Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Toisaalta kun minua kiinnostaa maailmassa kaikki mahdottomat ja mahdolliset asiat, niin panssarivaunutietoudessa on vielä sellainen singon ammuksen mentävä aukko.

Minkälaisia laakereita käytetään panssarivaunujen telapyörästöissä? Kuulalaakereita, rullalaakereita, kartiorullalaakereita, tuskin sentään liukulaakereita? Miten on laakerointi suojattu, että pöly, hiekka, muta, tomu, vesi ei pääse laakerin sisään tekemään tuhojaan?

Onko laakerointi vaunuissa yleensä kuinkakin kestävä, jos niihin ei ole tullut ammuksien aiheuttamia vaurioita? Tuli vaan mieleen kun katselee noita Afrikakorpsin vaunurivistöjä tuolla aavikon hiekassa, että oliko näissä vaunuissa jouduttu panostamaan telapyörien laakerointiin vielä tavallistakin enemmän, verrattuna "helpommissa" olosuhteissa liikkuviin vaunuihin?

Haudankaivaja wrote:Minkälaisia laakereita käytetään panssarivaunujen telapyörästöissä?

Rulla- ja/tai kartiorullalaakerointi.

Haudankaivaja wrote: Miten on laakerointi suojattu, että pöly, hiekka, muta, tomu, vesi ei pääse laakerin sisään tekemään tuhojaan?

Telap. laakeristo kiristetään telapyörän ja vaappuvivun väliin, jonka jälkeen koko laakeripesä täytetään nipan kautta vaseliinilla. Näin tuon kutakuinkin muistaisin.

Haudankaivaja wrote:Onko laakerointi vaunuissa yleensä kuinkakin kestävä, jos niihin ei ole tullut ammuksien aiheuttamia vaurioita?

Jos laakeriston kireys ja sen rasvaus tarkastetaan säännöllisesti, niin kestävyys on hyvä. Kuumissa aavikko-olosuhteissa voisin kuvitella, että vaseliini kuumenee helpommin paljon juoksevammaksi, jolloin se saattaa päästä helpommin valumaan ulos epätiiviistä pesästä.



Esim. Wittmann voi halutessaan täydentää asiaa.

Yöpöydälläni on iltalukemisena Peter Müllerin ja Wolfgang Zimmermannin kirjat Sturmgeschütz III Band 1 ja 2.

Kirjan mukaan Saksassa alettiin käyttää yhä enenevästi liukulaakereita sen jälkeen, kun liittoutuneet olivat pommittaneet Schweinfurtin kuulalaakeritehtaita. Ja laakerit toimivat hyvin. Varsinkin sodan loppupuolella kaluston elinkaari oli lyhyt (kirjassa mainitaan, että vuonna -45 ei joukko-osastoissa itärintamalla ollut yhtään yli 3 kk vanhaa Sturmia), joten ei laakereiden edes tarvinnut olla kestäviä.

Pexsi wrote:(kirjassa mainitaan, että vuonna -45 ei joukko-osastoissa itärintamalla ollut yhtään yli 3 kk vanhaa Sturmia)

Melkoisen karua.

Jep, noin lyhyellä käyttöiällä olisi voinut olla ilman laakereitakin...hih... olis vaan laittanu reilusti vaseliinia akselin ja pyörän väliin...

Pexsi wrote:Varsinkin sodan loppupuolella kaluston elinkaari oli lyhyt (kirjassa mainitaan, että vuonna -45 ei joukko-osastoissa itärintamalla ollut yhtään yli 3 kk vanhaa Sturmia)

Se, ettei yli kolme kk vanhoja Sturmeja olisi ollut lainkaan itärintamalla vuonna 1945, kuulostaa kyllä näin äkkiseltään ehkä hieman liioitellulta. Miten asia on tarkalleen esitetty mainitsemassasi kirjassa?

