120 millimetrin kranaatinheittimellä varustettu T-26

[Berlioz]

Kumpihan liikku rivakamin n. 1,5 tonnia 6-8(?) miehellä vai n. 10 tonnia 90 hevosella?
t: Juha

Onko tuliasemassa olevan vaunun ajaja paikoillaan ja/tai toimintakykyinen? Onko vaunun moottori käynnissä, vai pitääkö käytellä pumppuja, pyöritellä magneettoja ja toivoa parasta? Minkä kokoinen ja muotoinen on se ura, jota pitkin ajajan pitää peruuttaa pois tuliasemasta ensimmäiseen kunnon tulisuojaan.

6-8 miehellä 7,5 cm PAK lähtee tuliasemasta parissa sekunnissa, ja myös etenee jonkin matkaa aika rivakasti.

Varmasti on niin, että suuren maailman tyylisessä liikesodankäynnissä ja siitä seuraavissa kohtaamistaisteluissa Marder-tyyppinen ratkaisu olisi ollut hyvin perusteltu, mutta Suomen perustaistelutekniikka ja -taktiikka taisivat olla 1943-44 ihan jotain muuta.

[TPTK]

Nenonen vastusti ja ainoa suht` moderni tykkimalli mistä kenttätykistö katsoi voivansa luopua (BT-kokeiluun) oli ko. 114mm haupitsi(t).

Luopua mistä?

Mistään muusta tykkimallista kuin kyseisestä 114mm haupitseista.

Vetohevosista?

Oletan jopa Nenosen havainneen hevosten ajan olevan ohitse Jatkosodan aikaan. (tosin wanhojen tsaarinajan herrasmiesten ajatus modernista oli varmaan samaa kuin monelle meistä se, että kerrotaan ettei Mosin-Nagantilla tee mitn nykyajan tst-olosuhteissa).

114mm haupitsikin olisi varmaan telatykkinä ollut tarkoituksenmukaisepi verrattuna sen käyttöön panssarintorjunnassa.

Tästä antoi jo aikoinaan lausuntonsa sen ajan asemiehet ja muutkin asiaa ymmärtävät, mutta BT:t meni remonttiin ja ainoa tykkimalli joka mokomaan saatiin ympätä oli 114mm haupitsi.

[Juha Tompuri]

Kumpihan liikku rivakamin n. 1,5 tonnia 6-8(?) miehellä vai n. 10 tonnia 90 hevosella?
t: Juha

Onko tuliasemassa olevan vaunun ajaja paikoillaan ja/tai toimintakykyinen? Onko vaunun moottori käynnissä, vai pitääkö käytellä pumppuja, pyöritellä magneettoja ja toivoa parasta?

Jos on kyseessä viholliskosketus ja mahdollinen tulitoiminta, niin luulisin ajajan olevan ohjaimissa. Moottori mahdolisesti käynnissä.

Minkä kokoinen ja muotoinen on se ura, jota pitkin ajajan pitää peruuttaa pois tuliasemasta ensimmäiseen kunnon tulisuojaan.

Luulisinpa, että samanmuotoinen ja -kokoinen kuin asemaan ajettaessa.

Lisäksi vertaillessa on myös otetteva huomioon tuliaseman vaihtoon/vetäytymiseen (etäisyys) kuluva aika vertailtaessa vetovaunun varassa olevaa tykkiä ja mootoroitua pst-vaunua.

6-8 miehellä 7,5 cm PAK lähtee tuliasemasta parissa sekunnissa, ja myös etenee jonkin matkaa aika rivakasti.

Epäilemättä lähtee ja etenee, mutta kuinka kauan?

Varmasti on niin, että suuren maailman tyylisessä liikesodankäynnissä ja siitä seuraavissa kohtaamistaisteluissa Marder-tyyppinen ratkaisu olisi ollut hyvin perusteltu, mutta Suomen perustaistelutekniikka ja -taktiikka taisivat olla 1943-44 ihan jotain muuta.

