Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Minkälaiset kantamat suomalaisten kenttätykistöllä saavutettiin sodanaikana ja minkälaisilta etäisyyksiltä ammuttiin yleensä?

Minua kinnostaisi tietää tuonajan tykkien tulen tarkkuus?

Eikös suomalainen kenttätykistö ollut tulentarkkuudessa maailman huippua ja ihantalassa tulenkeskittäminen aivan omaa luokkaansa. Kenraali nenonen taisi olla yksi suurempia tekijöitä tässä. Tulenjohtoradioiden osuudesta on myös paljon puhuttu, että ne tekivät tulenjohdon ja 200 tykin suuntaamisen samaan pisteeseen mahdolliseksi.

Sota-aikana suomalaisten käytössä olleiden kenttätykkien ampumaetäisyydet vaihtelivat n. 3..20 km.

Tässä muutama esimerkkiase:

76 K 02 (tavallisin kevyt kanuuna), amet 7,9..10,6 km (ammuspaino 6,35 kg)
105 K 29 (ranskal-puolal.), amet 14,4 km (a-apaino 14,9..16,4 kg)
105 H 37 (suomalainen haupitsi), amet 3..12,5 km (a-paino 12,35..14,9 kg
150 H 40 (saksalainen rs.h), amet 13 km (a-paino 43,5 kg)
152 H 37 (n-liittol. rs. h.), amet 17,23 km (a-apaino 48,96 kg)

Kaikkia yllämainittuja oli käytössä vähintään kymmeniä kappaleita, joten niitä voi kai pitää jossakin määrin tyypillisinä.

Pisimmälle kantoi n-liittolainen sotasaalistykki 122 K 31, jonka amet oli 14,3..20 km (a-paino 21,7..25 kg)

Järein käytössä ollut kenttätykki oli mahtava 210 H 17, amet 10,2 km ja a-paino 120 kg - tosin tätä tykki (paino 7350 kg) raskaampi oli 203 H 17 (paino 8700 kg), amet 9,5 km, a-paino 90,7 kg. Molempia malleja käytettiin Jatkosodassa.

Tiedot Jyri Paulaharjun kirjasta "Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918-1995" (Sotamuseo 1996).

Anonymous wrote:Eikös suomalainen kenttätykistö ollut tulentarkkuudessa maailman huippua ja ihantalassa tulenkeskittäminen aivan omaa luokkaansa. Kenraali nenonen taisi olla yksi suurempia tekijöitä tässä. Tulenjohtoradioiden osuudesta on myös paljon puhuttu, että ne tekivät tulenjohdon ja 200 tykin suuntaamisen samaan pisteeseen mahdolliseksi.

Yksi unohdettuja henkilöitä tykistötarkkuuden kehittämisessä on herra nimeltä Unto Petäjä, joka innovoi yksinkertaisen mutta mullistavan tykistön korjausmuuntimen:

Wikipedia:

Korjausmuunnin

Tykistö tarvitsee tulenjohtajaa eli miestä, joka näkee maalin ja osaa johtaa tulen kohteeseen. Nenonen ratkaisi asian kehittämällä Suomen tykistölle liikkuvan tulenjohdon. Jalkaväen hyökätessä vaikeasti liikuteltava tykistö pysyy paikallaan, mutta tulenjohtaja seuraa hyökkäävää osastoa.

Päämaja perusti tykistön upseerien jatkokoulutusta varten 2. helmikuuta 1943 Suvi-Kumsan Ampumakoulun Karhumäen lähelle. Koulun eräs opettaja, silloinen majuri Unto Petäjä (s. 30. heinäkuuta 1908 Tampereella, k. 5. heinäkuuta 1994 Helsingissä) kehitti tuliasemille erityisen korjausmuuntimen. Sen avulla tulenjohtaja pystyi johtamaan tarvittaessa useiden kymmenien tuliyksiköiden tulta tietämättä itse niiden sijaintia. Menetelmän avulla tulta kykeni siis johtamaan periaatteessa kuka tahansa, jolla oli kompassi ja viestiyhteys tykistökomentajan komentopaikalle. Kenraali Nenonen määräsikin tykistökäskyllään nro 11, 12. heinäkuuta 1943 korjausmuuntimen otettavaksi käyttöön. Samalla keksintö ja sen oikea keksijä julistettiin salaisiksi sodan loppuun saakka. Keksintö ei enää ollut salainen Nenosen käskystä 25. huhtikuuta 1945 jälkeen.

