Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Sota-aikana tykit oli kovilla ja lukemissa kirjoissa mainitaan, ku putket tuli lavetille kovassa ammunnassa. Kuinka monta laukausta on laskettu kenttätykin kestävän. Tietysti korjaus ja huolto vaikuttaa, mutta ei varmaan sodan kuluessa paljoa tykki lähtenyt varikolle ennen ku se sitten hajos.

Tykissä ensimmäisenä yleensä loppuu putki eli se kuluu niin väljäksi, että lähtönopeus laskee ja ammus ei enää kulje luotettavasti rihloilla. Eniten kuluminen näkyy/vaikuttaa ns. ylimenokartiossa eli siinä kohdassa, jossa rihlat alkavat. Tätä kohtaa ajoaineen (ruuti) liekki polttaa hyvin tehokkaasti ja saa aikaa ns. työntymän, kun rihlat alkavat takapäästään lyhetä. Pieniä työntymäeroja voidaan huomioida ammunnan valmistelussa, mutta jossakin vaiheessa putki menee vaihtoon.

Putken ja tykin rakenteesta riippuu, miten suuri homma siitä tulee. Yksinkertaisinta on vaihtaa varaputki tilalle (onnistunee kenttäkorjaamossa jos ei nyt ihan tykkiasemassa) ja lähettää vanha putki pajalle, jossa esim. sisäputki vaihdetaan tai putki avarretaan seuraavaan kaliberiin (tämä on harvinaisempi vaihtoehto).

Putken laukausmääräkesto on yleensä riippuvainen kaliberista ja myös lähtönopeudesta, mitä isompi putki ja mitä suurempi lähtönopeus, sitä vähemmän laukauksia se kestää. Toki väärällä käytöllä pilaa lähes putken kuin putken hyvin nopeasti (helpoiten ylläpitämällä kiivasta tulirytmiä liian pitkään, niin että putki ylikuumenee).

Esim. eräällä järeällä kanuunalla (305 0 52) putken ikäksi on ilmoitettu 200 laukausta. Raskaalla kanuunalla laukausmäärä voi olla jo huomattavasti suurempi - kevyen tykin putki kestää oikein käytettynä tuhansia laukauksia.

Yleensä tykin lavetti (joustolaitteet jne.) kestävät useamman putken iän kunhan saavat normaalin huollon. Toki lavetin laitteetkin voivat rikkoutua ennenaikaisesti.

Minkähänlainen tarkkuus on ollut noilla rautatietykeillä? Venäläiset ampuivat kuuluisalla aavetykillään Perkjärveltä Viipuriin Talvisodassa, mutta tuskin niillä on ämpäriin ammuttu?

Esim. kuvan tykillä, lienee Dora, 48 laukausta ammuttiin hajonta oli noin 740 metriä....kaliiberi oli kuitenkin 800 mm joten hajonta sen mukaista...Sevastopol ainakin antautui tämän järkäleen ansiosta...........

Dora lienee suurin taistelussa käytetty tykistöase. Saddamilla oli tarkoitus rakentaa 1000 mm "supertykki", osiakin oli jo hankittu, mutta homma tyssäsi, kun aseen suunnittelija Gerald Bull murhattiin 1990. Ihmetellä kyllä täytyy, mihin tarkoitukseen Saddam olisi tykkiään käyttänyt (no tietty ampumiseen, mutta mikä siinä oli villakoiran ytimenä?) - kovin liikkuvaa siitä ei olisi saatu - sijainti olisi varmaan selvinnyt muutaman laukauksen jälkeen - sitten olisikin ollut vastaiskun aika..

Hei! olen uusi jäsen ja kiinnostuin tästä aiheesta kun oli puhetta Saddamista ja sen ihmetykistä. Kai näihin vanhoihinkin saa vastata?

