Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

On jäänyt tuo itä-kalusto Uazia lukuunottamatta vieraaksi..
Edistyksellinen vehjehän tuo on ollut..

http://www.youtube.com/watch?v=ztrgPO0wcgI

jaa meillä yya suomessako moisia. no johan nyt toki vuodesta 1974 57mm it tykkien vetäjinä. "kaupunki levittäytyy maalauksellisen kauniiden metsien ja järvien keskellä"

=kuumaiseman jota kaikissa öljyn väreissä lainehtivat järvet laikuttavat.

Juu, onhan niitä ollut. Lippujuhlapäivän paraati Hämeenlinnassa -78 oltiin Uralin kyydissä - vedettiin sellaista tykkiä, jolla ei osattu ampua (muistaakseni 152H37) - mehän oltiin kiinteän rt:n jätkiä. Tuli tehtyä sellainen reilun 500 km moottorimarssi Uralin lavalla - marssinopeus 60 km/h. Jarrut olivat tyyppiä on tai ei..(oltiin yhtäkkiä koko lavaporukka kiinni kopin takaseinässä, kun kuski meinasi missata oikean tienhaaran..) Polttoainetta varmasti kului runsaasti. Lavan molemmissa ulkoreunoissa oli muistaakseni koko lavan mittaiset tankit.

On muuten ollut itämnaapurin pojilla rajut konstit "talviautoilussa"! Varsinkin renkaan ja moottorin lämmitys avotulella..

Canet wrote: On muuten ollut itämnaapurin pojilla rajut konstit "talviautoilussa"! Varsinkin renkaan ja moottorin lämmitys avotulella..

Onhan meilläkin tuo moottorin lämmitystapa ollut käytössä, tosin hiililaatikkona ja piti olla ehdottoman varma, että kone on diesel ja ei saanut vuotoja löytyä. Lämpiää nopeasti. Traktoreita on koivuhalkonuotiolla starttailtu salomailla aina..

Tuolla ajaminen on pelkkää juhlaa...
Nimim. "Korjausautolla kurvaillut"

Rovaniemen lentokentälläkin oli kuulemma pari kappaletta. Kaveri ihmetteli, ettei tuollaista saa liikkeelle kuin tankilla, kun oli akut ja renkaat tyhjänä. Mitäs siinä muuta kun vanhempi varikkomies laittoi kammen paikalleen ja pisti kierroksia limppuun. Sitten ns sykäyttelijä (tms) alkoi antaa kipinää niin perkuleesti pytyille ja masiina lähti käyntiin pytty kerrallaan. Siitä sitten kahville rauhassa ja takaisin tullessa olikin jo renkaatkin täynnä.

Mielestäni Jääkäriprikaatin Kuljetuskomppaniassa oli -80 -luvulla ainakin yksi tuollainen. Kuskit puhuivat että pehmeässä maastossa on helppo laskea rengaspaineita...ja taas mennään...

Raakoja, mutta maastokelpoisia vehkeitä nuo on. Ihan tosi yksinkertainen mekaniikka ei säry helpolla.
http://www.youtube.com/watch?v=0rxu8z23ahk tuommoista Kraz 255 tuli ajettua paljon armeijaaikana, tosin kuormana oli 20 tonnia kantava ponttooni. Parolassa ajettiin siellä missä ps- vaunutkin,kuskilta taitaa kyllä kantti ,ja usko loppua ennenkuin autosta.Ihan älytön menijä

Mikäs vehje oli se, jossa SA-määrysten mukaan piti olla 2 hlön miehistö? Jostain kauhukuormurista olen kuullut puhuttavan..

Klpro wrote:Mikäs vehje oli se, jossa SA-määrysten mukaan piti olla 2 hlön miehistö? Jostain kauhukuormurista olen kuullut puhuttavan..

