtymättä. Komppanian kaikki kuusi vaunua olivat
vedessä noin klo 19.50.

Noin kymmenen minuutin vesillä olon jälkeen onnettomuusvaunun vasemman
moottorin öljyn lämpötila nousi ajajan ilmoituksen mukaan lähelle sallittua
ylärajaansa. Lämpenemisen vuoksi moottorien lämpötiloja säätelevät
jäähdytysilmasäleiköt eli kaihtimet avattiin ajajan pyynnöstä kahdesti
seuraavien minuuttien kuluessa.

Pari minuuttia viimeisimmästä kaihtimien avaamisesta vaunun ajaja ilmoitti
vaunun johtajalle moottorin lämpötilan alkaneen taas laskea. Samalla hän
pyysi luvan käyttää ruumapumppua, joka on vaunun sähköinen
vedenpoistopumppu. Vaunun johtaja kurkisti imuilmasäleiköstä vaunun
moottoritilaan ja totesi siellä olevan vettä. Lupa pumpun käyttöön
annettiin.

Parikymmentä minuuttia veteenajon jälkeen noin klo 20.05 moottoritilasta
kuului voimakas suhahdus. Samanaikaisesti imuilmasäleiköstä pöllähti höyryä
ja vaunun perä alkoi vajota nopeasti. Vesi alkoi nousta moottoritilassa ja
suihkusi väliseinän kynnyksen raoista taistelutilaan. Komppanian päällikkö
komensi poistumisen vaunusta sen vajoamisen alettua.

Vaunu vajosi perä edellä muutamassa sekunnissa höyryn pöllähdyksestä vieden
mukanaan seitsemän vaunun sisällä ollutta jääkäriä. Vaunun kannella olleet
jäivät kellumaan pelastusliivien varaan uppoamispaikalle, josta veden varaan
jääneet pelastettiin takana tulleisiin vaunuihin ja pelastusalukseen.

Vaunuun oli peräpainoisuuden vuoksi vuotanut ajon aikana runsaasti vettä,
joka painoi vaunun perää vähitellen yhä syvemmälle, kunnes vesi pääsi
tunkeutumaan avoimista poistoilmasäleiköistä vaunuun upottaen sen muutamassa
sekunnissa.

Onnettomuuteen myötävaikuttivat henkilöstön koulutuksessa, varomääräyksissä
ja vaunun tekniikassa todetut puutteet, vaunutyypille ominainen veden
vuotaminen vaunun sisään sekä ylimenoharjoituksen vaativuus suhteessa
vaunumiehistöjen todettuun koulutustasoon.

Tapahtumahetkellä vallitsi pilvipoutainen sää. Ilma oli tyyni ja näkyvyys
oli 20 - 30 kilometriä. Veden syvyys onnettomuuspaikalla oli 32 metriä.

Onnettomuudesta ilmoitettiin Lappeenrannan aluehälytyskeskukseen klo 20.11.
Puolenyön jälkeen, noin klo 00.30, varmistui, että vaunuun oli jäänyt
seitsemän miestä. Onnettomuusvaunu paikannettiin vedenalaisella
videokameralla 15.6.1991 klo 02.17. Vaunu saatiin hinatuksi rantaan
16.6.1991 klo 10.20.

Neljä onnettomuuden uhreista löydettiin vaunun sisältä. Kolmen muun etsinnät
käynnistettiin välittömästi. Viimeinen uhreista löydettiin 2.7.1991.
Kaikkien onnettomuuden uhrien kuolinsyy oli hukkuminen.

Tapahtumasta on jo aikaa mutta muistaakseni vaununjohtajana ollutta varusmiestä yritettiin saada vastuuseen tästä turmasta.

BTR ajoneuvohan oli siis tämänkaltainen ( Kuvassa oleva vaunu palveli Lappeenrannassa silloisessa päällystöopistossa, huomaa vaunun kyljessä oleva kuva (Klikkaa suuremmaksi). Vaunut oli oli merkitty kuvilla Touhu,mummo ankka ja kolmas taisi olla roope ankka myös ko vaunujen huoltoautossa oli joku vastaava kuva.) Merkinnät poistettiin lyhyen käyttöajan jälkeen ylemmän johdon käskystä ) :










Ja tässä malliksi vesistöajoa nykykalustolla eli PASI:lla:

https://www.youtube.com/watch?v=SJRrwi7xnS8

Surullinen tapahtuma, tutkijalautakunnan raportti netin syövereistä:

http://www.turvallisuustutkinta.fi/mate ... lsaari.pdf

Sensuuri oli pyyhkinyt kaikki nimet pois - vaikeutti asian hahmottamista. MUTTA mielenkiintoista.

Juttelin joskus nykyisen onnettomuustutkinnan johtajan kanssa ja hän kertoi, kuinka ulkomaiset kollegat ihmettelevät, kun he eivät jakele rangaistuksia vaan ainostaan suosituksia.. Eiköhän se ole hyvä niin, nostakoon syyttäjä kanteen ja lukekoon tuomari sitten rangaistuksia, jos joku todetaan syylliseksi. Onnettomuustutkinnan järkevä tavoite on estää uudet onnettomuudet - mikäki annettut suositukset johtavat korjaaviin toimiin.

Kaiken kaikkiaan todella murheellinen tapaus. Miten mahtoi varusmiesjohtaja selvitä tuollaisen jälkeen, vaikka miten olisi saanut psykososiaalista apua

Olin tuossa harjoituksessa. Ja erään tuolla menehtyneen pojan hautajaisissa, raastavaa katsottavaa omaisten, erityisesti äidin suru. Olin ko. vaunun miehistönä n. 30-45 min. ennen vesistönylitysharjoituksen alkamista, luojan kiitos- vaunumiehistölle kiitos, että saivat oman ryhmäni vaunun korjattua. Tekivät muistaakseni yön yli hommia.
Mikäli nyt muistan oikein, muistini kertoo... oliko lie edellinen päivä? Pataljoonan komentaja piti komppanialle (en muista kuinka monta komppaniaa/oliko muita komppanioita läsnä) puheen, jossa kertoi kuinka vesi on ollut aina pelottava elementti suomalaiselle sotilaalle, ja nyt se pelko lähtee tässä harjoituksessa pois.
Kohtalon ivaa.

Oliko ko. manooveri realistinen tositilanteessa? Joen ylitys on eriasia kuin kilometrien järven ylitys.

Muistaakseni puhuttiin keskenämme asiasta... ennen vai jälkeen, vai ennen ja jälkeen..? Kuitenkin miehistö oli sitä mieltä ettei oikeassa tilanteessa näin tehtäisi, olikohan jopa 4km aiottu matka? Kolme km? Tarkastakoot joka haluaa. Siinä mielessä harjoitus ei ollut tositoimia vastaava, käsittääkseni ei olisi järkevää tuollaista aavaa lähteä ylittämään.

Muistelen, en ole täysin varma, vaan vahva muistikuva on sellainen että jäähdytysjästelmä olisi ollut talviasennossa, ja sen takia moottori olisi ylikuummennut.
Tästä johtuvan ylikuumenemisen takia rititilät olisi sitten aukaistu. En ole vaunumies, kiväärimies olin.Muistan kuulleeni että jäähdytysjärjestelmä oli talviasennossa, jonka vuoksi moottori ylikuumeni, jonka vuoksi ritilät aukaistiin. Tosin ei kai se ritilä/ säleikkö vesitiivis ollut, vaan jos ne olisivat olleeet kiinni peränpainumistilanteessa, niin ehkä pumppujen teho olisi riittänyt? En tiedä.