Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Luin aikoja sitten kirjastossa (en muista nimeä nyt) että länsirintamalla vuosina 1944-1945 valtaosa sakuista kuoli amerikkalaisen tykistön takia... lieköhän tässä jutussa mitään perää?

Joissain lähteissä mainitaan että isossa sodassa jopa 70% kaikista tappioista aiheutettiin tykistöillä. Onkohan luku noin korkea tosiaan... millä keinoilla nuo oikein lasketaan?

Luku kuulostaa kyllä ihan uskottavalta. Ilmeisesti viimeinen "kiväärisota" eli kahina, jossa merkittävä osa haavoittuneista ja kaatuneista teki tuttavuutta kiväärikaliperisen luodin kanssa oli Suomen talvisota. Jotkut pitävät tätäkin jonkinlaisena erikoisuutena, kun kehitys oli kulkenut toiseen suuntaan jo ensimmäisen maailmansodan ajoista.

Laskelmien tarkkuus ei saata olla aivan täydellinen. Mutta kyllä yleensä sodissa kaatuneiden ja haavoittuneiden vammat on tilastoitu. Antaahan tällainen tutkimus mm. viitteitä siitä, millaisiin asehankintoihin kannattaisi panostaa tulevaisuudessa - puhumattakaan sotilaslääketieteen ja suojavarusteiden kehittämisestä.

Bibliografia:

Battle casualties: incidence, mortality and logistics considerations / by Gilbert W. Beebe and Michael E. de Bakey
Attrition: forecasting battle casualties and equipment losses in modern war / T. N. Dupuy.
Suomalaisten joukkojen tappiot Valkeasaaren taisteluissa 1944 sekä niistä tehtävät johtopäätokset - vertailulukuna venäläisten tappiot. / Ilpo Kärkkäinen

Pönkänen, A. A.: Tulivoima maarintaman taisteluissa, Mikkeli 1955, ss. 94-95.

Juu, tuo "Pönkänen" löytyy omasta hyllystä - kun en heti muistanut..

Oon itse tätä paljon miettinyt ja vastaavan kysymyksen tehnyt tällä palstalla talvisodan ja jatkosodan osalta. Nämä tilastot vain vahvistaa sitä käsitystä sodasta mikä minulla on. Vain harva näkee piippua pitkin sen vihollisen. Kirjoihin ja historiikkeihin tulee vain ne "hienoimmat" tilanteet jossa ollaan käsirysyssä.
Talvisota oli tosiaankin varmasti viimeinen missä merkittävä osa tapettiin kiväärikaliperisella tulella. Sitä ei varmaan kukaan kiistä.

CampTaipale wrote:Talvisota oli tosiaankin varmasti viimeinen missä merkittävä osa tapettiin kiväärikaliperisella tulella.

Ainakin Suomalaisten puolelta...

Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä säilytetään kapteeni Aarne Rummukaisen Sotakorkeakoulun diplomityötä "Henkilöstötappiomme sodassa 1941-1945" vuodelta 1952. Löytyy tunnuksella PK 1848/3.

http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3564731

IV AKE:n puh.sanoma n:o 449/III/3.7.44.
Koska on todettu, että haavoittuneista on 50 % kallovammaisia käsken kaikkia komentajia valvomaan, että varsinkin etulinjassa ja mahdollisuuksien mukaan myöskin selustassa joukot pitävät kypärän päässään.

ARMEIJAKUNNAN KOMENTAJA, kenraaliluutnantti T. Laatikainen

Eiköhän tuo ole aika selvää.Talvisodan poikkeuksen aiheutti meidän puoleltamme tykistön vähäisyys ja karmea ampumatarvikepula.Konekiväärit sitten niittivät loukoa venäläisten massahyökkäyksissä.Olisi mielenkiintoista tietää millainen suhde oli kk vastaan ryhmän jalkaväkiaseistus?

Sekin voisi olla mielenkiintoista tietää, miten suomalaisten vuoden 1941 tappioiden syyt suhtautuvat vuoden 1944 tappioihin. Nopeasti ajateltuna voisi kuvitella, että hyökkääjälle aiheutuu enemmän tappioita JV-aseiden tulesta kuin puolustajalle. Poteroissa kykkivillä puolustajilla on varmaankin enemmän tappioita päähän osuneista sirpaleista kuin hyökääjällä. Toisaalta näihin kysymyksiin vaikuttaa niin suuri määrä erilaisia tekijöitä, että puolustajan tai hyökkääjän asemassa oleminen kertonee vain pienen osatotuuden.

41 ja 44 vertailussa pitää tosiaan ottaa huomioon monia seikkoja alkaen joukkojen määristä.

Mieleen muistuu useita tapauksia jolloin meidän tykistömme hajoitti hyökkäykseen valmistautuvan vihollisen,ennenkuin se ehti edes aloittamaan hyökkäystä.Puolustuksessa poterot/juoksuhaudat suojasivat aika hyvin käsiaseiden vaikutukselta ja myös sirpaleilta,mutta jos keskitys oli Valkeasaaren luokkaa,niin kovinpaljon puolustuslaitteita ei jäänyt jäljelle ja monet korsutkin tuhoutuivat tulessa.Hyökkääjä taas joutui koville ollessaan suojattomana linjojen välissä.Varsinkin raskaan tykistön kranaateilla on suuri vaikutusalue sirpaleilla,mutta myös suuri painevaikutus ja ilman suojaa vaikutus vain korostuu.Keveällä tykistöllä teho perustuu enimmälti sirpalevaikutukseen, samoinkuin kranaatinheittimillä.
Puolustuksessa tykistön tulenjohdon toimintamahdollisuudet merkitsevät paljon.Mikäli tulenjohto ei pysty johtamaan tulta esim.viestiyhteyksien takia tulen teho heikkenee merkittävästi.Muistaakseni Valkeasaaressa tykistö joutui ampumaan enimmäkseen valmiita sulkuja,koska viestiyhteydet eivät toimineet ja tällöin tulta ei pystytty kohdistamaan parhaalla mahdollisella tavalla.Myös ampumatarvikkeiden puute vaikutti merkittävästi torjunnan tehon laskemiseen.

Tässä on haavoittumiseen johtaneiden syiden frekvenssijakauma, aineistona 217 070 elävää haavoittunutta USA:n 1. ja 3. armeijoista vv. 1944-45.

Taulukko on huonosti tehty, sillä "Wounded"-sarakkeessa on kaksi alasaraketta liikaa ja kaikki luvut ovat yhden sarakkeen verran liian vasemmalla. Eli esimerkiksi kiväärikaliiperisten aseiden tulesta on haavoittunut 53 334 miestä/24,6 %.

Lisää aiheesta täällä:

http://history.amedd.army.mil/booksdocs ... apter1.htm

Yhdysvaltalais-joukoilla oli se etu, että jokainen joukkueenjohtaja kykeni tulenjohdolla ammuttamaan kohteelle yltävää epäsuoraa tulta. Ylivoimaiset viestivälineet muihin verrattuna.