Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Brassey'sin Ammunition for the Land Battle-kirjan sivulla 49 mainitaan kranaatinheittimistön ampumatarvikkeita esittelevän osion yhteydessä että: [...Tampella tested a discarding sabot 120-mm high explosive bomb which, it was claimed, achieved a range of 20,000 m.]

Eli siis väitettiin että Tampellan 120 mm irtoavilla ohjausosilla varustettu KRH:n sirpalekranaatti olisi saatu koeammunnassa lentämään 20 000 m päähän. Voiko tämä olla mahdollista, ja onko kukaan kuullut mainittavan tästä aiemmin?

Aina kuvitellut, että puolet tuosta piisaa matkaksi, kun kaikki lisänapit on paikallaan. Jospa se kranu on sitten paremminkin raketti...

Vesa Toivonen, Patriasta Tampellaan:
"160 mm kranaatinheitintä ei Suomessa myöskään ole otettu palveluskäyttöön, vaikka sitä onkin kokeiltu useampaan otteeseen. 160 mm ampumatarvikkeiden osalta kannattaa mainita vielä Hans Otto Donnerin patenttiin (US 2,901,973) perustuvat pitkän kantaman nuoliammukset, joita kokeiltiin 1950-luvun lopulla. Ajatuksena niissä oli, että hoikka heinäseiväsmäinen ja ballistisesti erinomainen nuoliammus puskettiin aseesta ulos irtoavan tiivistyslaipallisen pyrstöosan avulla. Ongelmia tuottivat niin puskuosan huono irtoaminen, jolloin ammus alkoi horjua pudoten alas, ja kunnolla radalleen lähteneiden ammusten seuraaminen saati löytäminen. Suurin ongelma kuitenkin oli, että hyötykuorma oli vaatimaton, riittävä lähinnä vain häirintätuleen. Joka tapauksessa ammuksilla saavutettiin hämmästyttävä 16 km:n kantama. Huvittava piirre on, että vielä 1990-luvun alussa arvovaltainen Jane´s Ammunition Handbook kertoi tällaisia ammuksia olevan "saatavilla" Suomesta."

Tampellan Aseosaston eli nykyisin Patria Land & Armament Oy Weapon Systems CC:n arkistossa on melkoinen joukko valokuvia, patenttikirjoja ja piirustuksia ko. ammuksiin liittyen ja minulla on niitä melkoinen joukko myös jo skannattuna. Ikävä kyllä kuvien postaus ei vieläkään kuulu ydinosaamisalueeseeni, joten tarvittaisiin välimies.

Tarkoitit varmaan tätä "välimiehellä"? : http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=922

Tässä erinomaisia veeteeteen kuvia 160 mm KRH-prototyypistä ja sen ammuksista. Viimeisessä kuvassa 300 mm proto.

[edit: pienensin tarpeettoman suuret kuvat ja lisäsin kranaatin piirustukset, sekä veeteeteen kuvatekstit]

1. Kuva esittää 160 mm krh:n nuolikranaatin varsinaisen ammuksen lataamisen aseeseen, jonka putki on latausasennossa


2. Kuva esittää ulosheitto-osan lataamisen, mikä edeltää edellistä kuvaa


3. Kuvassa 160 Ntkr malli 55F


4. Kuvassa 160 Ntkr malli 55E


5. Kuvassa nuoliammusten keksijä Hans Otto Donnner (s.02.03.1903-k.23.10.1982 Münchenissä, kuvassa vasemmalla) asiakkaiden kanssa 160 krh:n koeammunnassa Niinisalossa joskus 50-luvun lopulla


6. kuvassa 160 Ntkr malli 58K, joka oli viimeinen versio: tarkka nimike 160 Ntkr-10Al/Ol/10Al-24/31-Ra-58K


7. Patentti US 2,901,973 kertoo olennaisen HOD:n nuoliammuksesta


8. 160 KRH Ammus 58 K


9. Patenttipiirros


10. Eri ase: 300 mm KRH 42

Kiitokset LV:lle postausavusta!

Tässä vähän selityksiä kuviin:
1. Kuva esittää 160 mm krh:n nuolikranaatin varsinaisen ammuksen lataamisen aseeseen, jonka putki on latausasennossa
2. Kuva esittää ulosheitto-osan lataamisen, mikä edeltää edellistä kuvaa
3. Kuvassa 160 Ntkr malli 55F
4. Kuvassa 160 Ntkr malli 55E
5. Kuvassa nuoliammusten keksijä Hans Otto Donnner (s.02.03.1903-k.23.10.1982 Münchenissä, kuvassa vasemmalla) asiakkaiden kanssa 160 krh:n koeammunnassa Niinisalossa joskus 50-luvun lopulla
5. kuvassa 160 Ntkr malli 58K, joka oli viimeinen versio: tarkka nimike 160 Ntkr-10Al/Ol/10Al-24/31-Ra-58K
6. Patentti US 2,901,973 kertoo olennaisen HOD:n nuoliammuksesta
7. Lopun kuvat 300 Krh/42:sta

Todella mielenkiintoinen kapine! Rivakammalla räjähteellä nuolikranaatin teho olisi parempi, mutta tuohon aikaan ei tietenkään ole ollut sellaisia aineita kuin nykyisin.

smokeball wrote:Todella mielenkiintoinen kapine! Rivakammalla räjähteellä nuolikranaatin teho olisi parempi, mutta tuohon aikaan ei tietenkään ole ollut sellaisia aineita kuin nykyisin.

Eiköhän se tehon puute johtunut siitä, että ammukseen ei mahtunut kovin suurta r-ainepanosta. Kyllä periaatteessa samat tehokkaat r-aineet oli jo tuolloin, eli heksogeeniseokset.

Tuon nuoliammusprojektin kaatoi useampikin syy:
1. Ulostyöntöosan irtoamisen kanssa oli ongelmia, toisinaan se ei irronnut, toisinaan ammuksen lento häiriintyi. Ammus ja ulostyöntöosa liitettiin yhdessä versiossa toisiinsa ruudista sorvatulla (muutama jäljellä) mutterilla, jonka peruspanos poltti pois.
2. Ammuksen kokonaismassasta ulostyöntöosa söi turhan paljon, eikä ajatus sen putoamisesta omien päähän houkuttanut.
3. Toimivan sytytinjärjestelmän kehittäminen oli ammuksen fyysisen pituuden takia vaikeaa: sytytin on pitkässä nokassa ja r-aine perässä.
4. Ammuksen sirpaloituva massa on pieni, joten sirpaleita on vähän ja nekin liian suuria.
5. HOD:n ja Tampellan sukset menivät 50-luvun lopulla lopullisesti ristiin ja hänen projektinsa lopetettiin
6. Lyhyen kantaman (10 km) aseen pitkän kantaman ammus on vähän vaikea myytävä, noin ajatuksenakin