reka65 wrote:Olen lukenut hieman erilaisen version juoksuun lähtemisestä.
Samoin, luulisin itse aikojen saatossa lukeneeni jopa kutakuinkin kaikki Viipuri -44 -aiheesta kirjoitetut (dokumenttipohjaiset) kirjat, samoin kuin tutustunut moniin muihinkin aihetta käsitteleviin teoksiin. Tuntuukin aikalailla siltä, että lähes jokaisella kirjoittajalla on ollut hiukan omanlainen näkemys asioiden kulkuun, riippumatta siitäkin oliko tämä ollut itse tapahtumissa mukana vaiko ei.
Luonnollisesti kesäkuun -44 tapahtumien kulku VT-linjan, Kuuterselän ja Perkjärven puolustustasojen peräkkäisten, voimakkaiden ja nopeiden sisään- ja läpimurtojen jälkeen oli lopulta muuttanut kokonaistilanteen niin sekavaksi, ettei siitä välttämättä enää ollut mitään täysin selkeää kokonaiskuvaa niin tavallisilla ryhmän- tai joukkueenjohtajilla, komppanioiden päälliköillä tai pataljoonien ja rykmenttienkään komentajilla tilanteen siinä vaiheessa, kun hätäisesti puolustukseen järjestettyjä joukkoja alettiin pikamarssilla "juoksuttamaan" taaksepäin kohti VKT-linjaa - viholliskärkien kulkiessa aivan perääntyjien perässä - ja paikoitellen jo edenneenä pitkälle jopa heidänkin edelleen.
Kesäkuun 20. päivän aamuna tuskin enää kellään kenttäjoukkoja johtaneella johtajalla, päälliköllä tai komentajalla oli hahmoteltavissa mielessään mitään selkeää tilannekuvaa siitä, missä ovat omat joukot ja mitä tekemässä ja millaisessa valmiudessa, samoin kuin missä oli vihollinen, ja millaisella joukolla, nopeudella ja valmiudella se olisi etenemässä kohti käytännöllisesti katsottuna täysin valmistautumatonta VKT-linjaa, ja täysin luonnollisesti (ja samalla ehkäpä ainoana puolustajan arvioitavissa olevana faktana) ja aivan ensisijaisesti: suoraan kohti Viipuria...

...Ja kyllä: tämä kirjoitus sopisi kenties hiukan paremmin tuonne Suomen sotahistoria -osioon, mutta miksei silti lähes yhtä hyvin tähän "Sippelin BT-42 Viipurissa" -aiheeseenkin.