Tarkistin kirjasta (huomautus ei koskenutkaan pelkästään itärintamaa, vaan sekä länsi- että itärintamaa) ja se menee näin: "Mitte April waren die meisten Fahrzeuge keine 3 Monate alt. Die Sturmartillerie existierte kaum mehr, der bestand hatte innerhalb von zweieinhalb Monaten, trotzt der Anlieferung von etwa 600 neuen Sturmgeschützen um mehr als drei Viertel abgeommen".

Huhtikuun puolivälissä suurin osa kalustosta ei ollut edes 3 kuukautta vanhaa. Rynnäkkötykistö tuskin enää oli olemassa, vahvuus oli vähentynyt kahdessa ja puolessa kuukaudessa enemmän kuin kolme neljäsosaa, huolimatta noin 600 vaunun täydennyksestä.

Eli on siellä varmasti ollut jokunen vanhempikin, mutta kulutus on ollut mieletöntä.


Vaikuttavasti kirjassa kerrotaan myös lukuina divisioonien loppuunpalamisista, esimerkiksi Kampfgruppe, joka oli muodostettu 1. Inf.Div, 58. Inf.Div ja 93. Inf.Div, vahvuus (18.4.1945) yhteensä 350 miestä, ei panssareita eikä Sturmeja.

Inhimillinen pikku detalji oli, kun OKH kielsi sotaoikeuden uhalla panssarimiehistöiltä "kaasuttimien ja suuttimien porauksen, sekä moottoreiden virittämisen" koska toimet lisäsivät kulumista ja kulutusta. Ne voitiin katsoa Saksan puolustusta heikentäviksi ja seurauksena saattoi olla jopa kuolemantuomio. Pojat on poikia, varmaan olivat viritelleet koneitaan, josta syystä näinkin ankara käsky annettiin.

Tässä linkki, jos jotakuta kiinnostaa: http://www.historyfacts.biz/aspx/shop/b ... px?lang=de

Tuli mieleen:
-44 Kun Lapin-sota alkoi, Ruotsalaiset eivät enää toimittaneet saksalaisille kuulalaakereita (SKF). Tunnetusti laadukkaita laakereita.

Pexsi wrote: Eli on siellä varmasti ollut jokunen vanhempikin, mutta kulutus on ollut mieletöntä.

Juurikin näin.

http://xmb.stuffucanuse.com/xmb/viewthread.php?tid=2893

Tämä panssarivaunu on hajotettu alkupaloiksi,hyvä käydä katsomassa,kunnes ei ole kasattu!
Huom! Kone on jo kasassa!
http://picasaweb.google.com/amevier/Nar ... 1695882242

Info:
Igor Sedunov

Tel +37251 572 80

Mielenkiintoista kuinka Pantherin runko on hitsailtu kasaan ja muotoon melko samanlaisista palasista

Komendantti wrote:

Haudankaivaja wrote:Minkälaisia laakereita käytetään panssarivaunujen telapyörästöissä?

Rulla- ja/tai kartiorullalaakerointi.

Haudankaivaja wrote: Miten on laakerointi suojattu, että pöly, hiekka, muta, tomu, vesi ei pääse laakerin sisään tekemään tuhojaan?

Telap. laakeristo kiristetään telapyörän ja vaappuvivun väliin, jonka jälkeen koko laakeripesä täytetään nipan kautta vaseliinilla. Näin tuon kutakuinkin muistaisin.

Haudankaivaja wrote:Onko laakerointi vaunuissa yleensä kuinkakin kestävä, jos niihin ei ole tullut ammuksien aiheuttamia vaurioita?

Jos laakeriston kireys ja sen rasvaus tarkastetaan säännöllisesti, niin kestävyys on hyvä. Kuumissa aavikko-olosuhteissa voisin kuvitella, että vaseliini kuumenee helpommin paljon juoksevammaksi, jolloin se saattaa päästä helpommin valumaan ulos epätiiviistä pesästä.



Esim. Wittmann voi halutessaan täydentää asiaa.

Ei oleellista lisättävää kollegan tietoihin