Ase-, ampumatarvike- ja räjähtävä materiaali vaati, ja vaatii edelleen, kahden henkilön sa-kuljetuksen: toisen henkilöistä toimiessa aseellisena saattovartijana. -edelleenkin aivan loogista: esim. auton hajotessa (vaikkapa rengasrikko!) toinen jää vahtimaan kuormaa kun toinen suorittaa varaosanoutoa.*

Tästä asiasta olen vääntänyt kankea niin pv:n kuin rvl:nkin puolella ja omaksi edukseni on lopputulema saatu molemmissa instanseissa. Ase-/pommikuormaa kuljettaa (lue:nauttii työaikaa) kaksi henkilöä. Mutta s-tanallisen tappeluksen jälkeen vasta: kerrankin piti ottaa upseeri kyytiläiseksi, mutta siitä sitä vasta hauskaa tulikin.. mm. huoltopysähdys (ruokailu+tankkaus) Esson pihassa sai kapteeniparan demonit liikekannalle...
*toisen pään esimerkkinä koettiin seuraava: asevaraston pihaan pysähtyi sa-ka, jonka pelkääjän paikalta ulos sukeltautui korviin ja hampaisiin aseistettu vääpeli, joka ei suostunut esittämään kuormakirjoja yms. ennenkuin sai varmistettua vastaanottajien henkilöllisyyden. Kaksi ou-vänrikkiä, kolmannen avustuksella, sai sitten vastaanottaa tuon kauhean tuonen kuorman joka tässä tapauksessa oli lavallinen 120mm KRH:n "kurkkareita"....

Ennen Neuvostoarmeejan lähtöä "hankitiin" tukikohdasta semmoinen meidän yhtiön puutavaaran kuljetukseksi.
Lava poistetiin ja tilalle laitetiin "Loglift" puutavaaranosturi ja puoliperävaunu.
Välillä käytetiin Uraalia myös Metsäkonen sijaisena( peruskone oli rikki!)
Meidän vehkellä oli jopa KAMAZ-n diiselikone( 210 HV) ja ilmapuhdistin oli siirettu kokonaan konepellin alle.
Viron varten ei ollut tarkoitettu esilämmityksellä mootoreittä(Näitä esintyi vain monella traktorilla) vain lämmitys tapahtui kuuman veden kaatamisella jäähdytysjärjestelmaan, jos oli erittäin kylmää,sitten annetiin vedella "virrata läpi" kunnes ylityi starttamisen kynnys.
Konepellin alla oli myös pistoke "lisävirrän" varten ja luonnollisesti koukku käyntiin hinamisen varten!
Ongelmia oli myös jarrujärjestelmän kanssa(paineilma jäätytti!) Mutta nykyaikana on kaikenlaisia aerosool-kaasuja sen estämiseksi.
Mutta 20 vuotta sitten?(sprii tämän varteen hävisi johonkin )
Jos ei käytetää paineilmaa ei ole myös ongelmia(jarruja )
Ammatilainen jarrutta vaihteillä ,loput mootorijarrutuksella(suljetaan ilmavirtaa mootorin) ja käsijarulla !
Ivan on myös aiemmin kuulut tarinoita uunista ohjamossa ja tulen tekemisestä auton alle,mutta nyyt näin kuinka homma todellisuudessa kävi!
Jos oli pakkasta yli25 astetta,sitten käytetiin myös meillä bensälamppua olipohjan lämmittamiseksi( ei näin rohkeasti kuin videossa ) ja mootoria pyöritetiin kampilla,että
öly pikkuhilja kuljetti lämpöä mootorissa.

Nuoruus oli kaunis aikaa!
http://www.youtube.com/watch?v=u6lBig8g ... re=related

Saksalaisilla kun olis ollut tuollaisia 1941,niin Uralilla olisivat olleet ennen joulua...toiset ne juuttuu liejuun,toiset taas ei.

Riihimäellä oli 70-luvun puolivälissä näitä Zilejä (tai miten se nyt kirjoitetaankaan). Kovasti ne tärisi ja murisi, mutta veivät aina perille. Niissä oli myös oma hytistä ohjattava renkaiden ilmanpaineen säätö. Kerran näin kun joku autokomppanjan kuljettaja kaasutteli Ziliä tasaisella hurjaa vauhti ja sitten kai veti käsijarrusta, niin että tuo romuluinen kuorma-auto pyörähti nokka menosuuntaan. Kai se oli jotain hauskanpitoa/testausta.



Lähdössä metsään.

Kaksiakselisia, tylppänokkaisia Kazeja oli myös. Ne raivasivat tie omin avuin pystymetsään (puita tietysti väistellen kevään matalahkoilla nuoskahangilla. Aikansa kun siinä jurnuttivat ja lunta kuopivat, niin ajoura mäelle oli käytössä. Olisi ollut kova homma kantaa agrikaatteja, radioita, kaminoita... umpimetsässä.

http://www.leningradautomobile.com/cat_ ... &p=5&cid=6

Siitä kauppoja hieromaan. Ei hanki haittaa.