Luin jostain että tämä Gerard Bull oli Vietnamin sodan aikaan suunnitellut Usa:lle samanlaista supertykkiä, jolla voitaisiin helposti ampua satelliitteja yms. radalleen helpommin ja nopeammin kuin raketeilla, jotka maksavat hirveästi verrattuna kasaan ruutia- eikö totta?. Projekti lopetettiin Vietnamin sodan vanavedessä ja Bull loikkasi myöhemmin Saddamin leiriin joka oli kiinnostunut Usa:n pommittamisesta juuri tälläisellä supertykillä. Alkuperäinen Vietnamin sodan projekti oli onnistunut kehittämään tykin, jolla voitiin ampua tavallisella, tosin muunnetulla normaalilla tykillä niin kovalla nopeudella, että saavutettiin jo 1/3 osa pakonopeudesta eli nopeudesta, jolla kappale irtoaa maan vetovoimakentästä. Saddam oli kiinnostunut suuremmasta sotilaskäyttöön tarkoitetusta mallista jolla voisi oikealla määrällä tehokasta ruutia ja tarkoilla laskelmilla ampua todella iso tykinammus kiertoradalle ja sieltä se sitten tippuisi Usa:han tai Israeliin. Nerokkaan, ehkä hyödyllisenkin suunnitelman lopetti Bullin murha. Kehitettynä idea olisi voinut halventaa satelliittien laukaisua murto-osaan siitä mitä ne ovat raketeilla ammuttuna.

Että näin. Oletteko kuulleet tästä?

No enpä ollut kuullut. Kyllä se eka "satelliittiammus" olisi ollut kallis laukaus - jos pelit olisivat kestäneet, olisi kai aikaa päätä sitten jatkokäyttö tullut halvemmaksi. Vaikka esim. jenkit olisivat kyllä aika pian hokanneet aseen sijaintipaikan tiedustelusatelliiteillaan ja sitten olisi tullut ilmaisku..

Joku varmaan osaa laskea, suuriko lähtönopeus tarvitaan, jotta vaikkapa viisitonninen "murkula" olisi saatu stratosfääriradalle..

Onko tuo ihan käytännössäkin mahdollista ampua tarpeeksi raskaalla tykillä "kiertoradan kautta" tykistötulta toiselle puolen maapalloa? Kiinnostus heräsi..

Tiedän, että tämän homman pitäisi olla osiossa "lentokoneet", mutta oikeastaan se on raketti, joten ajattelin pistää tähän kun aihe oli kuitenkin melko paljon sama.

Tämä on siis samansuuntainen suunnitelma Amerikan pommittamiseksi ja tämä suunnitelma on itseltään Aatulta ja 65 vuoden takaa- Sängerin kiertoratapommittaja. Tämän pommikoneen toimintaperiaate on siis suunnilleen sama kuin leipäkivellä- olette varmaan joskus heittäneet litteitä kiviä järven pintaan ja ne pomppivat siitä useita kertoja. Sama suuremmassa mittakaavassa eli lentokone, joka ammutaan avaruuteen apuraketein kuten avaruussukkula- mutta kohtuullisessa pommilastissa kohti Manhattania. Tohtori Eugen Sängerin suunnitteleman lentokoneen oli siis tarkoitus kimmota ilmakehästä kuten kiven vedenpinnasta ja pudottaa pomminsa Amerikkaan. Kone olisi suunnitelman mukaan noussut 22100 km/h nopeudella 145 kilometriin, eli avaruuteen asti. Täysikokoiset testilaitokset olivat rakennettu jo 1941,mutta Sängerin piti luopua suunnitelmista koska piti keskittää voimavarat sodan voittamiseen ja näin ollen suunnitelma meni penkin alle. Myöhemmin sodan jälkeen Stalin yritti jopa kaapata Tohtori Sängerin Neuvostoliittoon mutta ei onnistunut.

Jännä vehje kuitenkin... lisää tietoa tuolta:http://www.luft46.com/misc/sanger.html

Mikäli kiinnostuksen kohteina ovat Isot Tykit, kannattaa lukea
1) G.V. Bull & C.H. Murphy "Paris Kanonen - the Paris Guns (Wilhelmgeschütze) and Project HARP", ISBN 3-8132-0304-2; kertoo kaiken tietämisen arvoisen Pariisin-tykeistä ja Bullin omista touhuista
2) Gerhardt Taube "Deutsche Eisenbahn Geschütze - Rohr-Artilleri auf Schienen", ISBN 3-613-01352-5; kertoo KAIKEN Dorasta ja muutamasta muustakin asetekniikan ihmeestä
3) David Irving "V-2, Hitlerin unelma", WSOY 1969; mukana V-3 Hochdruckpumpe -tykki.