Täällä lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vilho_Nenonen

Jostain syystä (esim. sota-ajan sallassapito) ylistetty meriitti myös kyseisen korjausmuuntimen kehittämisestä jäi yksinomaan Nenoselle, vaikka hän ainoastaan käytännössä hyväksyi majuri Petäjän kehitelmän otettavaksi käyttöön.
Tämä kyseinen korjausmuunnin ja sen käyttö tj:ssa on juuri se tulenjohtomenetelmä, jolla kyetään johtamaan yhden ainoan tulenjohtajan antamien komentojen ja korjausten mukaan jopa kymmenien patterien tuli yhteen samaan maaliin, kuten esim. Tali-Ihantalassa käytännössä tapahtui.

Nämä korjauslaitteet olivat jonkinlainen salainen ase! Mahtavia innovaatioita. Kuka on nähnyt/käyttänyt korjausmuunninta elikkäs "banjoa" tietää mistä on kysymys! Jos jostain saatte, ostakaa heti!

Komendantti wrote: Yksi unohdettuja henkilöitä tykistötarkkuuden kehittämisessä on herra nimeltä Unto Petäjä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korjausmuunnin
Korjausmuunnin (nykyiseltä nimeltään korjausympyrä) on vanerista ja läpinäkyvästä muovista rakennettu tykistön ja kranaatinheittimistön ampuma-arvojen laskemiseen käytettävä apuväline.

Itseäni kiinnostaisi ns. hitler haupisin tiedot. Oli käytössä KarTr:llä vielä -84.
Meinäsi vaan meidän tulen johdolle käydä köppäsesti, ite olin mukana
tulenjohto erotuomarin viestimiehenä.

LV305 wrote:Itseäni kiinnostaisi ns. hitler haupisin tiedot. Oli käytössä KarTr:llä vielä -84.
Meinäsi vaan meidän tulen johdolle käydä köppäsesti, ite olin mukana
tulenjohto erotuomarin viestimiehenä.

Canet wrote: 150 H 40 (saksalainen rs.h), amet 13 km (a-paino 43,5 kg)

Tarvitseto muita tietoja?

http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm

Modifioituna 152 H 88-40...
http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesit ... uipment=19

Sekä 150h40 että 152h88-40.llä on tullut oltua ammunnoissa.Mieleen jäi kannusten kaivaminen maahan Rovajärvellä
150 h40.lle.152 h88-40.llä olikin sitten jo maakiilat.

LV305 wrote:Meinäsi vaan meidän tulen johdolle käydä köppäsesti, ite olin mukana
tulenjohto erotuomarin viestimiehenä.

Olikos se sellainen tapaus Pahkajärvellä (talvella) kun pari kranaattia tuli noin 50 metrin päähän?

Esimerkki tikkausammunnasta. Kansallisarkisto; 19. Prikaatin tykistötoimisto. SPK ?.

Liite 6 19Pr:n tykistön sotapäiväkirjaan
19 PRIKAATIN ESIKUNTA
Tykistökomentaja
13.6.1944.

Kertomus 203 H / 17:n ammunnasta 12.6.44 Tapparin lohkolla.

Tykkimalli: 203 H/17
Ammus: 203 tkrv 24/31 - Ra.
Panos: 3. panos.
Ruutierä: Dupon cb Lat. 210.
Sytytin: his. IV

Tuliasema: p 1233, i 3517 k 40 ps. 15 - 00
Maali: p 0740, i 3640, k 35

Ammunta aloitettiin 12.6.44 klo 19.27 ja päättyi klo 20.20. Tähystys suoritettiin Topi - tjp:ltä käsin. Ammunan tulos:

1. todettiin varmuudella 5 osumaa.
2. 5.ls:n havaittiin osuvan vih. ammuskorsuun. Kuului useita pieniä räjähdyksiä, jotka kehittivät vaaleanharmaan savuverhon. Tulilieska kohosi n. 4 m:n korkeudelle.
3. 8.ls:n jälkeen ryssä ampui kaksi vihreätä valorakettia, jonka mahdollisena seurauksena vih. kev.krh. ampui 18 ls omaan sulkuun. Tämä osoittaa, että vih. puh. yhteydet ilmeisesti olivat katkenneet ja että vih. luuli meikäläisen taistelupartion tunkeutuneen tukikohtaansa.
4. 9.ls osui tarkalleen siihen paikkaan mistä valoraketit ammuttiin.
5. 10.ls osui vih. korsuun. Kuivat hirrenkappaleet kohosivat kr:n räjähtäessä n. 10 - 12 m:n korkeudelle.
6. 6.ls:n jälkeen vih. ryhtyi vastatykistötoimintaan ampuen 20 kr. Tapparin maastoon.

Yhteensä ammuttiin 17 kr. Pituushajoitus melko suuri (150 m.) huomioonottaen edulliset sääsuhteet: tyyntä, pilvistä, lämpötila + 14 C.

Rovajärveelä se tapahtu. eloleirillä.