Taktiikka taisi olla sovitettu silloin käytössä olleisiin välineisiin.
BT-42 rynnäkkötykki ominaisuuksineen ei tainnut oikein sopia silloiseen sapluunaan ?


t: Juha

[Juha Tompuri]

Nenonen vastusti ja ainoa suht` moderni tykkimalli mistä kenttätykistö katsoi voivansa luopua (BT-kokeiluun) oli ko. 114mm haupitsi(t).

Luopua mistä?

Mistään muusta tykkimallista kuin kyseisestä 114mm haupitseista.

Mutta eihän tykistön olisi tarvinnut mistään muusta luopua kuin vetotavasta.


t: Juha

[jaska]

Hauskahan näistä on ideoita heitellä ilmaan.PST-tykin asemastalähtöön vaikutti paljon myös vastapuolen toiminta.Jos jalkaväki joutui perääntymään nopeasti,niin eipä silloin ole helppoa kiskoa tykkiä vetovaunua kohti,kun vastapuoli tunkee päälle.Mekanisoitu tykki vain lähtee asemasta ja siirtyy muualle ja on kokoajan taistelukykyinen.Mekanisoitu tykki myös pystyi siirtymaan suoja-asemasta tuliasemaan nopeasti ja avaamaan tulen vaikka liikkeestä,vaikka senajan vaunuilla liikkeestä ampuminen olikin lähinnä moraalia.Mitenkäs oli 76mm rykmentinkanuunan panssarintorjuntakyky?Niitä oli paljon ja niitä käytettiin nimenomaan suora-ammuntaan muutenkin.Panssarintorjuntaan niitä käytettiin,mutta läpäisykyvystä en tiedä.
Olihan tuosta kehitetty prototyyppi kait 45mm.n alustalle nimenomaan PST-aseeksi.Isompaa tuotantoa ei tehty,kun tarvittavia hidastinsysteemin osia ei saatu hankittua.Ontelokranaatilla se olisi voinut olla hätäase esim T-26.n PST-versioinnissa.

[Juha Tompuri]

Hauskahan näistä on ideoita heitellä ilmaan.

Näin on.
Lisäksi asioihin tulee tutustuttua usein eri tahoilta kuin mitä ennen on tullut tehtyä.
Lisäksi ainakin minä olen saanut näistä "mitä jos" asioita veljiltä paljon lisäoppia.

Mitenkäs oli 76mm rykmentinkanuunan panssarintorjuntakyky?Niitä oli paljon ja niitä käytettiin nimenomaan suora-ammuntaan muutenkin.Panssarintorjuntaan niitä käytettiin,mutta läpäisykyvystä en tiedä.
Olihan tuosta kehitetty prototyyppi kait 45mm.n alustalle nimenomaan PST-aseeksi.Isompaa tuotantoa ei tehty,kun tarvittavia hidastinsysteemin osia ei saatu hankittua.Ontelokranaatilla se olisi voinut olla hätäase esim T-26.n PST-versioinnissa.

Ontelokranaatteja oli tarjolla 1944:
http://www.jaegerplatoon.net/Infantry_guns.htm

Lyhyen tykin ja lyhyen putken perääntymismatkan ansiosta lyhyillä venäläisillä kolmen tuuman tykeillä oli(si) useita eri asennusvariaatioita:
AT-1



SU-1


SU-26

http://gunter-spb.livejournal.com/248489.html

T-26-4 (A-43)

http://www.bronetehnika.narod.ru/a43/a43.html


t: Juha

[jaska]

Eihän tuollainen nyt T-34.n veroinen olisi ollut,mutta oikein käytettynä, sillä olisi voitu saada paljon aikaan.Ainakin sillä olisi ollut edes teoreettiset mahdollisiuudet tuhota vastustajan taisteluvaunuja.Vaikka ontelokranaatti olikin hidas, niin lyhyet ampumamatkat olisivat tehneet noista käyttökelpoisia PST-aseita jalkaväen tukemiseen niin puolustuksessa, kuin hyökkäyksessäkin.Samoin tuo KRH-vaunukin olisi päässyt oikeuksiinsa v-44 perääntymisvaiheessa tukien jälkijoukkoja ja siirtyen nopeasti seuraaviin asemiin ennen vastapuolen tulivalmistelua.